Takaisin reaaliaikaan

Eräs bloggaaja sohaisi pyhiä arvoja ja sai runsaasti kommentteja, ilmeisesti liikaa. Seuraavassa merkinnässään hän nimittäin kyseenalaisti palautteen antamisen nimettömänä ja kommentteja tulvi taas. Lainaan lyhennelmän eräästä jälkimmäisen keskustelun puheenvuorosta:

En tiedä mikä on blogin julkaisemisen tarkoitus. Onko se
a) julkaista blogia jonka tarkoituksena on herättää keskustelua jolloin anonyymi kommentointi mahdollistaisi hedelmällisimmän keskustelun
b) julkaista blogia omaksi ja toisten iloksi (niiden iloksi jotka saavat kirjoituksista jotain irti tai pystyvät samaistumaan kirjoitettuun) esim. suljetun blogiyhteisön oma pikku hiekkalaatikko jossa ei kyseenalaisteta toisten bloggaajien kirjoituksia ja vaaditaan kommentoijalta oma blogi, kommentit pitäisi myös tarkastaa ennen julkaisua
c) julkaista blogia omaksi iloksi välittämättä lukijoista ja heidän mielipiteistään, ei kommentointimahdollisuutta kenelläkään.
Henkilökohtaisesti olen vaihtoehdon a kannalla. Kirjoittajana nimimerkki lapseton_koiraton

Hieman yksinkertaistaen keskustelujen taustalla on vääntö perusoikeuksista: koiranpaskojen pussittamatta jättämisestä ja toisaalta oikeudesta lisääntyä ja nostaa lapsilisiä, vaikka sattuisikin olemaan "käytökseltään karkea ja muutenkin yksinkertainen".

Nyt kun todelliset pakkaslukemat ovat tiedossa, tuntuu hupaisalta lukea ennustetta tälle päivälle: Pakkasta on Etelä-Lapissa 6-10 ja pohjoisempana 9-13 astetta. Oman mittarin lukema oli aamulla 27, Kittilän virallinen noteeraus peräti 28.9.

Levin pujotteluihin pakkanen ei ymmärtääkseni vaikuta paljoakaan. Suoritus on lyhytaikainen ja pakkaslukemat ylhäällä tunturissa ratkaisevasti vaatimattomammat kuin maalipaikalla. Täällä Ounasjoen rannalla on lähes kymmenen astetta kylmempää kuin Rovaniemen lentoasemalla, vaikka korkeuseroa ei liene sataakaan metriä.

Tilaaja Utsjoelta huomautti, että Lapin Kansan perinteinen versio on paikkakunnalla todellisuudessa iltapäivälehti. Juuri näin asia on. Arkisin lehtiä ja varsinaista postia kuljettava bussi saapuu Utsjoelle klo 14 aikoihin, viikonloppuisin pari tuntia myöhemmin. Hesari ehtii pohjoisimmille lukijoilleen vasta seuraavana päivänä.

Varsinaiset iltapäivälehdet taidetaan jakaa pääkaupunkiseudulla kioskeihin jo yhdeksän maissa aamulla. Utsjoen Lapparista käyttämäni nimitys aamupäivälehti kuvaa paremmin niitä.

Valtakunnan luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita hoitava Metsähallitus on joutunut oudon tilanteen eteen. Mh halusi rakentaa 44 neliön huoltotuvan Kaldoaivin erämaa-alueelle ja sai Lapin ympäristökeskukselta hankkeelleen poikkeusluvan keväällä 2002. Näätämön kolttaneuvosto valitti asiasta Rovaniemen hallinto-oikeuteen, joka kumosi ympäristökeskuksen päätöksen. KHO vahvisti hallinto-oikeuden asiassa tekemän päätöksen.

Kolttaneuvoston mielestä poikkeuslupa oli osa sitä virheellistä kehitystä, jonka osana saamelaisten perusoikeudet ja ihmisoikeudet eivät voi toteutua. Hallinto-oikeus yhtyi valittajien näkemykseen saamelaisten kulttuurin ja siihen kuuluvien elinkeinojen oikeuksista ja totesi myös Kaldoaivin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman keskeneräisyyden muodostavan laillisuusesteen rakentamisluvan myöntämiselle.

Inarin metsäkiistoihin haetaan ratkaisua laajan monitieteisen tutkimushankkeen avulla. Tarkoitus on selvittää, voidaanko eri elinkeinoja harjoittaa samalla alueella oikeudenmukaisesti, kestävästi ja samanaikaisesti. Tutkimusta esiteltiin eilen Rovaniemellä.

Tilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt saamelaisjohtaja Pekka Aikio huomautti, että perusteellinenkaan tutkimus ei voi tuoda ratkaisua kiistelyyn, ellei saamelaisalueen maanomistuskysymystä samassa yhteydessä ratkaista.

Saamelaisporomiesten asemaa käsitellessään Aikio viittasi professori Paavo Kallion esittämään arvioon, jonka mukaan tunturialueiden luonnon tuottokyky voi elättää vain viisi prosenttia siitä ihmismäärästä, mitä vastaava alue havumetsävyöhykkeellä kestäisi. - Kun tätä sovelletaan saamelaisalueiden poronhoitoon, se tarkoittaa, että tunturialueilla tarvitaan 20-kertaisia pinta-aloja samoihin aktiviteetteihin kuin havumetsävyöhykkeellä, sanoo Aikio.

Koska laidunaluetta ei ole mahdollista laajentaa naapurivaltioiden puolelle, yhtälö on ratkaistavissa vain suhteuttamalla porojen määrä laitumien tuottoon. Porotalouden hulluina vuosina ekologian aapistotuuksille viitattiin kintaalla, ja porojen määrä ylitti kaikki kohtuuden rajat. Nimenomaan tunturipaliskunnissa laitumet kaltattiin niin huonoon kuntoon, että toipuminen kestää vuosikymmeniä.

Jääkiekkopiirejä puhuttanut sunnuntain tv-pelissä tapahtunut polvitaklaus tuotti TPS:n Mikko Elorannalle kahden ottelun pelikiellon. SM-liigan kurinpitoasioista vastaava Jarmo Muukkonen piti lieventävänä asianhaarana, ettei taklauksen kohteeksi joutunut pelaaja loukkaantunut tilanteessa vakavasti.

Eloranta pääsi vähällä, varsinkin kun kaukaloon hypännyt IFK-gooni Roman Vopat tyytyi pelkkään suunsoittoon sen sijaan että olisi kouluttanut kunnolla rottamaiseen temppuun syyllistynyttä Elorantaa.

Viime kaudella vastaavanlainen polvitaklaus päätti Tuomo Ruudun kauden ennen aikojaan. Sanktioksi rapsahti kymmenen ottelun pelikielto

Lämpöaalto jäi lyhytaikaiseksi - aamulla pakkasta oli 24. Näin eilen pesämateriaalia kuljettavan harakan; viime vuonna lähireviirin linnut aloittivat risusavotan 6.3. Talitiaiset ovat laulaneet jo kuukauden päivät. Pitäisi käydä kuulostelemassa, onko Rovakadun kolmitavuisesti laulava taituri vielä voimissaan.

Lapin Kansa alkaa ilmestyä netissä näköisversiona. Uudistuksella on merkitystä varsinaisella levikkialueellakin, sillä esimerkiksi Utsjoella LK ei ole aamu-, vaan aamupäivälehti. Tutustua voi ilmaiseksi kuukauden ajan, rekisteröityminen kuitenkin vaaditaan.

Satunnaisen lukijan kannalta Lapin Kansan kiinnostavin anti löytynee mielipidesivuilta. Myös saamelaispolitiikkaa käsitellään sen verran kriittisesti, että etelän valtalehtien ylläpitämät auvoiset uskomukset saattavat järkkyä.

Vesisaaren (Vadsö) sataman webbikamerassa näkyi tutun aluksen ahteri: Lofoten jatkaa liikennöintiä, vaikka sisaralus Harald Jarl pääsi jokin aika sitten eläkkeelle. Norjan rannikkolinja Hurtigruten on uusinut sivustonsa. Uutuutena on mm. kolmen tunnin välein päivittyvä kartta, josta näkee alusten sijainnin. Ja aivan oikein, Lofoten seilaa Varanginvuonolla.

Ensimmäinen skannerini vuodelta 1999 luki kinoruutuja tarkkuudella 2720 dpi ja maksoi, ellen väärin muista, n. 3000 markkaa. Dynamiikka oli heikko: dian tummilta alueilta ei löytynyt mitään kiinnostavaa.

Tänään tilaamani skannerin lukutarkkuus on huikeat 4800 dpi, vaikka kyseessä on isojen laakafilmien skannaamiseen soveltuva laite. Dynamiikka on hyvän kinoskannerin tasolla ja ylimääräisenä herkkuna vielä ICE pölynpoisto, vastaava kuin Nikonilla. Kehitys kehittyy, mutta hinta ei. Se on suunnilleen sama kuin viime vuosituhannella.

Tavarajunat alkavat liikennöidä Suomen ja Ruotsin välillä. Raideleveysongelma ratkaistaan säädettävällä akselistolla. Myös matkustajaliikenteen aloittamista harkitaan, jos kysyntää ilmenee. Narvikin radan huimat maisemat saattavat kiinnostaa muitakin kuin minua.

Muurolassa varastettiin maanantai-iltana kymmenen mäyristä. Vähän myöhemmin Kemin poliisi pysäytti Tervolassa herraseurueen, jonka autosta saalis löytyi. Vähän vajuneena tosin, sillä viiden hengen porukka oli jo ehtinyt tyhjentää 33 pullollista. Puhallustuloksesta päätellen kuski osallistui täysivaltaisena osakkaana ilonpitoon: noteeraus 1,21. (LK)

Pohjanhovin kelkkavarikosta käydyssä Lapin Kansan yleisönosastokeskustelussa turvauduttiin tänään järeän sarjan argumenttiin: turpa kiinni te (nimeltä mainitut) muualta Rovaniemelle muuttaneet! Pyyhkeitä sai myös parissa jutussaan nykykäytäntöä kritisoinut LK:n rivitoimittaja. Turvantukkijan oloa ei tunnu yhtään helpottavan, että päällikkötason kirjoittajat kertovat omissa kolumneissaan, mitä lappilaisten kuuluu asioista ajatella.

Kuten tiedetään, kansallinen lainsäädäntö pätee pääpiirteissään täällä Lapissakin. Esimerkiksi äänestää saavat junantuomatkin, vaikka sananvapauden kanssa olisikin vähän niin ja näin.

Autoista putoilee tielle kaikenlaista pikkusälää, mutta eilen Inarissa taidettiin tehdä ennätys. Kuormasta nimittäin putosi 19 tonnin painoinen kattopalkki, jota oltiin kuljettamassa Ylitorniolta Norjan Kirkkoniemeen.

Pekka Aikio jatkaa niukan enemmistön turvin saamelaiskäräjien puheenjohtajana. Maltillisen siiven ehdokas Irja Seurujärvi-Kari tarjosi varteenotettavan vaihtoehdon, mutta hävisi äänin 12-8. Aikion haastajana niinikään lanseerattu Anne Nuorgam liittyi Aikion tukijoukkoihin ja palkittiin valinnalla ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Näin eilisiltana Rovaniemen keskustassa pororaidon. Peräkkäin oli kollostettu kymmenkunta härkää, jokaisella tyhjä reki perässä. Turistinkuljetustehtäviin ilmeisesti oltiin menossa. Mallikas eteneminen häiriintyi, kun valot vaihtuivat punaisiksi vähän ennen aikojaan. Muutamat autoilijat pahensivat tilannetta hermostuneilla tööttäyksillä.

Kaupunkikuvaan hiljainen ja kokoonsa nähden hämmästyttävän pienipäästöinen poro sopii selvästi moottorikelkkaa paremmin.

Rovaniemeläisen Lyseonpuiston lukion abiturientit luopuivat 1920-luvulla aloitetusta perinteestä juhlia koulun päättymistä saamenpuvuissa. Monien saamelaisten paheksuma perinne jatkui esimerkiksi Kittilässä.

Pohjanhovin viereisessä puistossa haiseva ja pärisevä kelkkavarikko puhuttaa edelleen Rovaniemellä. Valtuuston 1. varapuheenjohtaja ja teknisen lautakunnan jäsen Tatja Karvonen on asettunut näkyvästi vaatimaan puiston palauttamista normaaliin käyttöönsä. Karvonen vastasi hotellinjohtajille, jotka omassa kannanotossaan eivät suostuneet harkitsemaan toiminnalle vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Tekninen lautakunta päättää katkolla olevan vuokrasopimuksen jatkosta ensi viikolla.

Fotofinlandiassa menestyneitä kuvia löytyy täältä, isommat versiot ovat lähes megan kokoisia. Avasin yhden ja pitkään aikaan ei näkynyt muuta kuin roskaista taivasta! Ihan hyvä kuva ruudulle sovitettuna.

Maan merkittävin valokuvakilpailu Fotofinlandia näyttää ratkenneen. Kilpailussa menestyminen tuo kuvaajalle mainetta ja parhaassa tapauksessa työtilaisuuksia. Myös sievoinen palkintoraha lämmittää.

Kaikki finaaliin selviytyneet saavat 500 euron lohdutuspalkinnon. Selvää kehitystä! Kun itse aikanaan olin finalistien joukossa, tarjolla oli vain lämmintä kättä. Ja sitäkin vain jos matkusti omalla kustannuksella Rovaniemeltä Helsinkiin.

Yhteisömme uusimmista tulokkaista yhdellä on harvinaisen osuva nimi. Blogi paistattelee päivityslistan kärkipäässä aivan riippumatta siitä, milloin viimeisin postaus on tehty. Juuri tällä se mainitaan 13.50 päivittyneiden joukossa, vaikka sisältö on muuttunut edellisen kerran 9.2. klo 8.52. Kiusallista tämmöinen juksaaminen.

Aftonbladetissa onnitellaan rehdisti naapureita historiallisesta jääpallon maailmanmestaruudesta ja vielä suomeksi. Ruotsalaisetko muka huonoja häviäjiä!

STT:n välittämässä pikku-uutisessa kerrotaan, että Korkeasaaressa esillä olleet eläinaiheiset jääveistokset "uupuivat ennen aikojaan lämpimässä säässä ja vesisateessa". Miten niin ennen aikojaan? Harvoinpa pakkaskaudet etelän ilmastossa kahtakaan viikkoa kestävät.

Veikkasin pari viikkoa sitten, että Oulun Kärpät tuo "Pojan" pohjoiseen. Ehdoksi asetin, että maalivahti Niklas Bäckström pysyy terveenä. Eilisessä ottelussa Venäjää vastaan pelaajakasan alimmaiseksi jääneen Bäckstömin polvi vääntyi eikä hän pystynyt jatkamaan ottelua. Tarkka tieto vamman vakavuudesta saadaan huomenna.

Bäckström on tilastojen valossa Sm-liigan paras maalivahti: torjuntaprosentti 43 ottelussa on vakuuttava 93,57. Kakkosmaalivahti Pekka Rinteen pelitaidoista on vaikea sanoa mitään, sillä hän on kauden aikana päässyt aloituskokoonpanoon vain kolme kertaa, kahdesti sarjajumbo Pelicansia vastaan ja kerran Lukkoa. Torjuntaprosentti - 88,12 - ei häikäise. Jos Bäckströmin sairasloma venyy, Kärppien mestaruushaaveet saattavat haihtua.

Joukkueen hyökkäysarsenaalissa riittää tasoa ja laajutta, mutta maalivahtiosastolla kaikki munat näyttäisivät olevan yhdessä korissa.

Kirjailija Hannu Raittila muisteli eilen Neil Hardwickin ohjelmassa herkullisen itseironisesti poliittisen uransa huippuhetkiä Uudenmaan Sosialististen Nuorten sivistysjaostossa. Jälkijättöistä takinkääntöä ei tarvita, jos osaa Raittilan tavoin tarkastella tekemisiään osana omaa kasvua ja yleistä yhteiskunnallista tilannetta.

"Miksi teollisuusmaissa niin monet ovat onnettomia, vaikka aineellisesti asiat ovat paremmin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa?" Kysymyksen esittää Oras Tynkkynen Vihreän Langan kolumnissaan ja vastaa: "Ehkä osittain siksi, että valtava teollisuudenala paiskii hartiavoimin töitä saadakseen ihmiset haluamaan asioita, joita he eivät koskaan tienneet tarvitsevansa."

Tynkkynen muistuttaa Osmo Soininvaaran kirjoittaneen jo yli vuosikymmen sitten, että "mainonta on markkinataloudelle sama kuin doping urheilulle: se tekee mahdolliseksi menestyksen vilpillisin keinoin."

"Metsähallitus ja luontoväki sorvaavat metsäsopua", otsikoi Lapin Radio nettisivuillaan. Luontoväkeä neuvotteluissa edustavat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen WWF. Metsähallituksen viestintäjohtaja Juha Mäkisen mukaan myös maakunnallisille sidosryhmille annetaan mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin ja niitä kuunnellaan.

En jaksa uskoa sellaisen metsäsovun pitävyyteen, jota sorvataan ilman Greenpeacea.

Maastoajoneuvot puhuttavat myös pysyessään taajamien ulkopuolella. Olavi Hoikka kertoo tämän päivän Lapin Kansassa, että norjalaiset luonnonsuojelijat ovat ehdottaneet maastoajoneuvojen satelliittivalvontaa. "Satelliittiseuranta tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin vartijoiden lisääminen", perustelee luonnonsuojelujärjestön edustaja ehdotustaan, jonka tavoitteena on mönkijöiden aiheuttamien ympäristövaikutusten vähentäminen.

Suomessa keskusteltiin joitakin vuosia sitten moottorikelkkojen merkitsemisestä telamattoon kiinnitettävän tunnistekilven avulla. Käytännön toimiin ei kuitenkaan ryhdytty.

Sukset ovat ikivanha keksintö. Sallasta löytynyt viisiolaksinen suksenkappale on ajoitettu 5200 vuoden ikäiseksi! Vanhoista kulkupeleistä ja kivikauden meiningistä ylipäätään kerrotaan havainnollisesti sivustolla Elävä kivikausi. Millainen mahtaa olla lumikenkien historia?

Runsas lumentulo on houkutellut kansan suksille eteläisintä Suomea myöten, vai onko?

Viime viikolla työpaikan kahvipöydässä keskusteltiin keinoista estää suksien lipsuminen perinteisellä tyylillä hiihdettäessä. Yllättävän vaikealta kuulosti. Vapaalla tyylillä hiihtäville lipsuminen ei ole ongelma, kunhan voimat ja tekniikka riittävät. Jos eivät riitä, vauhdikkaasti luistellen alkanut lenkki jatkuu perinteisellä lipsuvin suksin, lopuksi kävelemällä. Monen hiihtoharrastus päättyy siihen.

Pakkaskelillä pitovoitelun ei luulisi tuottavan uusavuttomallekaan ylitsepääsemättömiä ongelmia: huolehditaan vain siitä, että mittarin näyttämä pakkaslukema osuu voidepurkissa ilmoitetulle alueelle. Lämpöasteet tai jäinen latu aiheuttavat todellisia ongelmia, jotka ratkeavat vain pehmeillä purkkivoiteilla tai liistereillä. Liisterisuksen pohjiin tarttuva karike parantaa pitoa entisestään.

Kuluvan hiihtokauden uutuus on keskisukseen liimattava pitoteippi, jonka luvataan toimivan monenlaisilla keleillä ja kestävän parinsadan kilometrin normaalit hiihtelyt. Maalainen näyttää hankkineen teipit suksiinsa. Jään odottamaan käytännön kokemuksia.