Outoa Taigaa 2002-2005

Suunnitellun Vuotoksen altaan alueella parhaillaan retkeilevältä KHO:lta odotetaan päätöstä, joka lopettaisi Lappia kohtuuttoman pitkään jäytäneen riidan.

Maan hallitus oli tekevinään lopullisen ratkaisun, kun se syyskuussa 1982 päätti ettei allasta rakenneta. Mutta radikaalisti ympäristöä muuttavista hankkeista puhuttaessa vain rakentamispäätös voi olla sanan täydessä merkityksessä lopullinen, koska se on peruuttamaton.

Itse allasalueella on toimittu kulloisenkin tilanteen mukaan. On istutettu metsää ja raivattu altaan pohjaa. Hyvä esimerkki kahtaalle vetämisestä tulee Savukosken Viitarannalta, missä rakennettiin elvytysvaroin silta yli Kemijoen. Lossi jäi törmälle kuivumaan.

Jos Vuotoksen allas lopulta rakennetaan, lossista tulee yhteiskunnallisen farssin kelluva muistomerkki. Toivottavasti kalat keksivät myös sillalle uuden käyttötarkoituksen.

Rovaniemen seudulla lunta ei ole näkynyt, vaikka etelässä sitä on paikoin kiusaksi asti. Jokasyksyisen kelkkanäyttelyn vetonauloja olivat nelitahtiset mallit ja Janina Frostell. Poimintoja Lapinpojan suosikkilukemistoista:

Nyt huipulle! Tämä menopeli viihtyy syvissä lumissa ja kiihdyttää vauhdikkaasti ylämäkeen. Ja kapasiteettia riittää. Ainoa rajoittava tekijä on kaasupeukalosi. Lynx

Kelkan mieletön pito sekä teho lennättävät sen minkä tahansa rinteen harjalle silmänräpäyksessä. Ei ole mitään parempaa kuin jättää kaverit ihmettelemään rinteen juurelle. Yamaha

Grand Touring esiintyy eleganttina tehopakkauksena, varusteltuna elämää helpottavilla hienouksilla. Ajamisen iloa ja pitkiä retkiä lumikenttien tyyliniekoille. Ski-Doo

Muistutus syysjäiden petollisuudesta saatiin perjantaina Rovaniemellä, kun treenilenkillä ollut ravihevonen putosi jäihin Ounasjoella vastapäätä Arktikumia. Tapaus nähtiin rannalta, ja hevonen kärryineen autettiin nopeasti kuiville. Ohjastaja pääsi avannosta omin voimin.

Kirjailija Hannu Raittila kertoo aasin putoamisesta jäihin romaanissaan Canal Grande. Tottumattomat venetsialaiset tuskin olisivat pystyneet eläintä pelastamaan, mutta sattumalta paikalle osunut rivakka suomalaisryhmä selvitti tilanteen.

Ensimmäistä talveaan Lapissa viettävä Tommi seuraa vaikuttuneena päivän lyhenemistä. Rovaniemen seudulla kaamos eli auringoton aika on mahdollisimman lyhyt eikä kaamos ole erityisen mainittava muuallakaan Suomen Lapissa. Monelle selvä pettymys.

Kysyin Huippuvuorilla talvehtineelta ystävältäni, millainen on oikea kaamos. "No semmoinen, että päivällä kahdeltatoista ja yöllä kahdeltatoista on täsmälleen yhtä pimeää", kuului vastaus. Ja tätä putkeen muutama kuukausi!

Lompakko tai kännykkä unohtuu liikkeelle lähtiessä auton katolle keneltä tahansa, mutta viulukotelo vaatii jo erityistä lahjakkuutta. Lapin Kansan Sodankylän aluetoimittaja tunnustaa olevansa unohtelija parhaasta päästä.

Jos haluaa ratkaista ongelman jäätävän tyylikkäästi, oikea vaihtoehto on avoauto. Lievemmissä tapauksissa riittää tilavan ostoskorin asentaminen kiinteästi auton katolle.

Talvipäivänseisaus Rovaniemellä: auringon yläreuna näyttäytyi horisontissa rautasillan takana ja värjäsi korkeimmat rakennukset hennon punaisiksi.

Samaan teemaan liittyy ensimmäinen julkaistu digikuvani.

Helsingin Sanomien verkkosivuilla kerrotaan, että erinäiset lajilta mainitut linnut viettävät talvisin huonoa elämää Tanskan marjapensaissa. Linnut ahmivat käyneitä marjoja ja hankkiutuvat iltaan mennessä navakkaan laitamyötäiseen.

Alkujaan Tanskan ympäristöministeriön julkaiseman Skov og Natur -lehden tiedon mukaan suuri osa ulkoterasseilla viihtyvistä "töyhtöhyypistä ja rastaista" on kotoisin Norjasta ja Ruotsista. Töyhtöhyypän osalta kyseessä lienee käännösvirhe: meillä Suomessa tunnetuin pihlajanmarjahiprakassa törmäilevä lintu on tilhi, eräänlainen töyhtöhyyppä tosin sekin.

Kävimme tänään Jounin kanssa tilaamassa uuden tietokoneen. Tämä nykyinen on muuten kelpo laite, mutta kuvankäsittelyyn sen voimat eivät riitä.

Ensimmäisessä koneessamme vuodelta 1988 oli mustavalkonäyttö, kovalevytilaa 20 megaa ja suoritustehoa samassa suhteessa. Kömpelöstä Teko -tekstinkäsittelyohjelmasta huolimatta siirtyminen sähkökirjoituskoneesta tietokoneeseen tuntui jättiharppaukselta. Mitähän lerpuilta mahtaisi löytyä?

Vaalit ovat vakava asia, mutta vaalikoneen kanssa saa varmaankin vähän pilailla.

Valitsin kaikkiin 20 kysymykseen vastausvaihtoehdon, joka on mahdollisimman kaukana oikeasta mielipiteestäni. Ministeri Vilen nousi komeasti kolmanneksi, ja kärkikymmenikkö oli muutenkin vahvasti kokoomusväritteinen. Hyvä kokoomus!

Kone käväisi vikasietotilassa - itse siinä joutuu tietokoneista mitään ymmärtämättömänä olemaan päivät pääksytysten.

TV1 tarjosi eilisiltana kohellusta kotiseutuhengessä. Uudelleen ja uusin silmin katsottuna hieman huvitti, kun porukan täyspäisimpiin kuulunut Kristiina Pahka taajoi moponsa kanssa tiettömällä Ounasjoen pikkusaarella.

Varhaisnuoriso on vauhdissa Pohjanlahden molemmin puolin. Ilomantsissa 11-vuotiaalla rallitähden alulla loiva vasen meni pitkäksi sillä seurauksella, että äidin auto romuttui pahoin.

Ruotsissa kaksi vuotta vanhempi Mats Jonsson on päässyt aikakirjoihin Ruotsin nuorimpana isänä. "Jättekul" kommentoi isukki uutta elämäntilannettaan.

Uusimmassa Inarilaisessa kerrottiin Lapin käräjäoikeudessa tuomitusta ivalolaisesta miehestä, jollaisia paikkakunnan metsästäjät siis eivät yleensä ole.

Mies ampui hirven rauhoitusaikana kelkkaa käyttäen ja luvattomalla aseella. Hirvenpyyntilupa mieheltä puuttui, samoin metsästyskortti ja kortin saantiin vaadittava metsästäjätutkinto. Myös hirvenammuntakoe oli suorittamatta.

Greenpeace jatkaa valitsemallaan linjalla. Boikottirintamaan on tällä kertaa höynäytetty Saksan posti ja sille kirjekuoria valmistava Herlitz. STT:n välittämän kaikkia luonnonystäviä sykähdyttävän ilouutisen mukaan kirjekuoritehdas ei ole "puoleen vuoteen ostanut Suomen trooppisista metsistä valmistettua paperia".

Kehuin 28.12. maaherra Pokkaa hyväksi häviäjäksi, mutta peruutan lausunnon. Maaherra vaati uudenvuodenpuheessaan erityislakia, jolla KHO:n Vuotospäätös voitaisiin jyrätä.

Luontokuvaajia moitittiin takavuosina siitä, että kuvissamme ei ole ihmisiä eikä varsinkaan seksiä. Eläimiin erikoistuneet kollegat hiljensivät kitisijät luomalla uuden lajityypin, parittelukuvat. Tunnustus mediaseksikkyydestä tuli välittömästi kun täysosumaotos kotkien lemmenhetkestä palkittiin vuoden lehtikuvana.

Meille maisemakuvaajille antaa toivoa maineikas saksalaissyntyinen valokuvaaja Helmut Newton. Hänen uusinta näyttelyään en ole vielä nähnyt, mutta nimi on lupaava: "Sex & Landscapes".

"Metsähallitus ja luontoväki sorvaavat metsäsopua", otsikoi Lapin Radio nettisivuillaan.

Luontoväkeä neuvotteluissa edustavat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen WWF. Metsähallituksen viestintäjohtaja Juha Mäkisen mukaan myös maakunnallisille sidosryhmille annetaan mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin ja niitä kuunnellaan.

En jaksa uskoa sellaisen metsäsovun pitävyyteen, jota sorvataan ilman Greenpeacea.

Kirjailija Hannu Raittila muisteli eilen Neil Hardwickin ohjelmassa herkullisen itseironisesti poliittisen uransa huippuhetkiä Uudenmaan Sosialististen Nuorten sivistysjaostossa.

Jälkijättöistä takinkääntöä ei tarvita, jos osaa Raittilan tavoin tarkastella tekemisiään osana omaa kasvua ja yleistä yhteiskunnallista tilannetta.

Juuri kun puhuin luonnonystävän lottovoitosta, sellainen osui omalle kohdalle. Ei aivan päävoittoa, mutta voitto kuitenkin. Kevään viimeisellä pilkkireissulla pääsimme ihailemaan lammen yli lentänyttä muuttohaukkaa niin läheltä, että tunnistamiseen ei tarvinnut edes kiikaria. Tumma viiksijuova näkyi selvästi.

Venäjän Karjalasta soitettiin, umpimetsästä liito-oravan asuttaman haavan juurelta. Kaverit halusivat tietää NHL:n loppuottelusarjan ensimmäisen pelin lopputuloksen. Ilokseni saatoin kertoa, että "suomalaisjoukkue" Calgary Flames voitti 4-1.

Mistähän minua rankaistaan: CNN-sääennuste lupaa Andöyalle sunnuntaiksi nollakeliä ja lumisadetta! Vardössä olisi tarjolla poutaa ja pikkupakkasta.

Norja on hieno lomailumaa, kallis ja kylmä.

Rovaniemellä järjestetään viikonloppuna suuret hevosten juoksukilpailut. Erno Paasilinnaa mukaillakseni: pressi on paikalla ja totovaihto mittava, joten tämä puoli asiasta on kunnossa. Minua henkilökohtaisesti mikään tapahtuma ei voisi vähempää kiinnostaa, paitsi ehkä Tangomarkkinat. Sielläkin voittajaa tituleerataan sukupuolesta riippuen kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Hevosia vastaan minulla ei ole mitään, päinvastoin. Äskettäin satuin näkemään ruotsalaisten tekemän ohjelman, jossa kaksi kaverusta yritti nousta islanninhevosilla Kebnekaiselle. Yritys ei aivan onnistunut, mutta issikoiden rohkeus ja sinnikkyys teki lähtemättömän vaikutuksen. Ihailen myös suomenhevosten suorituksia sodan ja rauhan töissä.

Eilen pelatussa RoPSin ja Jaron välisessä Veikkausliigan ottelussa (tulos 0-2) aktiivisin rovaniemeläinen kuuluu olleen kesy harakka. Se pyöri pelaajien jaloissa, istuskeli kummankin maalin ylähirrellä ja lennähti jopa vierasjoukkueen pelaaja-aition katolle, mistä valmentaja Hannu Touru sen karkotti.

Ilmeisesti sama lintu on nähty Pohjanhovin lähistöllä kiusaamassa koiria mm. vetämällä hännästä.

Keijo Korhosen kolumniin tänäisessä Lapin Kansassa sisältyy mielenkiintoinen havainto. Helsingin lentoasemalle saapuville matkustajille tarjotaan kahta passintarkastuslinjaa, "EU:n kansalaiset" ja "muut". Koska Korhonen on Suomen kansalainen, hän valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon.

Tukholmassa sama asia ilmaistaan täsmällisesti ja oikein. "EU:n jäsenmaiden kansalaiset".

Matkustin joitakin vuosia sitten Forssasta Helsinkiin. Koska pikavuoro ehti lähteä eikä kiirettä ollut, nousin vakiovuoroon. Bussi kierteli syrjäkyliä ja välillä tyystin asumattomiakin seutuja. Perusteellisesti kartalta pudottuani kysyin kuskilta, mikä mahtaa olla seuraava suurempi paikkakunta. "Läyliäinen", kuului vastaus.

Nyt paikan tietävät muutkin. Läyliäinen, tuttavallisemmin Läykkä on paikkakunta, missä kaksi naista jäi myöhään lauantai-iltana auton alle omassa olohuoneessaan.

Tarhastaan kosioretkelle karannut villisikakarju työllisti poliisia Rovaniemen maalaiskunnassa. Sulho otti suunnan kohti parinkymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevan naapuritarhan emakkoja. Suoritus kuitenkin hajosi viime metreillä, ja parisataakiloinen körmy jäi katselemaan karhukoiraa ties millä silmällä. Siitä poliisin avuksi tulleen hirvenmetsästäjän luoti sen tavoitti.

Saman omistajan tarhasta karkasi vuosi sitten syysretkelle 11 villisikaa. Tämä tapaus päättyi onnellisesti: aikanaan oma-aloitteisesti kotiin palanneen tokan kärsäluku oli lisääntynyt viiteentoista. Porukassa vipelsi 4 porsasta!

Lapin Kansassa muistutetaan, että päivälleen 50 vuotta sitten maalaisliitto valitsi presidenttiehdokkaakseen pääministeri Urho Kekkosen.

Äskettäin ratkenneessa Suuret Suomalaiset -kilpailussa Kekkonen joutui päästämään edelleen kaksi ex-presidenttiä, Mannerheimin ja Rytin. Neljänneksi sijoittunut kenraali Adolf Ehrnroot kiteytti ajan hengen osuvasti toteamalla Kekkosesta suunnilleen näin: "Kekkonen torrrjui rrryssää rrryyppymalja kädessään."

Oltiinpa Kekkosen menestyksestä itärintamalla mitä mieltä hyvänsä, kotimaan kommunistit hän riisui aseista suvereeniin tapaan. Ryyppymaljaa ehkä tarvittiin siinäkin projektissa.

Eilen postaamani käräjäuutinen on herättänyt Tommin päässä yllättävän kysymyksen: "Onko kukaan tutkinut onko poromiehillä jotenkin tavallista useammin rikosrekisteri?"

Tutkimuksista en tiedä, mutta mutupohjalta vastaan että ei ole. Jos metsästysrikosten toteennäyttäminen olisi vähänkin nykyistä helpompaa, tilanne voisi olla toinen. Aivan samaa voi sanoa vaikkapa liikemiehistä ja talousrikoksista.

Lapissa ajatellaan yleisesti, että hirven salakaato ei ole rikos laisinkaan ja ahman lynksaaminenkin vain siinä tapauksessa, että jää kiinni. Taitavasti harmaalla alueella operoiva voi nousta legendaksi jo eläessään. Naltio-humpassa lauletaan Olavista, joka "tuiskun kiinni saanut on ja sillä ratsastaa..."

Aki Kaurismäen eilen esitetty Mies vailla menneisyyttä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Maalainen moittii kökköä dialogia, joka minua lähinnä huvittaa. Haluttaisi kuitenkin tietää, miten kieltä ymmärtämätön katsoja sen kokee. Kotikatsomossa kannettiin huolta siitä, millaisen kuvan Suomesta tämä ja muut Kaurismäen elokuvat antavat.

Näyttelijät ovat mainioita mukaan lukien Matti Wuori, jonka tosin ei tarvitse näytellä. Pelastusarmeijan upseerina esiintyvän Peter von Baghin pitäisi, mutta hän puhuu kuin esittelisi alkamassa olevaa klassikkoelokuvaa.

Tervolan seurakuntapastori Juha Muukkonen ponkaisi näyttävästi yli valtakunnallisen uutiskynnyksen kehottamalla synnin poluille hairahtunutta piispaa parannuksentekoon. Piispa puolestaan antoi naispappeutta vastustavalle Muukkoselle vakavan varoituksen.

Pastori Muukkosen ajatuksiin naisen asemasta seurakunnassa ja vähän muuallakin on mahdollista perehtyä nettisivuilla. Tässä pieni asiayhteydestään irrotettu maistiainen tekstistä, jonka otsikkona on Mies ja nainen:

"Naiset puolestaan ovat suurin joukoin nousseet kapinaan Jumalan antamaa alamaisuuden tehtävää vastaan."

Iski pakottava tarve kommentoida brittikyselyn tuloksia vanhoista ja uusista kuolemansynneistä.

Tuomas Akvinolaisen 1200-luvulla listaamista seitsemästä kuolemansynnistä haastateltujen mielestä vain ahneus täyttää edelleen kuolemansynnin kriteerit. Muita kuutta: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo britit eivät pitäneet synteinä ensinkään, mutta lisäsivät listaan julmuuden, uskottomuuden ja uskonkiihkoilun. Ihan hyviä lisäyksiä.

Itse en välittäisi puhua kuolemansynneistä, vaan vaikkapa vastenmielisistä luonteenpiirteistä ja toimintatavoista. Oman listani ykkönen puuttuu sekä vanhalta että uudelta listalta: epärehellisyys. Uskottomuus on yksi sen ilmentymä.

Harakan pesä on saanut kaunokirjallisuudessa osakseen asiatonta vähättelyä. Todellisuudessa pesä ei ole mikä tahansa risurytö, kaukana siitä. Jos käytettävissä on savea muurausmateriaaliksi, lopputulos on luja ja viihtyisä, täydellisyyttä hipova.

Rakentajina harakat ovat parhaimmillaan ympäristövastuullisia ja innovatiivisia: rakennusmateriaalia kierrätetään ja soveltuvilta osin käytetään valmiita elementtejä. Tänä aamuna näin harakan kuljettavan pesälleen risua, jonka täytyi olla oven karmi.

Koirallamme on tapana rynnistää lenkiltä palattuaan tervehtimään. Aivan sama, onko oltu erossa puoli tuntia vai viikko. Niin eilenkin istuessani illalla koneen ääressä huone pimeänä. Pahaksi onneksi pölynimuri oli unohtunut reitille, ja karvaohjus törmäsi siihen.

Valot sytytettyämme saimme havainto-opetusta koiran logiikasta. Frodo kiersi monta vuotta huusholliin kuuluneen imurin mahdollisimman kaukaa, kuin olisi nähnyt sen ensimmäistä kertaa. Siinä rajoilla ettei murissut kuten kuullessaan kevään ensimmäisen peipposen laulavan. Vasta pitkän maanittelun jälkeen se suostui nuuhkaisemalla lopullisesti varmistumaan, että äkkiarvaamatta kimppuun hyökännyt hirvitys olikin vanha tuttu.

Yö meni varmaankin miettiessä syytä imurin riehaantumiseen.

Rovaniemellä sataa räntää. Katselen myötätuntoisena kolmea pihalla juoksentelevaa västäräkkiä, jotka ihme kyllä näyttävät säilyttäneen pelihuumorinsa.

Olenkohan muistanut mainita, että västäräkki kuuluu ehdottomiin suosikkilajeihini pikkulintujen sarjassa.

Kaveri soitti Helsingistä ja kertoi, että kamerarunko on siisti ja vähän käytetty. Hinta 695 € on kolmasosa siitä, mitä uutuustuotteesta pyydettiin kaksi vuotta sitten. Objektiivin ostan uutena.

Pitkään jatkunut pyristely digijärkkärin hankintaa vastaan on nyt päättynyt. Pari vuotta sitten hankin hyvän digipokkarin, josta en aio luopua. Se mahtuu edelleenkin taskuun toisin kuin järkälemäinen uushankinta. Myös vanha kinojärjestelmä saa jäädä ja museoituminen kaikessa rauhassa jatkua.

Hypistelin äsken neljännesvuosisata sitten markkinoille tullutta, huippulaatuisella makrolla varustettua rakasta LX-kameraani ja melkein tuli tippa linssiin, omaani.

Mahtoi olla ulkomaanmatkan suunnittelu hankalaa ennen internettiä! Virosta on löytynyt lähestulkoon kaikki kuviteltavissa oleva tarpeellinen tieto, usein vieläpä suomeksi. Tänään varmistui Hiidenmaan mökkivaraus:

"Tere! Saate majutuse 12. juunist kaheks ööks, ootame!" Illalla lähdetään.

Kuusamolainen poromies ampui toukokuussa karhun, jonka oli ensin saanut tarttumaan virittämiinsä rautoihin. Karhu on jo runsaan vuosikymmenen ajan ollut toukokuussa rauhoitettu; jalkarautojen käyttö on ollut kiellettyä ties kuinka kauan.

Ampujan kannalta kiusallinen seikka oli se, että karhulla oli ns. tutkimuspanta. Poliisi kertoo miehen kuljetelleen pantaa useamman päivän aikana pitkin metsäautoteitä ja piilottaneen sen maastoon Suomussalmen kunnan puolelle.

Muistaakseni suden kaulasta irrotettu tutkimuspanta sai autokyytiä pari vuotta sitten ja tutkijat ihmeteltäväkseen vilkkaasti Suomen ja Ruotsin väliä sukkuloineen tutkimuseläimen.

Työ haittaa selvästi harrastuksia, ja taas on niin kuumakin... Jäähalli olisi nyt oikea paikka minulle.

Marjaprojekti osoittaa lievää nousujohteisuutta: mustikoita kertyi melkein täysi ämpärillinen. Metsämarjoista töisevin vie aikaa ja energiaa kotona saman verran kuin metsässäkin.

Jos vanhan metsän arvo mitataan uhanalaisten kääpien runsaudella, Lapin ykkösalue on Rovaniemen lounaispuolella sijaitseva Pisavaaran luonnonpuisto. Pisavaaran 125 kääpälajia on korkein Suomesta yhdestä kohteesta tavattu kääpälajien määrä.

Näyttää siis siltä, että ainakin yksi Lapin suojelualue on ymmärretty perustaa kriittisimpienkin arvostelijoiden mielestä oikeaan paikkaan.

Maailman kovin jääkiekkoliiga, NHL käynnistyy vuoden hiljaiselon jälkeen tällä viikolla. Suomalaispelaajien ylimääräisenä ongelmana taisteltaessa paikasta auringossa on nimien vaikea lausuttavuus.

Chicago Blackhawks antaa verkkosivuillaan ohjeita tähän tapaan:

-too-OH-moh ROO-too
-LAZ-ee KOO-kuh-nehn

Aivan oikein, Tuomo Ruutu ja Lasse Kukkonen!

Tulevaksi tähtipelaajaksi veikattu Ruutu komistaa saitin aloitussivua, Kukkonen pelaa Oulun Kärpissä, mutta kuuluu Blackhawksin organisaatioon.

Palaan vielä Ounaskosken ranta-alueen suunnittelukilpailuun.

Tänään luin Lapin Kansasta, että voittaneeseen ehdotukseen sisältyy kylpylähotellin lisäksi toinenkin jokimaisemaa perin kyseenalaisella tavalla rikastuttava elementti: rivi kerrostaloja Ounasjoen suistossa sijaitsevaan Koivusaareen. Kerrostalot tulisivat alueelle, missä kuvasin joutsenia tämän syksyn ensimmäisen pakkaskauden aikana.

Onneksi ehdotuksen toteutuminen näyttää tältä osin epätodennäköiseltä. Koivusaari kuuluu kokonaisuudessaan valtioneuvoston päätöksellä v.1998 muodostettuun Natura-alueeseen. Paljon puhuttu Natura ei "museoi" luontoa, mutta estää kaikkein älyttömimmät hankkeet.

Käsittelin 17.11. professori Martin Scheininin roolia Ylä-Lapin maaoikeus- ja metsäkiistassa ja ihmettelin, että hän esiintyy sujuvasti erotuomarina omassa ottelussaan.

Kansanedustaja Seppo Lahtela kirjoittaa tämän päivän LK:n mielipidesivulla epäilevänsä, että hakkuut pysäyttänyt YK:n komitean suositus on Scheininin itsensä muotoilema. Näin Lahtela: "Omat käsitykseni ovat vain vahvistuneet, että hän nimenomaan on itse kirjoittanut YK:n ihmisoikeuskomitean nyt antaman "suosituksen".

Joka tapauksessa Martin Scheinin tuli asiassa julkisuuteen niin itsevarman oloisena, että hänellä saattoi olla ensi käden tietoa.

Tämänkertainen työjaksoni näyttää ainakin aluksi painottuvan valokuvien skannaamiseen. Tänään en juuri muuta tehnytkään, vietin skannerin ääressä kuusi ja puoli tuntia. Työtehtävä ei ehkä kuulosta kehuttavalta tai varsinkaan kadehdittavalta. Mutta jos skannattavat kuvat ovat hyviä ja kiinnostavia, se on kumpaakin: työn tekijä voi pitää itseään etuoikeutettuna.

Minulla on ilo ja kunnia skannata K.M. Walleniuksen alkuperäisnegatiiveja. Wallenius oli elämänsä aikana monessa mukana, mutta minulle hän on ennen muuta kirjailija ja valokuvaaja.

Maanantain Hesarin mielipidepalstalla valitettiin Suomen autiotupien heikkoa tasoa. Länsinaapurin täyden palvelun tunturitupiin ihastunut kirjoittaja piti lähestulkoon pöyristyttävänä, että meillä retkeilijät joutuvat nukkumaan (kovilla lavereilla), kuivaamaan varusteensa ja laittamaan ruokansa samassa tilassa. Ainoa plussan Suomen systeemi sai hintatasosta: autiotupien palvelut ovat ilmaisia ja varaustuvilla yöpymisestä joutuu maksamaan 9 euroa yöltä.

Jos kitisijä hengenheimolaisineen ei viihdy Suomen autiotuvilla, me luontoa ja perinteitä arvostavat retkeilijät olemme pelkästään hyvillämme. Huomattava osa autiotuvistamme sijaitsee luonnonsuojelu- ja erämaa-alueilla, missä retkeilijöiden ylenpalttinen hyysääminen ei voi olla tavoite lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä.