Takaisin reaaliaikaan

Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula oli katsellut Lappia ilmasta käsin lennollaan Rovaniemeltä Murmanskiin: "Metsäautoteiden pilkkoma tilkkutäkkimäinen maisema muuttuu Venäjällä yhtenäiseksi erämaa-alueeksi." Jatkossa päätoimittaja ihmettelee tiehanketta, joka toteutuessaan halkaisisi lakisääteisen Hammastunturin erämaan.

Erämaalain 12§ kuuluu näin: "Sen estämättä, mitä 5§:ssä säädetään, saa Hammastunturin erämaa-alueelle rakentaa tien Inarin ja Pokan väliseltä maantieltä Kutturan kylään." Erämaalain 5. pykälän mukaan pysyvien teiden rakentaminen erämaa-alueille on mahdollista vain erityistapauksissa valtioneuvoston päätöksellä. Nyt sellaista ei tarvita, koska varauma sisältyy lakiin.

Olen Tuomi-Nikulan kanssa yhtä mieltä kyseisen tien älyttömyydestä, mutta miksi päätoimittaja huolestuu asiasta vasta nyt?
Pitkään Lapin Kansan päätoimittajana toiminut Tuomi-Nikula antoi täyden tukensa erämaakomitean enemmistölle, joka runnoi läpi vuonna 1991 voimaan tulleen erämaalain. Laki sallii paitsi kyseisen tieyhteyden rakentamisen, myös metsätaloustoiminnan harjoittamisen erämaa-alueiden metsäisissä osissa. Tänä päivänä tuntuu vähintäänkin erikoiselta, että komiteassa istuneet saamelaisporomiehet eivät vastustaneet hakkuita.

Oberstdorfin kisoissa omilla linjoillaan haahuileva norjalainen mäkituomari närkästyttää Suomen valmennusjohtoa. Sen sijaan Janne Ahosella oli kultamitali kaulassaan varaa suhtautua ymmärtäväisemmin herran edesottamuksiin. STT:n välittämän uutisen mukaan Ahonen nimitti norjalaistuomaria ilopilleriksi. Hesarin toimittaja oli kuullut Jannen puhuvan ilonpilaajasta.

Itse olen aina pitänyt Ahosta huumorimiehenä, joka päästelee vakavalla naamalla kaikenlaista ei vakavasti otettavaksi tarkoitettua. Siihen kuvaan ironinen letkautus ilopilleristä istuu hyvin.

Kun kaksi ja puoli vuotta sitten avasin nettipäiväkirjani, Pinserin listalla oli kuutisenkymmentä blogia. Tällä hetkellä määrä on huikeat 1485. Edelleenkään en jaksa tutustua kaikkiin uutuuksiin, vaikka aikaakin olisi.

Onnistuneesti valittu nimi on sentään houkutellut tarkistamaan muutaman tulokkaan, joista kaksi päätyi suosikkilistalleni. Rupurannan aihepiiri kiinnostaa, tekstit ovat hyvin kirjoitettuja ja kuvat suorastaan loistavia. Kaiken lisäksi blogin takana on tuttu henkilö. Parppein paginat on toinen uusista suosikeistani, laadukas kaikella tavalla. Ja nimi on aivan yliveto, eikä edes kaukaa haettu.

Tulevana viikonloppuna paliskuntien poroisännät kokoontuvat Rovaniemelle pohtimaan keinoja, joilla pohjalukemiin painunut poronlihan tuottajahinta saataisiin järkevälle tasolle. Yhtenä ratkaisuna nähdään poromiesten oman osto- ja markkinointiyhtiön perustaminen. Sen avulla lihamarkkinat saataisiin käyntiin heti syys-lokakuulla, kun erotukset alkavat.

Pitkään peräänkuulutettu poronlihan pienjalostus- ja suoramyyntitoiminta on ilahduttavasti lisääntynyt: puolet kuluneen erotuskauden aikana markkinoille tulleesta poronlihasta päätyi kuluttajille suoramyynnin kautta.

Masentava näky kohtasi kahta mersunomistajaa, jotka menivät tervehtimään tallissa talvehtivia ajokkejaan: kuuluisat "johtotähdet" olivat häipyneet autojen keulasta. Samassa Lapin Kansan pikku-uutisessa kerrotaan, että Nissan Primerasta varkaille oli paremman puutteessa kelvannut sisätilalämmitin.

Metsänkäyttömuotojen yhteensovittamista Ylä-Lapissa selvittelevän, vuoteen 2007 jatkuvan tutkimushankkeen pilottivaiheen tuloksista kerrottiin eilen Saariselällä. Ylälappilaisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien asukkaista noin puolet suhtautuu poro- ja metsätalouden yhteensovittamiseen myönteisesti ja vain kymmenesosa kielteisesti.

Valtaosa haastatelluista haluaisi, että kiistat soviteltaisiin paikallisesti. Selvityksen mukaan eniten vierastetaan ylikansallista päätöksentekoa kuten EU:ta ja Greenpeacea.

Jyväsjärvellä nautittiin talvesta: jäälle aurattu luistelurata oli ahkerassa käytössä aamusta iltaan. Myös hiihtäjiä oli runsaasti liikkeellä, mutta ei ainuttakaan moottorikelkkaa. Ihmeellistä!

Lapin Kansa vaihtui Keskisuomalaiseen vajaan viikon ajaksi. Huomasin yhden Lappiin liittyneen uutisen, joka kaiken lisäksi oli sävyltään plus-merkkinen. Joitakin pikku-uutisia kelkkailijoille sattuneista vahingoista lehdestä löytyi, mutta niiden suhteen Keski-Suomessa ollaan nykyisin omavaraisia.

Aamun Lapin Kansassa kerrotaan moottorikelkkakuskin ajaneen Keminmaassa "niin läheltä rannassa hiihtämässä olleita lapsia, että kelkka rekineen kulki lasten suksien päältä rikkoen ne". Lauantain lehdessä kysytään poliisilta: "Voiko lasta tulla noutamaan moottorikelkalla koulusta pääoven edestä?"

Yhtä hyvin voitaisiin kysyä: "Saako kotipihalta kelkkareitille ajaa puiston ja aitaamattoman kerrostalotontin halki, kappaleen matkaa katua ja lopuksi kevyen liikenteen väylää?" Vastaus kumpaankin kysymykseen on sama: ei saa. Silti ajetaan, siis täällä Lapissa.

Pinserin Sami näyttää kommentoineen vuoden luontokuvaa aika tavalla samansuuntaisesti kuin minäkin. Itse voittajakuvaa useimmat jatkokommentaattorit eivät pidä järin kummoisena: "etenkin Aukeaa seuraaville se on niin perushuttua, että jaksaisko edes pisteyttää". Aukea lienee foorumi, missä harrastajat arvostelevat toistensa kuvia. Eräs toinen kirjoittaja kiteyttänee joukon ajatukset kertomalla odottaneensa "jotain uutta ja entisestä linjasta poikkeavaa".

Aiempiin voittajakuviin verrattuna nyt valittu on nimenomaan linjasta poikkeava. Täytyy tosin myöntää, että katson asiaa ikään kuin sisältä päin, pitkään suomalaisessa luonnonvalokuvauksessa mukana olleena.

Nyt pidän päivitystaukoa ja palaan kaukalon laidalta näihin kehiin ensi viikon puolella.

Eilen julkistettu vuoden luontokuva (372kt) on viehättävä vastavaloon kuvattu kasvi- ja maisemakuvan yhdistelmä. On poikkeuksellista ja ilahduttavaa, että digipokkaria käyttävä kilpailija voi menestyä välineurheiluksi mielletyssä lajissa. Laadukas pokkari on monipuolinen kamera, mutta "halpa" vain verrattaessa digijärkkäriin. Kameran paras ominaisuus on pieni koko: nimensä mukaisesti pokkari mahtuu taskuun.

Torniossa on kehitetty vauhdikas talviurheilulaji, joka ei vaadi mittavia panostuksia uusien suorituspaikkojen rakentamiseen. Harrastajat ovat keksinnöstä innoissaan, poliisi ei ole.

Perjantaina Sonera ryppyili asiakkailleen oikein urakalla, myös minulle. Kun lauantaina en saanut yhteyttä palvelimeen, oletin oitis syyn löytyvän sylttytehtaalta. Palvelimet ovat pitäneet taukoa usein ennenkin. Ongelman pitkittyessä turvauduin tukihenkilön apuun. Sellainen onneksi päivystää viereisessä huoneessa.

Tutkimuksissa ilmeni, että jo pari vuotta käyttämäni FTP-ohjelma oli vain päättänyt sanoutua irti yhteistyöstä. Imuroimme lehmäfirmasta uuden ohjelman, ja yhteys syntyi välittömästi. Itse asiassa tämä uusi ohjelma tuntuu kaikin puolin edeltäjäänsä paremmalta, vaikka on yhtä ilmainen.

Ivalossa ilmestyvä paikallislehti Inarilainen oli tehnyt Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistä tiedotetta koskeneesta blogimerkinnästäni (31.1.) uutisen ja sijoittanut sen näkyvästi takasivulleen. Otsikko on toimituksen käsialaa, mutta vastaa tekstin sisältöä. Jossain määrin arveluttavana pidän sitä, että siteerattuun tekstiin sisältyvää linkkiä ei noteerata mitenkään. Sitä klikkaamalla pääsee verkkosivuilleni, missä käsittelen poron talviravintokysymystä hieman monisanaisemmin kuin täällä päiväkirjassa.

Eräs pelkästään lehtiuutisen lukenut inarilainen epäili ymmärrykseni tasoa poroasioissa. Hänelle vastasin henkilökohtaisesti, mutta muille mahdollisesti samasta asiasta huolestuneille haluan kertoa suorittaneeni ylemmän loppututkinnon Oulun yliopistossa. Pääaineena on eläintiede ja erikoistyön aiheena poron kesäravinto Alakitkan paliskunnassa Kuusamossa. Ennen valokuvaajaksi ryhtymistä toimin tutkimusapulaisena erityyppisissä poroon liittyvissä tutkimuksissa.

Tulkoon samalla kerrotuksi, että "Ynnillä" opiskeli suunnilleen samaan aikaan kolme tällä hetkellä tunnettua alan toimijaa, Timo "Picalogi" Helle, Mauri Nieminen ja Pekka Aikio. Timo ja Mauri väittelivät aikanaan tohtoreiksi ja toimivat nykyisin erikoistutkijoina, Timo Metsäntutkimuslaitoksen ja Mauri Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen palveluksessa. Pekasta tuli päätoiminen saamelaispoliitikko.

Iski pakottava tarve kommentoida brittikyselyn tuloksia vanhoista ja uusista kuolemansynneistä. Tuomas Akvinolaisen 1200-luvulla listaamista seitsemästä kuolemansynnistä haastateltujen mielestä vain ahneus täyttää edelleen kuolemansynnin kriteerit. Muita kuutta: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo britit eivät pitäneet synteinä ensinkään, mutta lisäsivät listaan julmuuden, uskottomuuden ja uskonkiihkoilun. Ihan hyviä lisäyksiä.

Itse en välittäisi puhua kuolemansynneistä, vaan vaikkapa vastenmielisistä luonteenpiirteistä ja toimintatavoista. Oman listani ykkönen puuttuu sekä vanhalta että uudelta listalta: epärehellisyys. Uskottomuus on yksi sen ilmentymä.

Viime syksynä Lapin laajakaistamarkkinoille ilmoittautuneen Elisan asiakkaat ovat tuskailleet liittymien käyttöönotossa ilmennyttä hitautta. Elisa on epäillyt verkkoa hallitsevan Soneran hidastelevan tahallaan kilpailijoiden liittymien kytkemisessä. Nyt viestintävirasto vahvistaa epäilyt aiheellisiksi.

Pudasjärvellä järjestetään tulevan viikonvaihteen aikana erikoislaatuiset hiihtokilpailut. Koneella tehty baana puuttuu, ja asiallisimmin varustautuneilla kilpailijoilla on käytössään kolmemetriset sukset. Aivan oikein, puhun umpihankihiihdon MM-kisoista.

Kiinnostus nyt kahdeksatta kertaa järjestettävää tapahtumaa kohtaan on huomattavan suuri. Vähintään kolmehenkisiä joukkueita on tällä kertaa ilmoittautunut satakunta, lisänä henkilökohtaiseen sarjaan ja lumikenkävaelluskilpailuun osallistuvat. Naisiakin on mukana.

Toisin kuin Tankavaaran sprinttikisoissa, Pudasjärvellä on alusta saakka kunnioitettu lajin alkuperäistä ideaa: metrisessä lumessa pitää tarvittaessa jaksaa hiihtää koko valoisa aika. Eikä siinä kaikki: kilpailun aikana ratkotaan tehtäviä ja ensimmäisen päivän päätteeksi leiriydytään metsään. Voimia pitää olla tallella vielä sen verran, että kirves pysyy kädessä.

Dosentti, akatemiatutkija Maria Lähteenmäki on päätynyt saamelaisten historiaa koskevissa tutkimuksissaan tuloksiin, jotka eivät vastaa vallalla olevia käsityksiä. "Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että saamelaiset ovat huonosti kohdeltu kansanosa, mutta en löytänyt sorron tai alistamisen mekanismeja ollenkaan", tutkija toteaa Kalevan haastattelussa.

Ranuan Suhangon kaivoshanke on kohdannut vakavia uhkatekijöitä, jotka ovat luonteeltaan taloudellisia: vahva euro ja arvioitua korkeammat pääomakustannukset. Vastaavasti palladiumin maailmanmarkkinahinta on alimmillaan viiteen vuoteen. Eteläafrikkalaisen kaivosyhtiön päätöksiä odotellaan kevään aikana.

Lapin Radion nettisivuille ilmestyi eilen yllättävä kannanotto. Suomen luonnonsuojeluliiton petovastaava Riku Lumiaro julistaa, että "Lappiin tulevat sudet on syytä tappaa, koska porot ja sudet eivät sovi samoihin kairoihin". Lumiaron mielestä Lapin susitilanne ei ole ongelma. Sudet, joita sinne tulee, ammutaan joko luvallisesti tai luvatta. Kainuun poronhoitoaluetta Lumiaron esittämät ajatukset eivät koske.

Lumiaron reipashenkinen kannanotto hämmentää. En ole aivan varma, onko kyseessä Luonnonsuojeluliiton virallinen kanta asiaan. Esimerkiksi toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen kirjoittaa juuri postiluukusta kopsahtaneessa Sll:n jäsenlehdessä asiasta kovin eri sävyyn otsikolla "Sudenmetsästys saatava aisoihin".

Tiedän hyvin, kuinka vaikeaa villin suden ja degeneroituneen poron on tulla toimeen samoilla alueilla. Mutta vaikeus ei mielestäni saa estää yrittämästä. Kannattaa pitää mielessä asian periaatteellinen ulottuvuus: susi kuuluu Suomen alkuperäiseen eläimistöön, poro ei. Porotaloudella on omat edunvalvojansa, mutta kuka puolustaa susia elleivät luonnonsuojelijat?

Lauha talvi uhkaa johtaa tunturimittarituhon uusiutumiseen Käsivarressa. Tunturimittarin munat tuhoutuvat, jos pakkaslukemat käyvät 37-38 asteessa, mutta kuluvana talvena ei ole päästy lähellekään. Viime kesän vaurioista koivikot toipuivat yllättävän hyvin, mutta tuhon toistuminen useana kesänä peräkkäin voi olla liikaa.

Mainostamisessa pitää olla tarkkana, että asiakkaille ei luvata liikoja. Esimerkiksi luonnonilmiöiden hehkuttaminen lomamatkan kohokohtana on riskaabelia. Lappiin tullaan Japanista saakka ihailemaan revontulia. Entä jos taivas onkin pilvessä?

Amerikkalaispariskunta matkusti kesällä Norjaan nähdäkseen Finnmarkissa paljon puhutun keskiyön auringon. Aurinko näkyi, mutta pariskunta koki tulleensa huijatuksi ja vaati rahojaan takaisin. Kyseessä oli sama aurinko, joka näkyy kotona Valloissa! (LK/Olavi Hoikka)

Avasin lopultakin hiihtokauden. Sää oli kaunis, tosin kylmänlainen. Jäällä oli vettä monin paikoin, mutta latu-uralla se ei päässyt yllättämään. Jos olisin hiihtänyt saman lenkin umpihankea, sukset olisivat kastuneet ja jäätyneet moneen kertaan. Muitakin hiihtäjiä oli liikkeellä, samoin epälukuinen määrä kelkkailijoita ja kaksi pilkkijää sillan pielessä.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan citysaamelaisesta, joka kesällä Lontooseen muuttaessaan "joutuu oikomaan vielä virheellisempiä käsityksiä saamelaisista kuin ruuhka-Suomessa". Työsarkaa epäilemättä riittää, varsinkin kun virheellisiä käsityksiä ja mielikuvia levittävät ulkomaille myös saamelaiset itse. Postauksessani 31.1. mainittu Pekka Aikion esiintyminen Greenpeacen verkkosivuilla on tästä yksi esimerkki.

HS:n toimittajalle tiedoksi: Suomen saamelaisalueeseen kuluu Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntien lisäksi Lapin paliskunnan alue, ei "Vuotson alue", kuten haastattelun tietopaketissa virhellisesti kerrotaan.

Lapin paliskunnan ex-poroisäntä Hannu Magga kertoi HS:n (eri toimittajan tekemässä) haastattelussa 2.2, että Lapin paliskuntaan kuuluvan Peurakairan vanhoissa metsissä on luppoa keskimäärin 573 kg hehtaarilla. Siis yhtä paljon tai jopa enemmän kuin jäkälää! Magga lienee viitannut paremmin poliitikkona tunnetun Pekka Aikion johdolla muutamia vuosia sitten tehtyihin tutkimuksiin, joissa on hyvinkin voitu päätyä kerrotunlaiseen tulokseen.

Lupon määrästä erityyppisissä metsissä on käytettävissä myös tieteellisesti ansioituneen, jäävittömän porotutkijan tutkimustuloksia. Niissä keskitytään poron ulottuvilla olevaan luppoon, jollaiseksi tulkitaan 2,5 m:n korkeudella ja sitä alempana oleva luppo. Poronhoitoalueen mäntyjen rungoilla tämä ns. lupporaja on selvästi nähtävissä n. 1,5 metrissä. Jos lumi kovettuu poroa kantavaksi, tilanne muuttuu lumikerroksen paksuutta vastaavasti.

Korrektisti ilmoitettuna lupon määrä jää murto-osaan Maggan kertomasta. Hyvin tuntemissani Peurakairan männiköissä oikea luku saattaisi osua haarukkaan 10-20 kg/ha. En moiti toimittajaa vedätetyksi tulemisesta spesiaalitietoa vaativassa asiassa. Ikävämpää on, että Helsingin Sanomat tarjoaa lukijoilleen kuumaan kiistakysymykseen liittyen harhaanjohtavaa ja tarkoitushakuista tietoa.

Aamukahvipöydässä jouduin tarkistamaan, minkä vuoden lehteä oikein rapistelen. Vuotoshanke komeili tutusti Lapin Kansan pääkirjoituksen aiheena ja ykkösuutisena: "Vuotosta ei varaa jättää rakentamatta", julistaa Lapin liiton puheenjohtaja Timo E. Korva.

Puheet yhdenasianmiehistä ja pysähtyneisyyden ajasta ovat silti vahvasti liioiteltuja. Vuotos sai lyhyen haudassaolonsa aikana rinnalleen toisenkin hankkeen, jolla Lapin näivettyminen on tarkoitus estää. Rakennetaan jättiläismäinen hyppyri, lentomäki! Ideanikkarit ovat varmaankin seuranneet Keski-Euroopan mäkiviikkoa ja nähneet mäkimontussa satatuhatta potentiaalista asiakasta.

Lapin Kansan 50 vuotta sitten -palstalla on uutinen Tenon jäätien auraamisesta ja käyttöönotosta. "Jos auraus kokonaisuudessaan onnistuu, lopettaa Utsjoen lumikiitäjä liikenteen ja sen tilalle tulee postiauto, mikä merkitsee suoraa postiyhteyttä Rovaniemeltä Utsjoelle." Erityisesti tänä ohuiden jäiden talvena ajatus autoliikenteestä Tenolla kuulostaa eksoottiselta ja uskomattomalta. Huonotasoinen tie etelästä Petsikon kautta Utsjoelle oli olemassa, mutta sitä ei talvella aurattu.

Vauhdikas kertomus myöhäiskevään automatkasta Tenolla löytyy karigasniemeläisen taksiyrittäjä Arto Pohjanrinteen nettisivuilta. Alkujaan se on julkaistu Raimo O.Kojon kirjassa Teno - Saamen ja lohen virta (WSOY 1984).

Lauantaina tarkastetaan Lapin yliopiston ensimmäinen taidekasvatuksen väitöskirja. Taiteiden lisensiaatti Seija Ulkuniemen aihepiirinä on perhevalokuvan lajityypin synty ja kehitys. LK:n haastatteleman väittelijän mukaan perhekuvien säilymistä tärkeämmäksi ominaisuudeksi on tullut niiden liikkuvuus: nykyisessä kertakäyttökulttuurissa kuvat toimivat enää tilapäisinä viesteinä, jotka korvataan nopeasti uusilla. Erityisesti kännykkäkameroiden yleistyminen vie kehitystä tähän suuntaan. Samalla koetellaan yksityisyyden rajoja.

Valokuvaajana pidän kehitystä masentavana. Kuljen itsekin kamera taskussa ja lähettelen kuvia lähes reaaliaikaisesti niitä tarvitseville, en tosin puhelimella kuvattuja. Silti ymmärrän, että hyvä säilyvyys kuuluu perhekuvan keskeisimpiin ominaisuuksiin. Hektisille tässä-ja-nyt -ihmisille asia valkenee vasta vauhdin tasaantuessa.

Suomenkieltä raiskaavat (urheilu)toimittajat ovat saaneet tällä palstalla osakseen harmistunutta ärhentelyä. Nyt on tunnustuksen aika. Teksti-tv:n urheilu-uutisten otsikoissa puhutaan voimanostajasta. Näppituntumalta väitän, että toimittajien enemmistö tunkee sanaan kaksi n-kirjainta: voimannosto. Mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Tunnettu norjalainen rallicrosskuljettaja Martin Schanke joutui syytteeseen poliisin tavattua hänet ajamasta maastoautollaan tiettömässä tunturissa ilman asianomaista lupaa. Syyte kuitenkin hylättiin, kun paikallinen väärti todisti Schanken toimineen hänen pororenkinään. Finnmarkissa poronomistajalla on oikeus ottaa avuksi poronhoitotyöhön kenet haluaa, jolloin renki saa tarvittaessa käyttää maastoajoneuvoa yleisen reitistön ulkopuolella. (LK/Olavi Hoikka)

Trendit tulevat ja menevät, mutta suomenajokoira säilyttää järkähtämättömästi paikkansa koirarotujen suosikkilistan kärjessä. Kyseessä on kapea-alainen erityisosaaja, metsästyskoira jota on vaikea kuvitella varsinkaan lapsiperheissä koiralta edellytettävään monitoimirooliin. Metsästyskoirien asema on muutenkin vahva: kymmenen suosituimman rodun listalla on vain kolme sellaista, joita ei voi kuvitella käytettävän apuna minkäänlaisessa metsästyksessä. Ajokoiran lisäksi kärkikolmikkoon kiilasivat saksanpaimenkoira ja harmaa norjanhirvikoira.