Takaisin reaaliaikaan

Riekon metsästyskausi Lapin kolmen pohjoisimman kunnan alueella päättyy tänään. Kokonaissaalis vaihtelee vuosittain laajoissa rajoissa ja lienee tällä kertaa n. 60 000 riekkoa. Yli puolet saaliista pyydystetään ansoilla.

Selvästi etanapostia hitaampi tapa saada lähetys perille on pulloposti. Lähetyspaikalta Gronlannin rannikolta Islantiin on matkaa vaivaiset 750 km, mutta matka kesti 18 vuotta.

Eräänlaisia pullopostin edeltäjiä ja vähintään yhtä kiehtovia olivat Uudella mantereella kasvaneet puunrungot, jotka ajelehtivat pohjoisen napajäätikön mukana Huippuvuorten ja Novaja Zemljan seutuville. Ne innoittivat Fridtjof Nansenia rakennuttamaan Framin ja käynnistämään huikean seikkailunsa.

Lapin Kansan monien pääsiäisen viettoon liittyvien pikku-uutisten joukossa oli yksi, joka ei auennut otsikon perusteella: "Kilpikonna" Torniossa.

Poliisi oli ottanut kiinni 24-vuotiaan torniolaisen, joka oli kähveltänyt kolmesta autosta rekisterikilvet.

Kävelin jokirantoja ja tähystin taivaalle siinä toivossa, että näkisin kevään ensimmäisen muuttolinnun. Muutkin lajit kelpaavat, mutta toivelistani ykkösenä on harmaalokki. Ei tärpännyt vielä, mutta lähipäivinä odotus varmaankin palkitaan. Sulapaikka Jätkänkynttilän sillan alla oli yllättäen jäätynyt umpeen.

Muuttolinnut odottavat Suomenlahden eteläpuolella sään lämpenemistä. Suomalaisten ornitologien miehittämällä Sörven lintuasemalla Saarenmaalla on nähty jo vaikka mitä.

Talven selkä taittui viikolla äänekkäästi naksahtaen. Vielä tiistaina täällä Rovaniemellä oli täysi talvi ja pakkasta toistakymmentä astetta. Keskiviikko oltiin kahden vaiheilla, mutta torstaina jalkakäytävien polanne muuttui sohjoksi. Aamulla satoi vettä. Viikonloppuna palattiin pakkasille, mutta talven tuntua ei enää ole. Tervetuloa kevät!

Hesarin toimituksesta on lähdetty pääsiäisen viettoon päivää myöhemmin kuin Lapparin: tuhti lukupaketti tömähti tänäänkin eteisen lattialle. Sieppasin urheiluosion.

Katselin kaksi erää Jokereiden ja Ilveksen viidettä puolivälieräottelua. Runkosarjan viimeiset pelit taapertanut Jokerit on saanut pelinsä kaikki osa-alueet toimimaan, myös ylivoiman. Puolustus- ja maalivahtipeli on sujunut mallikkasti koko kauden. Jokerit päästi runkosarjassa omiin vain 96 maalia, selvästi vähemmän kuin vastustajansa. Maalivahti Tim Thomas torjui huikeat 13 nollapeliä.

Erityisen hyvässä iskussa (1+2) oli Jokereiden ykkössentteri, toistasataa NHL-ottelua pelannut kanadalainen Glen Metropolit. Pidän häntä SM-liigan taitavimpana pelaajana. Hesarin urheilutoimitus noteerasi eilisen suorituksen kuuden palstan otsikkona: Metropolit hyvästeli Ilveksen ulos.

Kiekkouutisten yhteydessä julkaistut valokuvat kiinnostavat harvoin muita kuin vannoutuneimpia kiekkofaneja. Kuviin on yleensä taltioitu maalin synty, komea taklaus tai joukkotappelu ilman sen kummempia taiteellisia tavoitteita. Hesarin tänäinen kuva poikkeaa yleisestä linjasta.

Glen Metropolit näyttää vilkuttelevan jäältä poistuville Ilveksen pelaajille. (Todellisuudessa hän kiittää yleisöä kannustuksesta) Ilveksen pelaajia kuvassa ei näy, mutta jokerifanien jäälle heittämät rantapallot kertovat tupsukorvien kauden päättymisestä. Metron kultainen kypärä muistuttaa tehoista aiemmissa otteluissa.

Toivon HPK:n selvittävän TPS:n. Jos näin käy, välieräpareina pelaisivat Kärpät - Lukko ja Jokerit - HPK. Varsinkin ensiksi mainittu tuntuisi mielenkiintoiselta. Jos TPS menee jatkoon, välierävaiheessa nähdään vastakkain viime kauden finaalijoukkueet.

Aikaansaava ihminen tämä Suomen luonnonsuojeluliiton metsä-, poro- ja saamelaisasiantuntija Sini Harkki. Todellinen emäntäpiika, joka muutaman vuoden liiton palkkalistoilla oltuaan pompottaa kansalaisjärjestöä mielensä mukaan. Tuoreen tiedotteen (24.3.2005) otsikossa Suomen luonnonsuojeluliitto ilmoittaa "tukevansa saamelaiskäräjien ratkaisuehdotuksia metsäkiistaan". Lisätietoja kehotetaan kysymään Sini Harkilta, Matti Liimataiselta ja Jarmo Pyyköltä. Harkki edustaa (?) Suomen luonnonsuojeluliittoa, Liimatainen ja Pyykkö ovat Greenpeacen palkkalistoilla.

Lainaus tiedotteen lopusta: ”Koko metsäkiistan ytimessä on juuri laidunten riittävyys. Laitumiin vaikuttavat monet muutkin maankäyttötavat kuin porotalous, näistä merkittävimpänä metsätalous. Ainoa tie turvata laidunten riittävyys on tarkastella niitä kaikkia tekijöitä, jotka laitumia kuluttavat", sanoo Harkki.

Maanantaina julkistetussa kohupamfletissa Ahtaalle ajetut ei vihjata sanallakaan, että porotaloudella itsellään voisi olla vähäisintäkään vaikutusta ongelmiensa syntyyn. Aivan vastaava lehmänkäännös nähtiin luppokeskustelussa. Ensin Harkki ja kumppanit julistivat luppometsät porojen tärkeimmiksi talvikauden laitumiksi. Kun absurdi väite ei mennytkään läpi, syytettiin vähäisestä ymmärryksestä niitä, jotka eivät myönnä lupolla olevan merkitystä poron talviravintona.

Sini Harkki "keskustelee" kuin takavuosien stalinisti. Jos argumentti osoitetaan virheelliseksi, hän ei anna sen häiritä vaan siirtyy sujuvasti seuraavaan. Yhtäläisyydet eivät lopu tähän. Äärivasemmisto ei pystynyt näkemään ihannevaltiossaan Neuvostoliitossa mitään arvosteltavaa. Ongelmia omin silmin nähneet ja niistä raportoineet leimattiin neuvostovastaisiksi.

Harkki sulkee silmänsä ja korvansa, kun puhutaan saamelaispolitiikan todellisista tavoitteista tai perinteisyydellä ja kulttuurilla ratsastelevan saamelaisen nykyporotalouden lieveilmiöistä. Pahimmin rähmällään Harkki ja kumppanit ovat silloin, kun puhutaan - tai pitäisi puhua - uhanalaisten suurpetojen suojelemisesta poronhoitoalueella.

Jämähtämiseni Greenpeaceen ja metsäasioihin on pantu merkille bloggaajayhteisössä. Ylä-Lapin metsäkiista kärjistyi minun kannaltani huonoon aikaan. Kirjoittelisin mieluusti toisesta käynnissä olevasta tapahtumasarjasta, joka kiinnostaa minua yhtä paljon ja josta olen yhtä hyvin perillä: jääkiekon pudotuspeleistä. Toisaalta pudotuspelejä pelataan myös ensi vuonna, mutta metsäsota ei voi jatkua ikuisesti?

Maalainen muistutti aiheellisesti, että yhä edelleen suuri osa elintasostamme tulee metsistä. Tämä olisi hyvä pitää mielessä Inarissakin. Greenpeacen mannekiineiksi lähteneet poromiehet voisivat katsastaa talonsa ja tavaransa ja arvioida, mitä on hankittu poronhoidon tuotolla ja mitä ulkopuolisella rahoituksella, esimerkiksi oman metsäpalstan hakkuilla. Eräs inarilainen poromies-matkailuyrittäjä ihmetteli äskettäin sellaisten poromiesten moraalia, jotka arvostelevat muiden hakkuita vaikka syyllistyvät samaan omissa metsissään.

Asiattomia asioita -blogi suhtautuu tilanteeseen ilahduttavan kriittisesti. Lyhyt lainaus: "Eniten tässä ihmetyttää, miksi suurimmat kiistat keskittyvät sinne, jossa ympäristösyyt kaikkein vähiten puoltavat lisäsuojelua. Etelä- Suomen suojeluprosentit ovat naurettavan pieniä ja pohjoisimman Lapin pilkallisen suuria."

Juuri tähän monia muitakin askarruttaneeseen seikkaan saatiin eilen kaivattua lisätietoa. Saamelaisjohtaja Pekka Aikio ilmoitti harvinaisen suorasanaisesti (Lapin radion mukaan), että Inarin metsäkiistassa on kyse Ylä-Lapin valtionmaiden hallinnasta. Ja että maankäyttökiistat jatkuvat, kunnes Suomi ratkaisee saamelaisten kotiseutualueen maakysymyksen.

Saamelaispoliitikkojen ääneen lausumaton tavoite metsäkiistassa on "saamelaisille mahdollisesti kuuluvan omaisuuden turvaaminen". Saamelaiset havittelevat edelleen omistukseensa Ylä-Lapin ns. valtionmaita. Oman arvioni mukaan tavoitteen toteutuminen vaikuttaa tällä hetkellä epätodennäköisemmältä kuin esim. 1990-luvun alkupuolella, jolloin saamelaispoliitikot käynnistivät ihmisoikeusperustein tapahtuneen käräjöinnin Inarin metsistä.

Tommi voisi selvittää itselleen saamelais-lappalaiskysymyksen terminologiaa. Aikion ja Hyvärisen johdolla asiassa politikoivat ovat saamelaisia, eivät lappalaisia.

Ivalossa käynnissä oleville Ylä-Lapin metsäkiistan sovintoneuvotteluille saatiin lentävä lähtö, kun Greenpeace uhkasi Stora Ensoa Euroopan laajuisilla vastatoimilla. Jos tilannetta ei ratkaista Greenpeacen vaatimalla tavalla, järjestö aikoo kehottaa eurooppalaisia paperinostajia lopettamaan raaka-aineen hankinnan Stora Enson Kemijärven tehtaalta.

Porotutkija Mauri Nieminen kritisoi radion valtakunnallisissa aamu-uutisissa pamflettia, jossa Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto esittelevät oman ratkaisunsa Ylä-Lapin metsäkiistaan. Nieminen huomautti, että kirjoittajien tarjoama analyysi on hatara ja yksipuolinen. Nykymuotoisen porotalouden omat vaikutukset laidunongelmien ja kustannuskriisin syntyyn lakaistaan tarkoituksella maton alle.

Silmäilin kyseistä julkaisua eilen ja voin vakuuttaa, että todelliset putkisilmät ovat olleet asialla. Tarkoitushakuisen johdattelun jälkeen päädytään tilannearvioihin, joista esimerkiksi käy vaikkapa näkyvästi mukana olevan Hannu Maggan visio Vuotson kylän tulevaisuudesta:

"Ympäristömuutosten yhteisvaikutuksesta poronhoito on kokenut työpaikkamenetyksiä, ja osa poromiesperheistä on joutunut luopumaan päätoimisesta poronhoitajan ammatistaan. Nuoret eivät hakeudu poronhoitajiksi, mistä johtuen paliskunnan keskuspaikka Vuotson saamelaiskylä tulee hiipumaan ja saamelaiskulttuuri häviää vähitellen. Näin vahva voittaa heikomman, eli Suomen valtio tuhoaa maamme ainoan alkuperäiskansan."

Vähemmän dramattisesti voisi sanoa, että rajat ovat tulleet vastaan. "Perinteinen" poronhoito ei todellakaan pysty takaamaan nykyajan vaatimusten mukaista asumis- ja elintasoa läheskään kaikille sitä haluaville. Pelkkä kulttuuri ei valitettavasti elätä.

Julkaisu Ahtaalle ajetut on PDF-muodossa ladattavissa Greenpeacen verkkosivuilta.

Hollannissa tapahtuva Suomen maineen mustaaminen perustunee pelkästään niihin "tietoihin" ja osatotuuksiin, joilla Greenpeace on soturinsa evästänyt. Juridisesti arvioituna tietämättömyys on kai tässä tapauksessa lieventävä asianhaara?

Saamelaiskäräjien jäsen Pekka Pekkala sanoutuu tämän päivän Lapin Kansassa irti 16.3.2005 päivätystä tiedotteesta, jossa esitetään saamelaisjohdon näkemys Inarin metsäkiistasta. Tiedotteen allekirjoittajina ovat Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio ja lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen.

Pekkala nostaa kirjoituksessaan esiin Aikion esiintymisen Lontoossa joulukuussa 2003. Kohdeyleisönä oli joukko sikäläisiä suomalaisen metsäteollisuuden asiakkaita ja Aikion taustakuorona (Pekkalan tietojen mukaan) mm. nyt Inarin metsäsoppaa ansiokkaasti hämmentävä voimakaksikko Matti Liimatainen (Greenpeace) ja Sini Harkki (Sll). Hannes Mäntyranta kertoi Aikion slideshowsta Taloussanomissa 25.3.2004.

Pekka Aikio tekee yhteistyötä Greenpeacen kanssa ja osallistuu Suomen mustamaalaamiseen. Haagin vapaaehtoisista poiketen Aikio tuntee asiat ja on vaaleissa valittu Suomen saamelaisten poliittinen johtaja. Siksi suurin osa kuulijoista suhtautuu hänen puheisiinsa kaikella vakavuudella, silloinkin kun ei pitäisi. Lieventäviä asianhaaroja on vaikea löytää.

Eilinen päivä kuuluu niihin, joiden vuoksi Lapissa asumista voi luonnehtia lottovoitoksi. Tai korjataan vähän: eilen oli helppoa unohtaa sellaiset päivät, jolloin haluaisi asua jossain aivan muualla kuin Lapissa.

Ärhäkkäimpien yöpakkasten hellitettyä pakkasta oli puolen päivän aikaan enää alle kymmenen astetta. Aurinko paahtoi ja tuuli henkäili leppeästi etelän suunnalta. Sadat rovaniemeläiset viettivät palmusunnuntaita Kemijoen jäällä. Kahvilalaavulla kuultu uutinen Janne Ahosen loukkaantumisesta mietitytti paluumatkalla, mutta eihän siinä onneksi pahemmin käynyt.

Matti Liimataisen ja kumppaneiden luppo- ja poropuheita voisi pitää harmittomina iltasatuina, jos ne pysyisivät Suomen rajojen sisäpuolella. Mutta eivät pysy eikä ole tarkoituskaan. Greenpeacen keinoarsenaaliin on aina kuulunut taitavasti organisoitu sekaantuminen kansainvälisiin kauppasuhteisiin.

Inarin metsäaseman blogiin kirjoittanut hollantilainen Liesbeth van Tongeren on innoissaan Suomen maineen mustaamisesta:

"International attention to what the Finnish government is allowing to happen in Finland should help with saving these forests. Dutch volunteers are outside photocopying shops and are talking to paper producers to use paper without ancient forest in it."

Minua hyytää ajatella, millaista kuvaa Suomesta Haagissa tarjoillaan. Mitä Liesbeth ja kadulla päivystävät pikakoulutetut vapaaehtoiset ovat tietävinään Ylä-Lapin asioista?

Rauman Lukko on aloittanut pudotuspelinsä vahvasti ja voittanut vahvana mestariehdokkaana pidetyn HIFK:n jo kahdesti. Mitään ei kuitenkaan ole vielä ratkennut, sillä välieräpaikkaan vaaditaan neljä voittoa. Maksulliselta kanavalta nähtynä torstain peli oli äärimmäisen tasainen, eilen IFK kaatui tyhmiin jäähyihin.

Maalivahtien torjuntatilastot pakottavat kysymään, onko Vokoun sittenkään IFK:n hakema voittava veskari: Roloson (Lukko) 97,56 %, Vokoun (HIFK) 88.89.

Metsäkiistaan liittyen huomasin mielenkiintoisen kytköksen: Stora Enso kuuluu WWF Suomen pääyhteistyökumppaneihin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että WWF:n Greenpeacelle antama tuki ei ole äänekästä vaan "hiljaista".

Inarin poroasioissa besserwisserinä esiintyvä Matti "Max" Liimatainen (Greenpeace) lanseerasi vapaasti laiduntavan poron julkisuuteen Voima -lehdessä lokakuussa 2003. Kyseessä on tavallisesta porosta kampanjan tarpeisiin kehitetty parannettu versio.

Talvella vapaasti laiduntava poro "löytää ravintonsa tarkalla hajuaistillaan, esimerkiksi paksun hangen läpi se haistaa hakatun metsän eikä turhaan lähde kaivamaan jäkälää hakkuutähteen läpi", Liimatainen ihastelee.

Inarin Paadarskaidissa sijaitsevan Greenpeacen metsäleirin lähistöllä laiduntavat porot tuntuvat pilailevan Liimataisen kustannuksella. Porot ovat todistettavasti kaivaneet jäkälää hakatulla alueella, vaikka vieressä olisi hakkaamaton "luppometsä".

Sopivasti kritiikittömät, mutta uskossaan horjumattomat ihmiset näyttävät omaksuvan Greenpeacen levittämää ilosanomaa helpommin kuin porot. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole todiste poron tyhmyydestä ja huonosta oppimiskyvystä, pikemminkin päinvastoin.

Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Harkki mainitaan lisätietojen antajana tiedotteessa, jossa Greenpeace edellyttää Suomen hallituksen ratkaisevan Ylä-Lapin metsäkiistan järjestön vaatimalla tavalla. Sll:n sivuilta löytyvään luontojärjestöjen yhteiseen luppotiedotteeseen liittyvää lisäinformaatiota kehotetaan kysymään Harkin lisäksi Greenpeacen Matti Liimataiselta ja kahdelta poronhoitajalta, jotka molemmat ovat korviaan myöten mukana kiistassa.

Asiantuntijoiden harrastama toistensa ristiintakaaminen tuo mieleen savolaislähtöisen saksanopettajani käyttämän sanonnan Tuppuraisesta Tappuraisen takuumiehenä.

Puu- ja erityisalojen liitto ottaa eilisessä tiedotteessaan kantaa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen WWF:n Greenpeacelle antamaan hiljaiseen tukeen. "Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen WWF tekisivätkin palveluksen koko Suomen metsiensuojelusta käytävälle vuoropuhelulle sanoutumalla selvästi irti Greenpeacen metsätalouden sabotoinnista Ylä-Lapissa", liiton tiedotteessa todetaan.

Matti Liimatainen kirjoittaa Lapin Kansassa 11.3. järjestöjen roolista näin: "...Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi ovat yhdessä esittäneet maa- ja metsätalousministeriölle viimeksi helmikuussa 2005, että Ylä-Lapin metsäongelman ratkaisussa järjestöt tukevat Inarin paliskuntien tavoitteita."

Sll:n ja WWF:n todellinen osuus Ylä-Lapin metsäsodassa kaipaa pikaista selvennystä. Hiljaisesta tuesta puhuminen on siinä mielessä oikeutettua, että kummankaan järjestön verkkosivuilla Liimataisen mainostamaan yhteisrintamaan ei oteta selkeästi kantaa. Sll:n sivuilla tuorein Inarin tapahtumiin liittyvä kannanotto on 8.3. päivätty ministeri Korkeaojan inspiroima purkaus, WWF:n sivuilla kähinästä ei mainita sanallakaan.

Toisin kuin Liimatainen vielä viikko sitten viestitti, Inarin paliskunnilla ei ole metsäsodassa yhteistä tavoitetta. Tämän oivallettuaan Greenpeace otti käyttöön tosiasiallista tilannetta ehkä paremmin kuvaavan ilmaisun Inarin paliskuntien enemmistö.

Ylä-Lapin metsäkärhämään liittyvä kirjoittelu jatkuu vilkkaana Lapin Kansassa. Maire Puikko huomauttaa puheenvuorossaan, että samoista asioista kiisteltiin jo 1980-luvulla toimineessa erämaakomiteassa. Vuonna 1991 voimaan astunut erämaalaki perustuu kyseisen komitean mietintöön. Erämaaliikettä komitessa edustanut Maire Puikko jätti mietintöön eriävän mielipiteen, jonka sorvaamiseen aikanaan itsekin osallistuin.

Puikko muistaa, että laajapohjaisessa erämaakomiteassa metsätaloudella oli vahva edustus. Mutta sitten muisti pettää: "...porotaloutta edusti Ivalon paliskunnan poroisäntä - Ivalon paliskunnassahan ei enää aikaisempien hakkuiden johdosta ole juuri vanhoja metsiä eikä siten paliskunnan edustajalla ollut tarvetta puolustaa niiden jättämistä hakkaamatta."

Greenpeacen linjoille lähteneellä Puikolla on omat syynsä kirjoittaa Ivalon paliskunnasta tuohon sävyyn. Komitean jäsenen luulisi muistavan, että paikallisia paliskuntia komiteassa edusti Juhani Magga, Hammastunturin paliskunnan silloinen poroisäntä.

Paikkansa pitävää tietoa Ylä-Lapin metsäkiistan varhaisemmista vaiheista löytyy nettisivuiltani, esimerkiksi tästä vastineesta jonka Helsingin Sanomat jätti julkaisematta.

Jääkiekon pudotuspelit käynnistyivät lauantaina. Oma suosikkijoukkueeni JYP pelaa tänään Tapparaa vastaan jatkoon pääsyn kannalta ratkaisevan ottelun. HMV-joukkueeksi haukuttu JYP on yllättäen ollut kaikkea muuta kuin hajuton, mauton ja väritön. Eilisessä pelissä kanadalaishyökkääjä Jody Shelley ajettiin suihkuun taklauksesta, jossa edes Tapparan fanit eivät pystyneet näkemään mitään väärää.

Jääkiekko on kontaktilaji, johon taklaukset kuuluvat olennaisena osana. Niitä annetaan ja otetaan vastaan koko ajan. Tapparan tsekkipakki Robert Kantorilta asia oli ilmeisesti päässyt hetkeksi unohtumaan.

Kiihkeä ottelu on odotettavissa tänäänkin. Siksi ilahduin nähdessäni, että erotuomarina ei tällä kertaa ole mikä tahansa pillipiipari, vaan pelaajien alansa ykköseksi rankkaama Japa Levonen.

Inariin v. 1947 siirtolaisena asettunut Tarmo Portti kertoo tänään Lapin Kansan yleisönosastossa omat havaintonsa porojen jäkälälaitumien tilassa vuosikymmenien aikana tapahtuneesta muutoksesta.

"Jäkälää oli joka puolella, lähti kodistani mihin suuntaan hyvänsä. (...) Kun nyt ikämiehenä kuljen marja- tai muissa asioissa niissä nuoruuteni maisemissa, ne ovat jäkälän suhteen todella surkeaa katseltavaa, ei siellä ole muuta kuin jäkälän juuria. Ilmiö on sama, oli alue hakattu tai ei."

Tarmo Portti pitää laidunongelmien syynä porojen liian suurta määrää. "En suinkaan tarkoita, että pitäisi palata takaisin 60-luvulle, mutta väitän, että laitumet eivät elvy näillä poroluvuilla, vaikka Inarista ei kaadettaisi ainuttakaan karhakkaa."

Itse olen retkeillyt aktiivisesti Lapissa 1970-luvulta lähtien ja tehnyt samantyyppisiä havaintoja. Tämän päivän aktivisteja ei voida moittia siitä, että heillä ei ole omakohtaisia havaintoja laiduntilanteen kehittymisestä nykyiselleen. Pienialaisia näytteitä Tarmo Portin tarkoittamista kunnollisista jäkäliköistä on säilynyt aidatuilla alueilla. Myös Enontekiön Käsivarressa sijaitsevan jyrkkärinteisen Saivaaran lakitasanteella oli hyvä jäkälikkö ainakin vielä vuonna 1985, kun siellä viimeksi kävin.

Ilta-Sanomissa julkaistiin 10.3.2005 mielenkiintoinen susiuutinen. Koillislappilaiset poromiehet ovat kaataneet maa- ja metsätalousministeriön luvalla porovahinkojen estämiseksi kaksi sutta, joista toinen oli radiopannalla varustettu naaras. Pannoitus oli tapahtunut joulukuussa v. 2002 Etelä-Norjassa, mistä matkaa suden tappamispaikalle kertyy suoraan mitattuna peräti 900 km. Kyseessä on luotettavasti todennettujen susivaellusten uusi maailmanennätys.

Ilta-Sanomien tiedon mukaan pantasusi kaadettiin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ministeriön ylitarkastaja Sauli Härkönen ei vahvistanut tietoa, koska ei ollut nähnyt virallista kaatoraporttia. Jos lehden epäilyt osoittautuvat aiheellisiksi, maamme jo muutenkin kysenalaista mainetta saanut susipolitiikka saattaa joutua entistä oudompaan valoon.

Olen odotellut Lapin kansanedustajien kannanottoja Ylä-Lapin metsäkiistaan. Esko-Juhani Tennilä (vas) esittää tämän aamun LK:ssa ajatuksia, joihin voin paljolti yhtyä. Tennilä ei pidä mahdollisena suojelualueiden ainakaan merkittävää lisäämistä mutta ehdottaa, että latvukset ja muu hakkuujäte koottaisiin pois porojen laidunmailta ja käytettäisiin energian tuotantoon.

Tennilän mukaan "Vasemmistoliitto ei tue menossa olevan metsäkiistan taustalla piilevää pyrkimystä jakaa valtion maat pohjoisessa yksityisille. Se linja tuottaisi täydellisen kaaoksen eikä edistäisi myöskään luonnon järkevää käyttöä."

Tennilä huomauttaa, että jo nyt Inarissa hakataan yksityisten omistamia metsiä "kovemmin menetelmin kuin valtion mailla monitoimikoneita käyttäen".

Katselin merkintöjäni viime vuoden maaliskuulta ja huomasin historian toistaneen itseään. Merkintä on tehty 10.3. ja aiheena jääkiekko, kuinkas muuten:

"Eräänlaisena esiotteluna pelattiin A-nuorten puolivälieräsarjan ratkaisuottelu JYP-Kärpät. Tällä tasolla omat pojat pelaavat eikä raha vielä ratkaise kaikkea. "Porot" lähtivät kesälomalle. Erikoisesta ottelun aloitusajankohdasta (14.00) huolimatta yleisöä saapui Hippokselle hulppeat 1400 henkeä!"

JYP ja Kärpät ottelivat puolivälieräparina tälläkin kaudella ja Kärpät joutui taas lähtemään ennenaikaiselle kesälomalle. Asia ratkesi nytkin vasta viidennessä osaottelussa, mutta päivämäärä oli 11.3. ja Hippoksen yleisömäärä 1440.

Tänään ykköskanavalla Avaran luonnon ohjelmapaikalla esitettävän suomalaisen luontodokumentin tekijä Kari Kemppainen kertoo HS:n Nyt-liitteen haastattelussa Sir David Attenboroughilta saamastaan kirjeestä, jossa tämä pyytää päästä kuvaamaan Kemppaisen "ahmatarhaan".

Alan supertähti ei tunnu ymmärtävän, että luontoelokuvia tehdään Suomessa eri tyylillä ja resursseilla kuin suuressa maailmassa.

Eräällä keskustelufoorumilla muistutettiin, että olen ns. junantuoma. Aivan totta! Uskottavuuttani nakertaa myös se seikka, että olen asunut Lapissa vasta 20 vuotta. Tässä paljasjalkaisten lappilaisten ajatuksia luposta ja vähän muustakin.

Kajaaniin on talven aikana asettunut kaksi uutta asukasta, joista kaikki kaupunkilaiset eivät ole erityisen innostuneita. Riistanhoidonneuvoja Petri Vartiainen muistuttaa, että kaikki ilvekset puolestaan eivät pidä kaupunkialueella irrallaan liikkuvista kissoista.

Aloitan melkein kuin toissapäivänä: Lapin Kansassa siteerataan laajasti tekstiä, jonka julkaisin verkkosivuillani 8.3. otsikolla Porot ja luppo. Kritisoin siinä eräiden äärilaidan luonnonsuojelijoiden julkisuuteen levittämää virheellistä tietoa lupon merkityksestä poron talviravintona.

Lapin Kansan toimittaja oli lukenut tekstin, soitti ja halusi haastatella. En suostunut, vaan sanoin vahingoista viisastuneena käsitteleväni kuumaa aihetta vain nettisivuillani. Yhdessä totesimme, että verkossa julkaistu teksti on siteerattavissa.

Lopputulos tämän päivän LK:ssa antaa aihetta vähintäänkin pelisääntöjen pohdiskeluun. Tekstistäni on tehty puolen sivun uutistyyppinen juttu. Kahdeksan palstan otsikko on alkuperäiseen verrattuna "hieman" räväkämpi: Metsäkiihkoilijat huijaavat luppopuheilla.

Toimittaja on lisännyt itse kaksi alaotsikkoa ja käyttänyt yhtä alkuperäisistä väliotsikkoa. Kolme linkkiä on jätetty tyystin huomiotta: linkki tiedotteeseen, jota kritisoin; linkki Timo Helteen uusimpiin tutkimustuloksiin ja linkki omaan aihetta sivuavaan tekstiini. Toimittajan nimeä ei mainita, ei myöskään verkkosivujeni osoitetta. Sen sijaan tekstin yhteyteen on liitetty aivan erinomainen kuuden palstan kuva, jossa ryhmä poroja syö luppoa - hakkuutyömaalla.

Tämän blogimerkinnän saa tulkita avoimeksi kirjeeksi Lapin Kansan päätoimittajalle ja jutun tehneelle toimittajalle.

Kemin kirkkoherrasta on tehty kantelu Oulun hiippakunnan tuomiokapitulille. Kantelun aiheena on kirkkoherran asioiminen paikallisessa alkoholiliikkeessä! Todisteena tapahtumasta on Pohjolan Sanomissa julkaistu valokuva.

Hiippakunnan lakimiesasessori kommentoi diplomaattisesti, että alkoholiin suhtautuminen on erilaista Helsingissä kuin täällä.

Lapin Kansassa käsitellään laajasti uusimpia tapahtumia Lapin 30-vuotisen metsäsodan pohjoisella rintamalohkolla. Linkittämismahdollisuuden puuttuessa kerron yhdestä näkökulmasta, joka saattaa valtalehdissä jäädä vähälle huomiolle. (Ministeri Juha Korkeaojan kommentti tilanteesta löytyy Kalevasta.)

Lapin Kansan haastattelema Paatsjoen-Nellimin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Simo Jefremoff muistuttaa, että Nellimissä on ollut inarinsaamelaisia, kolttia ja suomalaisia ja "aina on tultu toistemme kanssa toimeen ja yhteissovussa on asuttu koko ikämme. Nyt muutama ihminen on saanut riidat aikaiseksi."

Viimeistelin eilen julkaisukuntoon tekstin, jossa käsittelen lupon roolia poron talviravintona ja Inarin metsäkiistan täsmäaseena. Varsinaisilta verkkosivuiltani löytyy useita vuosien varrella kirjoittamiani tekstejä, joissa valotan omasta näkökulmastani Lapin metsäsodan vaiheita ja huonosti tunnettuja taustoja. Esimerkiksi saamelaispolitiikka tuli 1990-luvulla erottamattomaksi osaksi metsäkiistaa tavalla, jota useimmat tämän päivän luonnonsuojelijat eivät ymmärrä tai halua ymmärtää.

Tekstit on asianmukaisesti päivätty ja mahdollisista jälkikäteen tehdyistä muutoksista ilmoitetaan erikseen.

Väärin keskeytetty! Alla olevasta linkistä aukeavan Yle 24:n uutisen tuoreimman version mukaan Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen pitää outona ilmoitusta, että hakkuut keskeytettäisiin kansainvälisen painostuksen takia. "Painostus ei saa olla syynä hakkuiden lopettamiseen, vaan se mitä hakkuut tekevät metsille ja porojen laitumille", Liimatainen hurskastelee.

Metsähallitus keskeytti hakkuutyöt Inarin Nellimin alueella. Vaatimuksen hakkuiden keskeyttämisestä esitti Ylä-Lapista puuta ostava Stora Enso, jonka keski-eurooppalaiset asiakkaat ovat joutuneet Greenpeacen kovan painostuksen kohteeksi. Ulkomaankortti näytti taas voimansa!

Blogiyhteisön uusista postaajista löytyi sukulaissielu, jolle paikan päällä seurattu jännittävä ja hyvätasoinen jääkiekko-ottelu ja hyvä lintuhavainto ovat lähestulkoon yhtä mieluisia tapauksia. Peli on eilinen Tampereen paikallisottelu ja lintuhavainto sisämaassa maaliskuussa tavattu merikotka. Tarkoitan tätä blogia.

Sallassa järjestetään kiirastorstaina poikkeuksellinen hiihtotapahtuma. Lähtöpaikka on Pölökkybaari Saijan kylällä ja maali kirkonkylän Alko. Matkaa kertyy 45 km. Numerolappuja ei jaeta eikä aikaa oteta. Ylimääräiseen viivyttelyyn ei silti ole varaa, ainakaan jos aikoo ehtiä asioimaan pitkäripaisessa.

Oulun kaupungin kohdalla on iät ja ajat ollut pätkä moottoritietä, mutta osa oululaisautoilijoista ei vieläkään täysin sisäistä kulkuväylän perimmäistä ideaa. Asiasta keskustellaan Kalevan juttutuvassa. Itse jouduin kerran Oulun ohi etelään ajaessani näkemään ajosuorituksen, joka vielä vuosien kuluttua nostaa tukan pystyyn.

Moottoritiellä oli aika tavalla autoja, mutta ei yhtenäistä jonoa. Ajoin oikeanpuoleista kaistaa ohjenopeudella, kun ohitseni suhahti auto reilulla ylinopeudella ja leikkasi saman tien keulani edestä ramppiin. Sitä yhdistettynä ohitus- ja kiihdytyskaistana käyttäen tämä wannaberaikkonen niputti näppärästi puolenkymmentä varikkopysähdyksen aikana edelleen päässyttä "kilpailijaa" ja katosi horisonttiin.

Pienimuotoista buumia ja fanien pullistelua nostattaneen Rovaniemen kiekkoylpeyden kausi uhkaa päättyä ennen aikojaan. Täällä Lapissa täydellisen tuntematon "kyläjoukkue" Vermuntilan Tempo kyykytti Suomi-sarjan pohjoislohkoa suvereenisti hallinneen Rovaniemen Kiekon ensimmäisessä pudotuspelissä numeroin 4-7. Valmentaja Suikkasen ja paikallisten kiekkotietäjien näyttää olevan vaikeaa myöntää, että lopputulos ei johdu pelkästään RoKin surkeista otteista. Ei todellakaan: vierasjoukkue VT-HT oli eilen vakuuttava. Raumalla ilmestyvässä Länsi-Suomessa on asiallinen arvio eilisillan tapahtumista.

Toinen osaottelu pelataan huomenna Vermuntilassa Rauman kupeessa. Kotivoitto merkitsee RoKille kesälomaa. Voittaakseen RoKi:n pitäisi pystyä tarkkaan puolustuspeliin, jollaista se ei ole joutunut pelaamaan koko talvena. Lähtökohta on sikäli hyvä, että eilinen nollasi kuvitelmat omasta erinomaisuudesta.

Greenpeace tehostaa Inarin metsäkiistoihin liittyvää tiedotustoimintaansa perustamalla alueelle kansainvälisen metsäaseman (Forest Rescue Station). Tarkoituksena on kutsua paikalle monenlaista väkeä tutustumaan poromiehiin ja Metsähallituksen hakkuisiin, jotka Greenpeacen tulkinnan mukaan ovat pääsyy porotalouden ongelmiin.

Inarin kevättalvi on otollista aikaa tämäntyyppisten vierailujen järjestämiseen, koska puiden oksilla riippuvan lupon lisäksi näkyvissä ei ole muuta poron talviravinnoksi kelpaavaa. Toisaalta isännät eivät varmaankaan joudu vastailemaan jäkälälaitumien tilaa koskeviin kiusallisiin kysymyksiin.

Tosin niihinkin olisi vastaus valmiina. Greenpeacen Ylä-Lapin erityisasiantuntija kuittasi (LK:n mukaan) viikko sitten Saariselällä järjestetyssä seminaarissa puheet ylilaidunnuksesta toteamalla, että poroja ei ole liikaa, kyse on laitumien pienuudesta.

Sama nerokas päätelmä selittää myös globaalin liikakansoitusongelman: ihmisiä ei ole liikaa, mutta maapallo on liian pieni.

Eilen uutisoidut tutkimustulokset kansalaisten suhtautumisesta susiin olivat luonnonystävälle murheellista kuultavaa. Erityisen tyly vastaanotto odottaa susia Länsi-Suomessa eli nimenomaan siinä osassa maata, mihin susikannan toivottaisiin levittäytyvän. Yksikin susi on tämän alueen koiranomistajille liikaa, Kainuussa sentään siedettäisiin muutamia.

Kyselyssä esille tullut ja YLE:n pääuutisissa otsikoksi nostettu suomalaisten susipelko tuntuu irrationaaliselta. Olen liikkunut metsissä ja erämaissa koko ikäni kuin suden syöttinä, ilman asetta ja usein yksin. Toiveena on ollut suden tai edes karhun näkeminen, mutta toistaiseksi onni ei ole potkaissut.

SIVUN ALKUUN