Vapaasti laiduntava poro on ilman omaa syytään joutunut Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan välikappaleeksi. Siksi on syytä tietää, mitä asianomainen itse ajattelee tilanteesta. Tulkkina on saamelainen rap-artisti Aziz.

Päivä käynnistyi mukavalla uutisella: Hesarin seurannassa ollut Mirja-sääksi on sittenkin voimissaan. Yhteyskatkos johtui satelliittiseurannan tilapäisistä tekniikkaongelmista. Maaliskuun lopussa Kamerunista kohti Hauhoa startanneen linnun muuttomatka on sujunut hyvin. Lepo/keskittymis/tankkaustauot Saharan eteläpuolella ja nyt Balkanilla kuuluivat ohjelmaan jo vuosi sitten. Onnea nimipäiväsankarille ja tervetuloa Suomeen!

Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta myönsi vuosi sitten valovoimaisena pitämälleen utsjokelaiselle kirjailijalle 3550 €:n apurahan "Lastenkirjan kirjoittamiseen". Tapauksen uutisarvo liittyy siihen, että Lapin käräjäoikeus oli tuominnut kesällä 2003 apurahan saajan puoleksitoista vuodeksi vankeuteen kahden alaikäisen tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Asiaa äskettäin käsitellyt Rovaniemen hovioikeus piti tuomion voimassa, joskin alensi sitä neljällä kuukaudella.

Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jouni Jomppanen sanoo olleensa täysin tietämätön tuomiosta. Suunnittelija Mikko Cortés-Téllez opetusministeriöstä puolestaan arvioi, että "kirjailijan toiminnan ja apurahan perusteiden välillä on selvä ristiriita".

Kaamasen porontutkimusasemalla järjestettävien poropäivien keskeisenä aiheena on porotalous luonnonsuojelualueilla. Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) komission jäsen Matti Helminen käsitteli puheenvuorossaan porotalouden intressien ja suojelutavoitteiden ongelmallista yhteensovittamista.

Helmisen mukaan "porotalous sopii luonnonsuojelualeilla harjoitettavaksi sitä paremmin mitä täydellisemmin poron vaikutus alueen luontoon vastaa alueella aikaisemmin esiintyneen luonnonvaraisen peuran vaikutusta. Toisaalta poronhoitotoimet voivat vaatia selvää poikkeamista luonnontilaisuuden vaatimuksesta. Erityisen selvästi tämä koskee suhtautumista poroja ravintonaan käyttäviin petoeläimiin."

Luontoilloista tutun harmaapartaisen herrasmiehen edustama komissio nimeää ylilaidunnuksen tärkeimmäksi syyksi siihen, että Lapin luonnonsuojelualueet jäävät kansainvälisessä kuusiportaisessa luokituksessa kategorioihin V tai VI. Niihin kuuluvilla alueilla suojellaan paremminkin kulttuurimaisemia kuin luonnon monimuotoisuutta.

Tuoreina esimerkkeinä kummastusta herättävästä suojelualueiden käytöstä voidaan mainita heinien kuskaaminen Lemmenjoen kansallispuistoon ja toisaalta ministeriön luvalla tapahtunut kahden suden ampuminen Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Tänään julkistetun RLTL:n tutkimuksen mukaan pohjoisissa paliskunnissa kotka on merkittävin yksittäinen poronvasan kuolinsyy. Vuosien ja paliskuntien välillä vaihtelu on huomattavaa: lokakuun loppuun mennessä kotkan saaliiksi joutui 0 - 4,4 % vasoista. Kahdeksan vuoden aikana seurantapannoilla merkittiin yhteensä 3430 poronvasaa.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten linnut jaettiin karkeasti kahteen osaan: vahinkolintuihin ja ei-vahingollisiin. Nämä viimeksi mainitut saattoivat olla harmittomia tai parhaimmillaan hyödyllisiä.

Linnuista vahingollisimpina pidettiin sellaisia petolintuja, jotka käyttävät ravintonaan riistaeläimiä tai poronvasoja. Kotkan ja kanahaukan sai poistaa päiviltä aina tavattaessa, myös pesintäaikana.

Luonnonsuojelun voittoihin kuuluu asenneilmaston täydellinen muuttuminen. Metsästyksen yhteydessä rauhoitettuja lintuja satunnaisesti ammuskellaan, mutta tällainen touhu on todella harvinaista.

Muuttolintujen saapuminen ei ole Lapissakaan pitkiin aikoihin noudattanut lorussa määrättyä järjestystä: ensimmäinen haarapääsky nähtiin jo kuukausi sitten, muistaakseni vähän ennen västäräkkiä.

Äsken Arktikumin saaren yli lensi kuovi, jonka tehtävänä on varoittaa jäiden heikkenemisestä. Se on viisaampaa tehdä ennen aikojaan kuin myöhässä. Ounasjoella lumet sulivat jään päältä jo viikko sitten, ja samalla kelkkailu joella loppui. Jää kantaa vielä mainiosti, mutta on alkanut tummua. Metsissä kelkkakeli jatkuu vielä.

Lapin sota päättyi virallisesti 60 vuotta sitten. Aseet olivat vaienneet jo aiemmin- ja miinat alkoivat räjähdellä vasta lumien sulettua. Entisten aseveljien jäljiltä Lappiin jäi monenlaisia sotataidon huippusaavutuksia, esimerkiksi Sompion luonnonpuiston sillat ja kapulatiet.

Kemijärveläinen AK ihmettelee Lapin Kansassa, mitä edellytyksiä 25-vuotiaalla opiskelija Sini Harkilla on esiintyä (Suomen luonnonsuojeluliiton) asiantuntijana Ylä-Lapin metsäkiistassa. Hyvä kysymys. Harkki on jo tähänastisen kampanjan aikana osoittanut moneen kertaan, että hänen "tietonsa" pohjoisen erityiskysymyksistä ovat pinnallisia ja kritiikittömästi omaksuttuja.

Nyt kun Suomen luonnonsuojeluliitto on Ylä-Lapissa sotkeutunut poroasioiden lisäksi myös saamelaisasioihin, on syytä kysyä, kuka on liiton saamelaispoliittinen asiantuntija. Ei kai vain tämä samainen Harkki!

Ihmis- ja maaoikeuksiin liittyvät kiistat ovat paljon monimutkaisempia kuin alkuperäiskansan tueksi Inariin sännänneet luonto- ja ympäristöjärjestöt pystyvät kuvittelemaan. Osoituksena tästä on ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneiden oikeusoppineiden välillä käynnistynyt keskustelu. Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden professori Martin Seheinin kritisoi tämän päivän LK:n puheenaihepalstalla Arktisen keskuksen tutkijaprofessori Timo Koivurovan tulkintoja ratkaisusta, jonka YK:n ihmisoikeuskomitea teki maaliskuussa Muotkatunturin paliskunnan ja Metsähallituksen riita-asiassa.

Komitean päätös on englanninkielinen 15-liuskainen asiakirja. Maallikolle jo pelkästään tekstin lukeminen on työn takana, ymmärtämisestä puhumattakaan. Se kuitenkin on selvää, että saamelaisosapuoli on jo lähes kymmenen vuoden ajan odottanut komitealta Mh:n hakkuut jyrkästi ja yksiselitteisesti tuomitsevaa kannanottoa. Sellaista ei vieläkään saatu, mutta silti väitetään hakkuiden loukkaavan saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia.

Ärrällä käydessäni huomasin puheenjohtajakisan toden teolla alkaneen.

Koirallamme on tapana rynnistää lenkiltä palattuaan tervehtimään. Aivan sama, onko oltu erossa puoli tuntia vai viikko. Niin eilenkin istuessani illalla koneen ääressä huone pimeänä. Pahaksi onneksi pölynimuri oli unohtunut reitille, ja karvaohjus törmäsi siihen.

Valot sytytettyämme saimme havainto-opetusta koiran logiikasta. Frodo kiersi monta vuotta huusholliin kuuluneen imurin mahdollisimman kaukaa, kuin olisi nähnyt sen ensimmäistä kertaa. Siinä rajoilla ettei murissut kuten kuullessaan kevään ensimmäisen peipposen laulavan. Vasta pitkän maanittelun jälkeen se suostui nuuhkaisemalla lopullisesti varmistumaan, että äkkiarvaamatta kimppuun hyökännyt hirvitys olikin vanha tuttu. Yö meni varmaankin miettiessä syytä imurin riehaantumiseen.

Kevään etenemisen viikon ajaksi pysäyttänyt hyytävä pohjoispurkaus on lopultakin vaihtunut normaaliksi huhtikuun sääksi. Ounaskoskella oli eilen suurten lokkien päivä: sulan reunalla lepäili 36 harmaalokkia ja niiden joukossa kaksi tummaselkäistä merilokkia. Viimeksi mainitut eivät olleet eksyksissä, vaan todennäköisesti matkalla pesimäpaikoilleen Sodankylän tekoaltaiden tuntumaan.

Tänään merilokkeja ei enää näkynyt, mutta naurulokit olivat palanneet. Viime viikon lauantaina niitä oli parisataa, viikolla ei ainuttakaan ja nyt suunnilleen sata. Onko keväisempää ääntä kuin naurulokin riemukas kirkuna!

Greenpeace purkaa Inarin metsäleirinsä. "Laidunmetsien hakkuista aiheutuvat ongelmat ovat nyt yleisessä tiedossa kotimaassa ja metsäteollisuuden asiakkaiden keskuudessa ulkomailla", metsävastaava Matti Liimatainen perustelee ratkaisua.

Inarista poistumiseen on varmasti muitakin syitä. Ehkäpä "konttinuoret" lopulta ymmärsivät olevansa sankareita vain harvojen paikkakuntalaisten silmissä. Tai sitten leirielämä ei enää ollutkaan kivaa.

Kiekkokansa äänesti kaikkien aikojen liigalegendaksi Raimo Helmisen. "Väärä mies voitti", kuului valituksi tulleen raipemainen kommentti. Miehen omat suosikit olivat Veli-Pekka Ketola ja Matti Hagman. Toiseksi äänestyksessä nousi tsekkivelmu Otakar Janecky ja kolmanneksi Saku Koivu.

Eurohockey. net (>Player Search) on koonnut Raipen huikean jääkiekkouran vaiheet A-nuorista lähtien. Toivottavasti jatkoa seuraa!

Saamelaisneuvosto otti 11.4.2005 kantaa Ylä-Lapin tulehtuneeseen tilanteeseen. Osa argumenteista on kaivettu historian hämäristä, esimerkiksi tämä: "Perinteinen saamelainen elämäntapa, joka on ollut täysin sidoksissa oman alueen ja sen sietokyvyn tuntemukseen, häviää koko ajan hälyttävän nopeasti ulkoisten paineiden takia."

Saamelaispoliitikkojen vedätyksiin aktiivisesti osallistuva Ihmisoikeusliitto oli samasta asiasta huolissaan jo yhdeksän vuotta sitten. Helsingin Sanomien vieraskynä -palstalla asiasta kirjoittaneen Juhani Kortteisen mukaan perinteistä elämäntapaa uhkasivat hakkuiden lisäksi myös kaivoshankkeet.

Perinteistä puhuminen vetoaa asiaa tuntemattomiin saamelaisromantikoihin, mutta minulla oli edellytyksiä arvioida tilannetta omakohtaisten havaintojen perusteella. Provosoiduin kirjoittamaan vastineen, joka julkaistiin näyttävästi HS:n mielipidesivulla 20.4.1996. Päivämäärä jäi virstanpylvääksi senttarinurani varteen: sen jälkeen valtakunnan ykköslehti ei ole julkaissut saamelaiskysymystä käsitteleviä tekstejäni. Tämän vuosituhannen puolella en tosin ole enää tarjonnutkaan.

Ihmisoikeusliitto tähdentää omassa Inarin tilanteeseen liittyvässä kannanotossaan, että "YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuissa - muun muassa Suomea koskevissa - on nimenomaisesti korostettu, että valtion vastuuta alkuperäiskansan kulttuurin turvaamisessa arvioidaan tuon kulttuurin perustana olevien elinkeinojen elinvoimaisuuden kautta, ei suhteessa muun väestön intresseihin."

YK:n ihmisoikeuskomitea joutuu ratkaisuja tehdessään suhteuttamaan asioita ja ottamaan huomioon seikkoja, joilta Saamelaisneuvoston ja Ihmisoikeusliiton tapaiset yhdenasianliikkeet sulkevat silmänsä. Genevessä ymmärretään metsätalouden kuuluvan Ylä-Lapissa sekä suomalaiseen että saamelaiseen kulttuuriin. Samoin se, että saamelaisen poronhoidon ongelmiin on hakkuita painavampia syitä.

Ihmisoikeuskomitea teki 23.3.2005 jo toistakymmentä vuotta sitten vireille pannussa riita-asiassa odotetun ratkaisun: Metsähallituksen hakkuut Muotkatunturin paliskunnan alueella eivät riko YK:n ihmisoikeussopimuksen 27. artiklan saamelaisporonhoitajille takaamia oikeuksia harjoittaa omaa kulttuuria.

Saamelaisneuvoston ja Ihmisoikeusliiton kannanotot löytyvät Greenpeacen sivuilta.

Greenpeace siirsi huhtikuun alkupäivinä Inarin metsäleirinsä Paadarskaidista nykyiselle paikalleen Nellimin suunnalle. Metsävastaava Matti Liimatainen kertoi siinä yhteydessä STT:n mukaan, että "me aiomme ehkä kerätä hakkuutähteitä pois hakatuilta alueilta ja teemme sitä työtä, jota Metsähallituksen olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten".

Liimataisen puheilla oli tällä kertaa katetta: kuorma-autollinen Inarista kerättyjä hakkuutähteitä kipattiin eilen maa- ja metsätalousministeriön portaille. Näyttävyydestään huolimatta atakki ei ylittänyt tekijöiden toivomalla tavalla televisiokanavien uutiskynnystä.

Inarin terveiset oli varmaankin osoitettu erityisesti ministeri Juha Korkeaojalle, jolta ei ole herunut ymmärtämystä Greenpeacen vaatimuksille ja toimintatavoille. Korkeaoja kertoi Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistaa aktiivisesti seuraavan Turun Sanomien haastattelussa epäilevänsä, ettei Greenpeace hellitä ennen kuin Ylä-Lapissa harjoitettava metsätalous loppuu.

Lapin Kansan pääkirjoituksessa pohdiskellaan vihreiden puheenjohtajakysymystä. Kirjoittaja luulee tietävänsä, että kaikki ehdokkaat ovat helsinkiläisiä ja että Osmo Soininvaaran vakavin haastaja on "betonilähiöiden kukkaiskansan ja entisten radikaalien joukoista" kannatusta kalasteleva Anni Sinnemäki. Näin huonosti asiat eivät sentään ole. Kyselyiden perusteella Soininvaaran vahvin vastaehdokas on Tarja Cronberg Pohjois-Karjalasta.

Puheenjohtajaehdokkaiden vastaukset Lapin Kansan esittämään Greenpeace-kysymykseen on täällä Lapissa luettu tarkasti. Yleisönosastokirjoituksessa kysytään Lapin vihreiden periaatteellista kantaa siihen, voidaanko demokraattista päätöksentekoa erityisen tärkeissä kysymyksissä vauhdittaa Greenpeacen käyttämillä keinoilla.

Osmo Soininvaara pitää kuluttajaboikottia järeänä aseena. Lehtitietojen mukaan Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistassa Greenpeacen ja saamelaisjohtaja Pekka Aikion kohderyhmänä ovat olleet myös Suomen metsäteollisuuden ulkomaiset suurasiakkaat. Kuluttajaboikotti on nallipyssy tähän aseeseen verrattuna.

Lapin Kansa kysyi vihreiden puheenjohtajaehdokkaiksi ilmoittautuneilta neljältä kansanedustajalta, miten nämä suhtautuvat Greenpeacen toimintaan Ylä-Lapissa. Vastaukset julkaistiin 16.4. LK:ssa ja Vihreän liiton sivuilla.

Irina Krohnin arvion mukaan keskeinen riitelyn aihe Ylä-Lapissa ovat maaoikeudet: "Hallitus on välttänyt vastuuta eikä ole aloittanut kansainvälisille yhteisöille lupaamaansa prosessia." Epäselväksi jää, onko Krohn perehtynyt maaoikeuskiistan vaiheisiin tai saamelaisosapuolelle tehtyyn viimeisimpään tarjoukseen.

Tarja Cronberg puolestaan ei näytä tietävän, että Ylä-Lapissa on osattu sekä riidellä että neuvotella jo ennen Greenpeacen sekaantumista asiaan. Cronbergin mukaan "Greenpeacen toiminta on avannut silmiä ja pakottaa osapuolet löytämään ratkaisun."

Osmo Soininvaara muistuttaa, että järjestötasolla vihreillä ja Greenpeacella ei ole mainittavasti yhteistyötä keskenään. Maaoikeuskysymyksen kannalta on mielenkiintoista, että Soininvaara puhuu saamelaisten ikimuistoisesta nautintaoikeudesta kiisteltyihin laidunmaihin. Ei siis omistusoikeudesta.

Anni Sinnemäki osoittautuu täysin kritiikittömäksi Greenpeacen kannattajaksi. Hänen käsityksensä mukaan "he ovat välittäneet asianmukaista tietoa hakkuista ja niiden aiheuttamista haitoista luonnonsuojelun ja poronhoidon kannalta."

Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara on perehtynyt haastajiaan paremmin Lapissa tunteita kuumentavaan kiistaan, jota Helsingissä ei varmaankaan pidetä maailman tärkeimpiin kuuluvana asiana. Greenpeacen boikottipuuhat näyttävät häiritsevän ehdokkaista vain Soininvaaraa. Hän pitää kuluttajaboikottia järeänä aseena, "jota toivoisi käytettävän säästeliäästi".

Vihreän puolueen puheenjohtajaksi pyrkivien Krohnin ja Sinnemäen pitäisi tietää, että Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö.

Päivä meni kolmiottelun merkeissä, lajeina hiihto, onkiminen ja jääkiekon finaalipelin seuraaminen.

Metsässä oli vielä täysi talvi, lunta yli puoli metriä, loistava hankikeli. Pääsimme näkemään kotkan lähietäisyydeltä; keskiviikon retkellä määrittäminen vaati kiikaria ja jäi silti hieman vaivaamaan.

Tuttu pilkkilampi kitsasteli tällä kertaa. Saimme vain 8 ahventa, mutta kaikki paistettavan kokoisia.

Kansallinen kiekkokausi saatiin pakettiin, ja poika lähti pohjoiseen. Onnittelut Ouluun. Kahden hyvin puolustavan joukkueen ottelut olivat vähämaalisia ja jännittäviä, mutta eivät erityisen yleisöystävällisiä. Tunteet pysyivät tällä kertaa hyvin kurissa. Kärppäjoukkueesta ainakin maalivahti Bäckström ja sentteri Viuhkola nähtäneen maajoukkueessa, ehkä joku puolustajakin.

Oulussa oli suunniteltu voitonjuhlia jo eiliseksi, mutta Jokerit siirsi ratkaisun huomiseen tai tiistaihin. Ottelu oli finaalisarjan toistaiseksi intensiivisin. Erikoista oli se, että kaikki maalit olivat poikkeuksellisen kauniita. Jokereiden piristyttyä alkuperäinen veikkaukseni saattaa sittenkin toteutua: Kärpät voittaa mestaruuden, mutta tarvitaan täydet viisi peliä.

Ounaskoskella on alkanut tapahtua. Jo torstaina sula ulottui Jätkänkynttilän yläpuolelta lähes rautasillalle saakka, mutta lintuja oli vähän: kuusi harmaalokkia ja yksi kalalokki. Joutsenpari lensi ohi juuri sopivaan aikaan. Eilinen päivä kului pilkkipuuhissa, mutta tänään pääsin tarkistamaan tilanteen. Telkkien, sinisorsien ja harmaalokkien lisäksi paikalle oli saapunut parisataa kevätriemuaan kuuluttavaa naurulokkia. Naurulokit ovat päivälleen viime vuoden aikataulussa.

Kirjailija Arto Paasilinnan tuki Inarin metsureille on uutisoitu laajasti. Edesmennyt isoveli Erno oli paitsi arvostettu kirjailija, myös yhteiskuntakriitikko ja ajattelija, joka ei kumarrellut mihinkään suuntaan. Siksi on ehkä paikallaan muistuttaa, mitä Erno Paasilinna kirjoitti saamelaisista Antti Tuurin kanssa julkaisemassaan kirjassa Isoa Inaria kiertämässä (Otava 1999):

"Paikalliseen suomalaisväestöön nähden saamelaiset eivät enää ole mitenkään alistetussa asemassa vaan pikemminkin jo etuoikeutettuja. Valtio on runsaskätisesti avustanut heitä rakentamaan uusia omakotitaloja ympäri Lappia, mistä työttömät suomalaiskurjat eivät voi uneksiakaan. Saamelaisten sisäpiiriin on noussut hyvinkoulutettu yläluokka, melkoinen joukko maistereita ja tohtoreita, joille menneiden riistokausien esiinkaivaminen ja jatkuvan sorron julistaminen on hyvätuloinen leipävirka, joka lisäksi korostaa heidän omaa julkista statustaan."

Metsäkiistassa vietettiin eilen teemapäivää kulttuurin merkeissä. Näissä yhteyksissä kulttuuria on luonnollisesti kaikki se, mikä mielletään kulttuuriksi myös pääväestön keskuudessa. Mutta sen lisäksi saamelaisen suorittamana mikä tahansa suoraan tai välillisesti ns. perinteiseen poronhoitoon liittyvä toiminta "jalostuu" kulttuuriksi, esimerkiksi eilen sivuamani uhanalaisten suurpetojen jahtaaminen moottorikelkan avulla.

Kun saamelainen poromies hakkaa omistamaansa metsää, teko tapahtuu "saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon ylläpitämisen ja kehittämisen turvaamiseksi". Juuri näin asia muotoillaan 20.11.1995 päivätyssä lausunnossa, jossa saamelaisvaltuuskunta arvioi metsälakityöryhmän mietintöä. Lisäksi lausunnossa todetaan, että "saamelaisten kotiseutualueella saadaan soveltaa tämän käyttötarkoituksen edellyttämiä hakkuutapoja".

Kuten nähdään, saamelaispoliitikkojen käsittelyssä kulttuuri venyy tarvittaessa moneen suuntaan. Greenpeacen Inariin kutsumille kirjailijoille ei varmastikaan kerrota alkuperäiskansan harjoittamasta metsätaloudesta tai saamelaisen luontosuhteen pimeistä puolista. Kun pelataan aitoon greenpeacetyyliin osatotuuksilla, vieraat voivat palata kotiinsa entistä vakuuttuneempina kampanjan oikeutuksesta.

Läheskään kaikki eri puolilta Eurooppaa Inariin saapuneet aktivistit tai hengessä mukana olevat eivät ole edes auttavasti selvillä Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan taustoista. Siksi panin ilahtuneena merkille, että Greenpeacen weblogisssa opiskellaan ympäristöopin alkeita.

Belgialainen Luke B tiedustelee: "I am in the middle of a huge school project on habitat destruction. Please can you tell me which animals are most in danger from the logging?"

Eräs palstan konkareista vastaa: "Hi Luke, unfortunately I'm not an expert on this but animals that are dependent on oldgrowth forest are the golden eagles, the Siberian jays and the reindeers."

Uljaan kotkan mainitseminen tässä yhteydessä on Greenpeacen kampanjan tarkoitusperiä palvelevaa ja siksi houkuttelevaa. Samassa tarkoituksessa muuttohaukasta väännetään luontojärjestöjen Ahtaalle ajetut -pamfletissa vanhojen mäntymetsien asukas. Tosiasiassa kotka kuuluu hakkuista hyötyneisiin lajeihin. Nyt kun kotkien ampuminen on lähes kokonaan loppunut, vankkaa ja vakiintunutta kotkakantaa verottaa lähinnä pesintäaikainen häirintä.

Olen ihmetellyt, miksi Greenpeacen kannattajat eivät ole kiinnostuneita Lapissa kotkaa ja kuukkelia monin verroin uhanalaisempien eläinlajien kohtelusta. Mitä vikaa on esimerkiksi ahmassa ja sudessa, jotka monien luonnonystävien mielestä kuuluvat pohjoisten villieläinten aatelisiin?

Ehkäpä kysymykseen vastaa Ilta-Sanomissa 1.3.1995 julkaistu kolumni, joka on tänään yhtä ajankohtainen kuin kymmenen vuotta sitten. Lainaan pätkän Tuomas Mannisen tekstiä:

"Pari viikkoa sitten Angelin suunnan poromiehet lynxasivat moottorikelkalla rauhoitetun ahman Lemmenjoen kansallispuistossa. Herää kysymys, eikö kukaan ole opettanut näille luontaiselinkeinojen harjoittajille ekomarkkinointia. Poro on luontaisesti tyhmännäköinen eläin, mutta jo vain lisääntyisi kiinnostus, kun tölkin kyljessä olisi julman ahman kuva ja sertifikaatti vakuuttaisi 'tämän lihan kelpaavan itselleen ahmalle'. Ja porojahan on muutenkin liikaa.

Se on selvä, että petojen täytyy pelätä ihmistä. Paras olisi säikytellä niitä ankarasti. Ongelma on siinä, että yleinen mielipide tuomitsee susien liikkumisen laumoissa. Kun sudet saavat jolkuttaa vain ypöyksin ja harvakseltaan, syntyy tilanne, jossa suden silloin, toisen tällöin pelottaminen hengiltä ei johda toivottuun tulokseen. Sana ei yksinkertaisesti leviä."

Jääkiekon SM-liigan viime vuosien pahin alisuorittaja Espoon Blues hakee menestystä uusilla eväillä. Johto- ja valmennusryhmä on nyt uusittu täydellisesti. Eilen vahvistettiin, että päävalmentajan tehtävässä aloittaa Kari Heikkilä.

Olen pitänyt viime kaudella Oulun Kärpät mestaruuten luotsannutta Heikkilää enintään keskitason valmentajana, mutta nyt on pakko korjata käsitystä. Heikkilän valmentama "tähdetön" Jaroslavlin Lokomotiv päätti kautensa pronssimitaleihin Venäjän kivikovassa superliigassa. Joukkue olisi halunnut jatkaa Heikkilän sopimusta, mutta kotimaa kutsui.

Heikkilän saavutus on pannut muistelemaan, ketkä suomalaiset ovat ylipäätään kunnostautuneet itänaapurissa. Tarkoitan siis johtotason tehtäviä tieteen, taiteen, politiikan tai urheilun alalla. Pitääkö palata Otto Ville Kuusisen päiviin?

Viikonloppuna Rovaniemellä kokoontuneet luonnonsuojelijat pahoittelevat julkilausumassaan, että Ylä-Lapin metsäkeskustelu on heikkotasoista ja keskittynyt poro- ja metsätalouteen. "On unohdettu, että riidan keskipisteenä on alueita, jotka ovat koko Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen hienoja ja harvinaisen laajoja erämaisia metsäalueita..."

Näin epäilemättä on. Entä mitalin toinen puoli? Kun kaikki Greenpeacen kelkkaan lähteneet poroisännät ja tokkakuntien päälliköt vaativat rauhoitettaviksi omia suosikkialueitaan, lopputuloksena on kaikkiaan 90 000 ha luontoarvoiltaan vaihtelevan tasoisia metsiä. Esimerkiksi sekä yksityisten että Metsähallituksen hakkaamaa Muotkatunturin paliskunnan etelä- ja lounaisosaa on vaikea mieltää erityisen hienoksi tai erämaiseksi alueeksi. Toisaalta muistan paikallisen alan auktoriteetin vähätelleen nyt arvometsäksi rankatun Kessin luontoarvoja, kun aluetta yritettiin suojella 1980-luvun lopulla. Piti siis keksiä kattava yhteinen nimittäjä, joka palvelee kampanjan tarpeita ja on sopivasti tunteisiin vetoava: kriittiset laidunalueet.

Kun asiaa katsotaan kansainvälisillä mielikuvamarkkinoilla operoivan Greenpeacen kannalta, poro ja "sorrettu" saamelaisporomies ovat selkeästi kampanjan kiinnostavimmat teemat. Niistä puhutaan. Saamelaispoliitikkoja luontoarvot eivät liikuta senkään vertaa, he taistelevat maaoikeuksista. Kun liittolaiset ovat nämä, keskustelun tasoa ja suuntautumista on turha valittaa. Luonnonsuojelijat saavat juuri sitä mitä ovat tilanneetkin.

Nähtäväksi jää, vaikuttavatko pohjoisten piirien toiveet millään tavoin Suomen luonnonsuojeluliiton "viralliseen" linjaan. Se määritellään keskustoimistossa Kotkankadulla ja näkyy selvästi vaikkapa 24.3.2005 julkaistun tiedotteen alaotsikossa: "Porolaidunten riittävyys kiistan ydin." Pääotsikossa luvataan, että "Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace tukevat saamelaiskäräjien ratkaisuehdotuksia metsäkiistaan."

Siltojen kierroksella panin merkille, että Jätkänkynttilän alle oli auennut sula. Lintuja ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan Suutarinkorvan sulassa sukelteli telkkäpari. Kova virta näytti haittaavan toimintaa.

Harakan pesä on saanut kaunokirjallisuudessa osakseen asiatonta vähättelyä. Todellisuudessa pesä ei ole mikä tahansa risurytö, kaukana siitä. Jos käytettävissä on savea muurausmateriaaliksi, lopputulos on luja ja viihtyisä, täydellisyyttä hipova.

Rakentajina harakat ovat parhaimmillaan ympäristövastuullisia ja innovatiivisia: rakennusmateriaalia kierrätetään ja soveltuvilta osin käytetään valmiita elementtejä. Tänä aamuna näin harakan kuljettavan pesälleen risua, jonka täytyi olla oven karmi.

Näinä aikoina on lohdullista huomata, että edes jossain arvostetaan Suomen saavutuksia luonnonsuojelun saralla. WWF tiedottaa verkkosivuillaan vasta valmistuneesta kansainvälisestä arvioinnista, jonka mukaan luonnonsuojelualueiden hoito on Suomessa hyvällä tasolla. Pääosin englanninkielisen raportin kuvailusivulla on kymmenen toimenpide-ehdotusta, joilla tilannetta voitaisiin arviointiryhmän mielestä entisestään parantaa.

Neljännessä ehdotuksessa sohaistaan kusiaispesää: "... Tarvitaan lisää alueita, joilla metsästys ja kalastus kielletään. Porojen ylilaidunnuksen ympäristövaikutusten vähentämiseen tulee löytää keinoja."

Ellen väärin muista, samoista asioista huomautettiin jo kymmenkunta vuotta sitten tehdyssä edellisessä arvioinnissa.

Tapasin Arktikumin saaressa kolme pulmusta. Sää on kurja: sataa koko ajan vettä tai räntää.

Kotipihallaan Rovaniemen Viirinkankaalla lintuja tarkkaileva ja valokuvaava Picalogi koki jokunen päivä sitten mieluisan yllätyksen, kun viereiselle tontille ilmestyi viirupöllö. Normaalisti metsän kätköissä viihtyvä suurikokoinen pöllö ei tehnyt itsestään numeroa, mutta herätti silti Ertsun vakioasukkaiden keskuudessa suunnatonta kiihtymystä. Aina paikkaa vaihtaessaan linturiepu sai peräänsä "rähisevän laahuksen", kuten tuoreeltaan tapauksesta raportoinut Picalogi saattojoukkoa nimitti.

Ruotsissa pihaornitologialla on pitkät perinteet ja aktiivisimmat harrastajat ovat järjestäytyneet. Tarkkoja sääntöjä noudattaen vuodesta 1998 alkaen on mitelty Ruotsin mestaruudesta. Viime vuonna voiton vei Anders Kornestedt Hallandista, joka bongasi omalla tontillaan vuorokauden aikana 105 lintulajia. Tulos on kilpailun historian paras.

Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Harkki kehuskelee jäsenlehti Luonnonsuojelijan uusimmassa numerossa (2/2005), että liitto on "saanut Lapista poromiesten piiristä runsaasti uusia jäseniä". Syynä on luonnollisesti Ylä-Lapissa tehty linjantarkistus, jossa luonto- ja ympäristöarvot saivat väistyä poroelinkeinon edunvalvonnan ja saamelaispolitiikan tieltä. Myös Sll:n penseä suhtautuminen suden suojeluun poronhoitoalueella on madaltanut poromiesten kynnystä liittyä Sll:n jäseniksi.

Putkisilmäisesti maailmaa tarkasteleva Harkki näkee tässäkin asiassa vain mitalin toisen puolen. Uskoakseni selvä enemmistö luonnonsuojeluliiton jäsenistä pitää liittoutumista Greenpeacen ja saamelaispoliitikoiden kanssa lyhytnäköisenä ratkaisuna, joka vaarantaa Sll:n maineen asiantuntevana lausunnonantajana ja luotettavana sopimuskumppanina.

Yli 30 vuotta ls-liittoon kuulunut pitkäaikainen saamelaisparlamentaarikko Jouni Kitti kertoi eilen Lapin Kansassa eronneensa Sll:sta vastalauseena liiton nimissä julkaistulle harhaanjohtavalle (poro)propagandalle. Kitti pitää Greenpeacen ja Sll:n toimintaa Ylä-Lapissa "järkyttävänä leikkinä vakavilla asioilla".

Ympäristötoimittaja Leif Lerner tunnusti (LK 20.3.2005) arvostaneensa Greenpeacen toimintaa niin kauan kuin järjestö ei "askaroinut lillukanvarsissa". "Luottamus katosi kun metsävastaavalta unohtui sosiaalinen vastuu ja mittakaava. Ikään kuin metsävastaava pelaisi jotain nettipeliä", Lerner kirjoittaa.

No johan lopultakin! Postissa käydessäni koukkasin rannan kautta ja näin kauan kaipaamani harmaalokin.

Illalla varmistui, että Kärpät ja Jokerit kohtaavat odotetusti jääkiekkofinaalissa. Plussakanavalla esitetty Kärppien ja Lukon ottelu oli yleisöönmenevä ja jännittävä. Kärppäkoutsi Kari Jalonen sanoi pelin jälkeen urheilullisemman joukkueen voittaneen ja huomautti, että IFK "ei tapellut yksin" poliisitutkintaan johtaneessa puolivälieräsarjassa Lukkoa vastaan.

Kuittaus oli siinä mielessä aiheeton, että ottelu oli varsin siisti. Lukon Gill ja Toporowski pelasivat tapansa mukaan myös vihellysten jälkeen, mutta puhdas pulmunen ei ollut myöskään kärppäpakki Boumedienne. Esimerkiksi mailan päällä lyöminen jäi tuomarilta näkemättä.

Finaalissa kohtaavat sarjan taitavimmat ja liikkuvimmat joukkueet. Odotan tasaisia ja tasokkaita pelejä.

Eilen Rovaniemellä vieraillut kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr.) joutui luonnollisesti vastaamaan Ylä-Lapin metsäkiistaa koskeviin kysymyksiin. Sinnemäki selvitti tilanteen (Lapin kansan mukaan) tyylikkäästi toteamalla, että Greenpeacella on oikeus toimia Lapissa. Asian yksityiskohtaisempaan käsittelyyn hän ei ryhtynyt eikä varmasti kannattanutkaan.

Anni Sinnemäestä on lyhyessä ajassa kehittynyt vakavasti otettava poliitikko. Hänellä on kannatusta jopa Vihreiden puheenjohtajaksi, mutta siinä asiassa hänen ei mielestäni kannata kiirehtiä.

Kehittyipä Anni Sinnemäen poliittinen ura mihin suuntaan hyvänsä, hänet tullaan joka tapauksessa muistamaan Ultra Bralle tehdyistä upeista sanoituksista.

Ajatukset karkailevat jo kesään ja yhteiseen retkeen Jounin kanssa. Perinteinen suosikkikohteemme Norja jätetään tällä kertaa tietoisesti väliin, ei säiden vuoksi kuten viime vuoden kesäkuussa. Suuntaamme Viroon.

Rakastan Norjan maisemia ja lintuvuoria, mutta Virolla on puolensa ja luontonsa. Matkailumaana nimenomaan Norjaan verrattuna ehkä dramaattisin ero on hintatasossa: norjalaisen leirintäaluemökin hinnalla voi halutessaan asua hotellissa. Halvan polttoaineen eduista ei pääse nauttimaan, sillä ajomatkat jäävät perin kohtuullisiksi.

Merellisiin maisemiin on tarkoitus hakeutua Virossakin, mutta tarkempi ohjelma saa muotoutua vasta paikan päällä.

Ylä-Lapin metsäkiista on toukokuulle ulottuvan aikalisän ansiosta hetkeksi laantunut. Nyt odotellaan, löytävätkö Metsähallitus ja paliskunnat riidan osapuolia tyydyttävää sopuratkaisua.

Greenpeacen metsäasiantuntija Jarmo Pyykkö pitää Turun Sanomien haastattelussa sovintoon pääsemistä näin lyhyessä ajassa erittäin epätodennäköisenä. Pyykön mielestä hakkuut pitäisi pysäyttää viideksi vuodeksi. Tällöin voitaisiin odottaa tutkimustuloksia ja etsiä ratkaisuja kaikessa rauhassa.

Pyykön ehdotus on malliesimerkki taktikoinnista, jollaista Ylä-Lapin metsä- ja maanomistuskiistan yhteydessä on ylimuistoisesti harjoitettu. Määräaikaiset, pelkästään Metsähallitusta koskevat ja poronhoidon vaatimuksilla perustellut hakkuukiellot ovat kätevä tapa turvata omaisuutta, säästää "saamelaisille mahdollisesti kuuluvia" arvometsiä uusien omistajien hakattaviksi.

Mitä tutkimuksiin tulee, Greenpeace pidättää oikeuden arvioida niitä puhtaasti sen mukaan, palvelevatko tulokset kampanjan tarpeita. RKTL:n laiduntutkimuksille viitataan kintaalla, mutta alan klassikoksi nostetaan lääkärin ja umpijäävin poronomistajapoliitikon johdolla tehty Peurakairan luppokartoitus.

Maaoikeuskiistaan liittyviä uusia tutkimuksia julkistetaan jo lähitulevaisuudessa, mutta "sopivia" tuloksia joudutaan epäilemättä odottamaan myös niiden jälkeen. Ylä-Lapin ns. valtionmaat haluttaisiin poliittisella päätöksellä "saamelaisten" kollektiiviseen omistukseen tai määräysvaltaan. Ongelmana on, että osalla saamelaisväestöä ei ole minkäänlaista laillista saantoa vaadittuihin alueisiin. Maanomistusriitojen ratkaiseminen oikeusvaltioissa noudatettavien periaatteiden mukaan ei sovi saamelaisjohdolle, sillä saamelaisväestön yhtenäisyyttä ei haluta vaarantaa mistään hinnasta.

Samasta syystä näyttää mahdottomalta selvittää laidunongelmien todellisia syitä vertaamalla keskenään saamelaispaliskuntia. Tutkimuksellisesti vallitseva tilanne tarjoaisi tähän hyvät mahdollisuudet, sillä muiden maankäyttömuotojen paineet näkyvät ja vaikuttavat kovin vaihtelevasti eri osissa Ylä-Lappia.

Lämpimistä säistä huolimatta jo monta päivää intensiivisesti odottamani harmaalokki ei ole vieläkään näyttäytynyt. Lähiympäristön harakat aloittelevat pesintää. Eilen näin harakan lentävän muurausmateriaalia nokassaan Arktikumin pälviltä päiväkodin taakse; aamulla toiselle pesänrakennustyömaalle kuljetettiin risua.

Aprillipäivä alkoi väärällä jalalla tai sanottaisiinko korvalla. Radio oli tapansa mukaan auki aamutoimien aikana ja jouduin kuulemaan pätkän Van Morrisonin varhaistuotannon helmiin kuluuvaa Moondancea - hissimusiikiksi väännettynä.