Takaisin reaaliaikaan

Ounaskosken rantapuistossa lähellä Pohjanhovia pölliä parkkaava Jätkä lienee Rovaniemen tunnetuin patsas. Kalervo Kallion muotoilema jylhänkomea teos paljastettiin juhannuksena 50 vuotta sitten.

Patsaan lahjoitti Rovaniemen kauppalalle leivän isäksi nimitetty Kemiyhtiö. Kaupunkimme julkisia taideteoksia esittelevillä verkkosivuilla kerrotaan virheellisesti, että lahjoittaja on Kemijoki Oy.

Pelkosenniemen karhu on karttanut lammastarhaa ja edelleen hengissä. Mureaksi kesäytynyt liha on karhun erityistä herkkua ja sen vuoksi on vaikea uskoa, että se malttaisi jättää tilanteen tarkistamatta. Mutta kauanko pyssymiehet jaksavat odottaa?

Luiron kylällä Pelkosenniemellä lammastarhassa riehuneen karhun saa ampua. Maa- ja metsätalousministeriön langettama pikatuomio on kova, mutta ehdollinen: se pannaan täytäntöön, mikäli peto vielä tunkeutuu tarhaan.

Lisäsin saitin puolelle tekstin ja 16 kuvaa Viron retkeltä.

Juhannuksen liikuntatapahtumista mainittavimpia on Kilpisjärven Saanatunturilla järjestetty hiihtokilpailu, joka tällä kertaa keräsi 53 osanottajaa. Tyyli on vapaa, mutta siihen vaikuttaa hiihtoalustana toimivan lumenviipymän kaltevuus.

Keskikesän hiihtokilpailu on osa Kilpisjärven liikunnallista juhannusta. Vuosikymmenien ajan Käsivarren tuntureilla retkeilijöitä opastanut Yrjö Metsälä järjesti ensimmäiset Saanan juhannushiihdot jo vuonna 1946.

Kävimme eilen ravintola Rollossa kuuntelemassa elävää musiikkia, bluesia. Hieman kahdeksan jälkeen paikalle tullessamme Lefty Willie alias Ville Leppänen oli jo aloittanut. Hetken kuunneltuani havaitsin, että oltiin asian ytimessä.

Ville on perinnetietoinen, taitava kitaristi ja kaiken lisäksi erinomainen laulaja. Rovaniemeläisille tiedoksi, että Vasurivilleksi itseään nimittänyt sympaattisen oloinen artisti esiintyy samassa paikassa myös tänään.

Minulle illan nostalginen kohokohta oli Elmor Jamesin klassikkokappale Dust My Blues, ensimmäisen ostamani äänilevyn nimiraita. Villen kunnioittavasti kohtelemista soittimista toinen oli vuonna 1930 valmistunut keräilijäkaverilta ostettu National -steelkitara. (Sattumoisin Valto Pernu kävi Petsamossa samana vuonna ja otti Arktikumissa esillä olevat valokuvat.)

Osallistun lyhytnovellien kirjoittajaisiin. Koska lörpöttely ei kuulu tapoihini, tiivistin sanottavani viiteen sanaan:

Nielin pääni kun käskettiin. Närästää.

Katselin Samin innostamana satelliittikuvia. Näkymät Helsingin keskustasta ovat ällistyttävän tarkkoja, siinä rajoilla pystyykö automerkkejä tunnistamaan. Muualta Suomesta tarjolla on hieman suurpiirteisempää materiaalia, esimerkkeinä Oulu ja Rovaniemi.

Kuvausajankohdasta johtuen tunturimittarin tuhoalueet eivät erotu kuvissa. Sen sijaan porojen vaikutus näkyy erittäin selvästi esimerkiksi Raja-Joosepin tienoilla ja Pöyrisjärven itäpuolella, missä valtakunnan raja halkoo hyviä jäkälämaita.

Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä äskettäin luopunut maakuntaneuvos Timo Hannula ottaa 70-vuotishaastattelussaan Lapin Kansassa kantaa siihen, mistä Ylä-Lapissa varsinaisesti kiistellään:

"Kyse ei ole lainkaan poroista ja poromaista, vaan Lapissa ratkotaan nyt saamenpolitiikkaa. Ulkopuoliset, ympäristöjärjestöt käyttävät tilannetta härskisti hyväkseen."

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace julistivat yhteisessä tiedotteessaan maaliskuun lopulla, että porolaidunten riittävyys on kiistan ydin. Samalla järjestöt ilmoittivat tukevansa saamelaiskäräjien ratkaisuehdotuksia.

Suomalaisten käsitykset Rovaniemestä ovat voittopuolisesti positiivisia, ilmenee Suomen Gallupin tekemästä kyselystä. Rovaniemen ilmapiiri on rento ja reilu, mutta samalla perinteikäs.

Joka viides kyselyyn vastannut arvelee Rovaniemellä elettävän Etelä-Suomen kustannuksella. Tuloksia esitellään tämän päivän Lapin Kansassa.

Aurinko laskee seuraavan kerran Rovaniemellä 7.7. ja Nuorgamissa vasta 28.7. Valon juhla jatkuu, vaikka päivä alkaa taas lyhentyä, ja ensimmäiset muuttolinnut kiirehtivät kohti etelää... Mutta nyt nautitaan kesästä!

Kävin Arktikumin tuubin päässä kuvaamassa vuoden lyhyintä yötä. Ajattelin kuvaa pariksi puoli vuotta sitten samalta paikalta otetulle, jonka aiheena on vuoden lyhyin päivä. Valokuva valehtelee taas: todellisuus ei ollut läheskään noin pimeä, mutta visuaalisista syistä on houkuttelevaa jättää lopputulos tuollaiseksi. Raw-tiedosto oli koneelle avattuna melkein musta.

Ounasjoen suistossa Rovaniemellä sijaitseva Koivusaaren luontopolku oli kuukausi sitten kokonaan veden alla. Eilen pitkokset olivat metrin pätkää lukuun ottamatta kuivillaan: vesi oli laskenut huippulukemista reilut kaksi metriä.

Pitkosten päälle oli kuivunut paikoin paksu kerros jokiveden mukanaan kuljettamaa hienojakoista lietettä, joka pölähteli näyttävästi kulkijan jaloissa. Pajusirkku ja ruokokerttunen lauloivat, kullerot aloittelivat kukintaa.

Maailman suurin ja epäilemättä tunnelmaltaan ainutlaatuisin suunnistustapahtuma Jukolan viesti juostiin eilen ja tänään Anjalankoskella - maali suljetaan runsaan tunnin kuluttua. Suomalaisjoukkueet menestyivät mukavasti: Venlojen viestissä Rastikarhujen joukkue tuli toiseksi ja miesten puolella Kalevan Rasti onnistui uusimaan viimevuotisen ykkössijansa.

Lajin kansainvälisyydestä kertoo se, että kymmenen parhaan joukkoon kivunneista kuudesta suomalaisjoukkueesta viidellä oli ulkomaalainen ankkuri. Huiput siirtyvät sujuvasti maasta ja joukkueesta toiseen mm. sen mukaan, missä lajin seuraavat arvokilpailut järjestetään.

Maailman paras naissuunnistaja, sveitsiläinen Simone Niggli-Luder saavutti eilen ruotsalaisen Ulricehamns OKn joukkueen ankkurina jo kolmannen Venlojen viestin ykkössijan. Kisan jälkeen "Sime" antoi haastatteluja sujuvalla ruotsin kielellä.

Sain eilen mieluisaa sähköpostia. Luonnonkuvaajien toiminnanjohtaja ilmoitti, että onni oli suosinut minua järjestön sivuille kuvaajaprofiilinsa lähettäneiden kesken suoritetussa arvonnassa. Palkintona on kuvausyö kahdelle Kuhmossa sijaitsevalla karhunkuvauspaikalla.

Tietysti olisi ollut mukavampaa tavata metsän kuningas spontaanisti. Kaupallisin tavoittein hoidetulla kuvauskojulla poseeraavat karhut saavat päivittäin kaikenlaisia herkkuja, ja onnistumisen todennäköisyys lienee samaa luokkaa kuin Andenesin valassafareilla. Erona eläinpuistossa tapahtuvaan bongaamiseen on ainakin se, että kuvaushaaskan karhut ovat ns. vapaasti laiduntavia.

Kuusamolainen poromies ampui toukokuussa karhun, jonka oli ensin saanut tarttumaan virittämiinsä rautoihin. Karhu on jo runsaan vuosikymmenen ajan ollut toukokuussa rauhoitettu; jalkarautojen käyttö on ollut kiellettyä ties kuinka kauan.

Ampujan kannalta kiusallinen seikka oli se, että karhulla oli ns. tutkimuspanta. Poliisi kertoo miehen kuljetelleen pantaa useamman päivän aikana pitkin metsäautoteitä ja piilottaneen sen maastoon Suomussalmen kunnan puolelle.

Muistaakseni suden kaulasta irrotettu tutkimuspanta sai autokyytiä pari vuotta sitten, ja tutkijat saivat ihmeteltäväkseen vilkkaasti Suomen ja Ruotsin väliä sukkuloineen tutkimuseläimen.

Viikon retki Viroon oli kaikin puolin onnistunut. Ensikertalaiselle sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa. Mennessä ja palatessa yövyimme Haapsalussa, mutta muuten keskityimme kiertelemään Saarenmaalla ja Hiidenmaalla.

Lintujen kannalta taisimme olla vajaan kuukauden myöhässä. Ehkä mukavin havainto oli iso, ehkä 500 yksilön kottaraisparvi. Pikkupoikana muistan nähneeni sellaisia Suomessakin, mutta siitä on kauan.

Saarilla kattohaikaroita ei näkynyt lainkaan, mutta Haapsalun lähistöltä löytyi pienellä etsiskelyllä kolme pesää, joista yksi toivotussa (4.6.) paikassa piipun nokassa.

Mahtoi olla ulkomaanmatkan suunnittelu hankalaa ennen internettiä! Virosta on löytynyt lähestulkoon kaikki kuviteltavissa oleva tarpeellinen tieto, usein vieläpä suomeksi. Tänään varmistui Hiidenmaan mökkivaraus:

"Tere! Saate majutuse 12.juunist kaheks ööks, ootame!" Illalla lähdetään.

WWF Suomen pääsihteeri Timo Tanninen esittää HS:n haastattelussa (5.5.) ajatuksia, joihin on helppo yhtyä. Tannisen mielestä "luonnonsuojelua edistetään parhaiten, kun se tehdään rauhallisesti ja faktoihin pohjaten".

Malliesimerkkinä maltillisen tien menestyksestä Tanninen mainitsee WWF:n, Luonnonsuojeluliiton ja Metsähallituksen keskinäiset neuvottelut, joiden aiheena on suojeluohjelmien ulkopuolelle jääneiden Itä- ja Pohjois-Suomen vanhojen metsien tulevaisuus. "Olemme huomanneet, että erilaiset toimijat voivat keskustella suojeluasioista ja jopa päätyä yhteiseen näkemykseen."

Kuten tiedetään, Ylä-Lapissa näyttävästi huseeranneelta Greenpeacelta puuttuu kyky ja halu edistää tavoitteitaan tällä tavalla: sen toimintatapaan kuuluvat konfliktit ja tehokas mediapeli. Faktat saavat väistyä, jos mielikuvat palvelevat paremmin metsäsodan päämääriä.

Tannisen puheenvuoron jälkeen tuntuu entistäkin käsittämättömämmältä, miksi WWF Suomi vaarantaa maineensa ja jatkaa Ylä-Lapin metsäkiistassa "hiljaista tukeaan" Greenpeacelle. Sama koskee Suomen luonnonsuojeluliittoa. On aika sanoutua selkeästi irti häpeällisestä ja jäsenistön rivejä repivästä aisankannattajan roolista, keskittyä luonnonsuojeluun ja perustella esitettävät vaatimukset tosiasioilla - ja vain niillä.

Eilen Rovaniemen Niskanperällä havaittu kaspiantylli aiheutti säpinää bongaripiireissä. Paikallinen lintuharrastaja Petri Kemppainen sai linnun näköpiiriinsä klo 9.40, tieto bongariliiton kännykkäpalvelun tilanneille lähti klo 10.36, ja Helsingistä kohti Rovaniemeä klo 12.20 lähteneeseen vuorokoneeseen ehti vajaat parikymmentä sähäkkää "eliksen" tavoittelijaa. Tiedon saatuaan Oulusta autolla kohti Rovaniemeä startanneet lähestyivät jo Kemin kohdalla.

Itse olen harrastanut lintuja vaihtelevalla intensiteetillä koko ikäni, mutta bongaamista en missään vaiheessa. Näkemättä jäänee kaspiantyllikin. Toisaalta sellaista lintuharrastajaa ei olekaan, jota spontaanisti tavattu uusi lintulaji ei säväyttäisi. Tietyt lajit säväyttävät aina kun niitä pääsee näkemään, esimerkiksi tunturihaukka.

Olen laskeskellut, että ensi tiistaina käynnistyvällä viikon mittaisella Viron retkellä on mahdollisuuksia tavata vähintään kaksikymmentä uutta lajia, ehkä jopa kolmekymmentä. Yölaulajien tunnistamisessa on täysi työ, koska ne - myös Etelä-Suomessa esiintyvät - ovat minulle aivan uusia tuttavuuksia. Lintukuvallisia tavoitteita on vain yksi: olisi mukava saada kuva kattohaikarasta pesällään.

YK:n metsäfoorumissa New Yorkissa toukokuussa puheenvuoron käyttänyt saamelaisjohtaja Pekka Aikio syytti saamelaisporonhoidon ahdingosta valtiovallan ilkeämielisyyttä, metsätaloutta, kaivostoimintaa, vesistörakentamista ja massaturismia.

Kuulijat näkivät sielunsa silmin sorrettujen nykynomadien sinnittelevän poroineen kaivosten ja tekoaltaiden valtaamalla jättimäisellä teollisuusalueella, jonka viimeisillä metsätilkuilla tuhatpäiset turistien laumat väistelevät monitoimikoneita.

Kerroin 20.5. Hampurissa järjestetystä tilaisuudesta, jossa oiottiin ulkomaille aktiivisesti levitettyjä virheellisiä mielikuvia Ylä-Lapin metsäkiistasta ja saamelaisten asemasta. Maaherra Hannele Pokka toi puheenvuorossaan esiin porotalouden ahdingon todelliset syyt. Saamelaisia tilaisuudessa edusti pitkäaikainen saamelaiskäräjien jäsen Jouni Kitti. Sen sijaan tiettävästi kutsun saanutta Pekka Aikiota ei näkynyt paikalla. Miksi alistua altavastaajaksi Hampurissa, jos New Yorkissa on koolla sopivampi seurakunta?

Metsäfoorumin korkean tason osuuteen osallistunut ministeri Juha Korkeaoja puuttui omassa puheenvuorossaan laittomiin hakkuisiin, jotka ministerin mukaan hyödyttävät vääriä tahoja ja ovat metsätalouden imagon kannalta haitallisia. Pekka Aikion monissa yhteyksissä esittämän saamelaispoliittisen tulkinnan mukaan Metsähallituksen hakkuut Ylä-Lapissa ovat sekä laittomia että saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia loukkaavia.

Kuulijoilla olisi riittänyt kummasteltavaa, jos Aikio ja Korkeaoja olisivat päässeet kommentoimaan toistensa puheenvuoroja.

Kirkkoon murtautuneet otettiin kiinni jo tiistai-iltana Ivalon keskustassa. Etelä-Suomesta kotoisin oleva pariskunta yllätettiin autosta, ja kuljettaja puhalsi törkeän rattijuopumuksen ylittävät lukemat.

Arvokkaat hopeaesineet saatiin takaisin, mutta kuormasta puuttui kaksi pullollista ehtoollisviininä. Ilmeisesti asianomaisille oli syntynyt vastustamaton houkutus testata Valamon väkevää.

Utsjoen kirkkoon murtauduttiin maanantain ja tiistain välisenä yönä. Arvokkaiden hopeaesineiden lisäksi varkaan matkaan lähti yli 20 pullollista ehtoollisviininä käytettävää Valamon väkevöityä luostariviiniä.

SIVUN ALKUUN