Tenojoesta on saatu kuluvan kesän aikana normaalia enemmän kyttyräselkäisiä lohia. Kyseessä ovat Tyynen valtameren puolelta peräisin olevat lohilajit, joista kahta - kyttyräselkälohta ja koiralohta - istutettiin Neuvostoliiton aikana Kuolan niemimaan jokiin.

Paitsi ulkonäoltään, tyynenmerenlohet poikkeavat atlantinlohesta mm. siten, että ne muuttuvat kutujokeen noustessaan syömäkelvottomiksi ja kuolevat kudun jälkeen.

Lohitutkija Eero Niemelän mukaan tulokkaista ei vielä ole haittaa Tenon alkuperäiselle lohikannalle, mutta jatkossa tilanne voi muuttua. Lisäksi jokivarsilla mätänevät lohet olisivat merkittävä esteettinen haitta!

Hillankeruu ei ota onnistuakseen: jo toisen kokeneen alan veteraanin tietopaikat pettivät. Kolmen henkilön kuuden tunnin aktiivinen yritys tuotti yhteensä vajaan ämpärillisen. Nyt saavat minun puolestani olla.

Lapin Radion nettisivuilla kerrotaan, että poromiehet ovat saaneet päätökseen jokakesäisen urakkansa, vasojen merkinnän. Joissakin paliskunnissa - esimerkkinä Utsjoen Kaldoaivi - vasat merkitään vasta syksyn erotusten yhteydessä "jotta herkkä erämaaluonto ei vahingoittuisi kesän aikana".

Perustelu on kunnioitettava, sillä sulan maan aikana tapahtuva maastoajoneuvojen käyttö jättää jälkensä herkkään tunturiluontoon. Paljon merkittävämpi ympäristövaikutusten aiheuttaja on kuitenkin porojen suuri määrä.

Karhuretkemme satoa on nähtävillä saitin puolella.

Hilla-aika työllistää poliisia ja pelastusyksiköitä. Sallassa turvauduttiin koeteltuun keinoon ja opastettiin eksynyt 45-vuotias mies tielle huudattamalla poliisiauton pilliä. Miehen kannalta oli harmillista, että jängälle jäi lähes täyteen poimittu hillaämpäri.

Kuhmossa käydessämme ohitimme suuren määrän nähtävyyksiä, joukossa epäilemättä kiinnostaviakin. Tutustuimme kolmeen kohteeseen:

Menomatkalla katsastimme Puolangan kunnassa sijaitsevan Hepokönkään, 24 metrin korkuisen vesiputouksen. Kyllä kannatti. Erityismaininnan ansaitsee rullatuolilla liikkuvien huomioon ottaminen.

Paluumatkan ensimmäinen pysähdyspaikka oli Raatteen Portti, Talvisodasta kertova näyttely. Kiinnostava kohde, mutta luontokeskusten ilmaiseen näyttelytarjontaan tottunutta korkeahko pääsymaksu hieman oudoksutti. Nähtävää on myös piha-alueella, esimerkiksi vaikuttava Talvisota-monumentti.

Pellolla Suomussalmen ja Kuusamon välisen tien varrella seisova vaitonainen joukko on pysäytellyt autoilijoita jo kymmenen vuoden ajan. Reijo Kelan ideoima tilateos Hiljainen Kansa on aikanaan nähty Helsingissäkin.

Karhuyömme Kuhmossa onnistui yli odotusten. Tarkkailukopin ympärillä touhusi kuuden tunnin ajan neljä karhua, lähimmillään alle kymmenen metrin etäisyydellä. Vaikuttavaa! Kuvia otettiin paljon, tässä yksi.

Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, professori Antero Järvinen vastasi Lapin Kansassa 24.7. Kaisa Korpijaakko-Labban 17.7. julkaistuun kiihkeään purkaukseen. Järvinen huomauttaa, että poronhoidon nykytilanne poikkeaa radikaalisti satojen vuosien takaisesta:

"Satoja vuosia sitten tilanne on ehkä ollut toisenlainen, mutta Korpijaakko jättää kertomatta, että tuolloin poromäärät olivat vain murto-osa nykyisestä."

Kirjoituksensa lopussa Järvinen korostaa suhhtautuneensa poromiehiin aina asiallisesti, ei koskaan vihamielisesti. Mutta "kun alkuperäiskansa kohtelee huonosti luontoa, siitäkin on voitava puhua".

Kauden ensimmäinen hillaretki tuotti jonkinasteisen pettymyksen. Viime kesänä helppoja ämpärillisiä tuottaneita tihentymiä ei nyt löytynyt tietopaikoilta eikä muualtakaan. Lisäksi olimme liikkeellä muutamaa päivää liian varhain.

Tarkastamallamme alueella hilloja on hyvin, mutta mediassa näkyneet arviot parhaasta sadosta kymmeniin vuosiin osoittautuivat ylimitoitetuiksi.

Suomen saamelaispolitiikan taustavaikuttajiin kuuluva OTT Kaisa Korpijaakko-Labba käsittelee Mallan luonnonpuiston poro-ongelmaa (17.7.) Lapin Kansan alakertakirjoituksessaan 21.7. Kirjoittajan mielestä porojen on päästävä Mallan luonnonpuiston alueelle nyt ja tulevaisuudessa.

Korpijaakko-Labba näyttää turhautuneen Malla-työryhmässä, joka etsi ongelmaan "jos ei muuta, niin jonkinlaista kompromissin mahdollisuutta".

"Malla-työryhmässä edustin itse oikeustieteen tohtorina juristia. Monet yritykseni selvittää lainsäädäntömme historiaa, tarkoitusta, kansainvälisten sopimusten merkitystä, saamelaisten erityisasemaa, kaikki tuntui kaikuvan kuuroille korville."

Samoja asiota K-L selvittää myös pitkässä kirjoituksessaan, saamelaisosapuolen näkökulmasta tietenkin. Korpijaakko-Labba näkee yhteiskunnan kokoelmana lakeja ja säännöksiä, joiden kesken vallitsee "rikkumaton hierarkia". Hänen tulkintansa mukaan jo voimassa oleva kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus laajoine saamelaisten elinkeinoja koskevine suojineen riittää estämään luonnonpuiston aitaamisen. Ja ellei riitä, viimeistään ILO-sopimuksen ratifioiminen takaa saamelaisnäkemyksen lopullisen voiton.

Tämänsuuntaisia uhoamista on kuultu saamelaispoliitikoilta jo yli kymmenen vuoden ajan. Uutta on se, että K-L:n mielestä myös Suomen 1994 ratifioima monimuotoisuuden ylläpitämistä koskeva YK:n yleissopimus tulisi Malla-asiassa poromiesten tueksi. Taustalla on näkemys, että poro edustaa Käsivarren tuntureilla "luonnon ikiaikaista monimuotoisuuta".

Kaisa Korpijaakko-Labban ongelmana on kapea-alaisuus ja objektiivisuuden puute, lähisokeus.

Normaalille kesätasolleen laskenut vedenpinta Ounasjoen suistossa jättää kuivilleen hiekkasärkän lokkiparven oleskelupaikaksi. Siivilleen linnut vaivautuvat vain erityisen hyvästä syystä. Saareen tulevien uimareiden lisäksi sellainen voi olla esimerkiksi matalalta yli lentävä vuorokone tai kelluva ravintola Kemijoen Helmi.

Tänään huomasin lintujen käytöksestä, että jotain kuohuttavaa oli tekeillä. Piti lähteä kameran kanssa katsomaan.

Eilinen postaukseni oli tuskin ehtinyt paikalleen, kun pitkään jatkuneen helteisen sääjakson normalisoituminen alkoi. Monen päivän ajan kaupunkia kiertäneet ukkospilvet osuivat kohdalle. Salamointia seurasi tuntikausia jatkunut sade.

Illalla lämpötila ylsi vaivoin toiselle kymmenelle, se oli laskenut puolen vuorokauden aikana peräti 14 astetta!

Hellelukemissa liikutaan ties monettako päivää. Selvä enemmistö Lapin radion nettisivujen kyselyyn vastanneista vakuutti pystyvänsä nauttimaan tilanteesta. Hellejaksot ovat täällä Lapissa yhtä kaikki sen verran harvinaisia, että niistä napisemista pidetään sopimattomana.

Tänään kyselyn aihe oli vaihtunut: mikä on parasta lomaohjelmaa? Johdossa oli laiskottelu. Lueskeleminen ei kuulunut annettuihin vaihtoehtoihin, mutta sopivasti annosteltuna se voitaneen tulkita osaksi laiskottelua.

Hellesään lukemistoksi kannattaa valita kuvauksia arktisilta alueilta. Esimerkiksi Peter Freuchenin Nuoruuteni Grönlannissa on erinomainen valinta. Yhtä hyvä on Endurance, Caroline Alexanderin kertomus Ernest Shackletonin legendaarisesta retkestä Etelämantereelle.

Tällä kertaa kokeilen päinvastaista taktiikkaa, ja lueskelen Inkeri Kilpisen matkakertomusta vuodelta 1985: Palavan pensaan maa. Jos Kilpisen tavoin kiertää Australian ilmastoimattomalla kleinbussilla joulukuussa, saa takuuvarmasti nauttia lämpimistä lomailmoista.

Sunnuntain kotiseuturetki suuntautui Ounasjokivarteen kaupungin pohjoispuolelle. Santavaaran kivikkoiselle laelle rakennettiin Norjan kuninkaan vierailua varten Kuninkaanlaavu, joka jäi vierailun jälkeen rahvaan käyttöön.

Näkymä Ounasjoelle oli kerta kaikkiaan komea ja kuvausvalot erinomaiset. Yövalon ja tihkusateen yhdistelmä tuotti värikylläisiä kuvia, joita voisi luulla Photoshopissa dramatisoiduiksi.

Koivusaaren luontopolun lisäksi Rovaniemellä on toinenkin luontopolku, Ounasvaaralla. Lähtöpaikka on vähän matkaa Lappi-Areenalta ylöspäin. Kävin eilen tarkistamassa tilanteen: pitkokset kaipaavat pientä kunnostusta ja opastusta annetaan pelkästään kotimaan kielellä. Myös maastoon merkitsemistä olisi syytä tehostaa ainakin sellaisilla paikoilla, missä on mahdollista lähteä vikasuuntaan.

Polussa on potentiaalia. Se on pitkänlainen, mutta tarjoaa kyllä elämyksiä vaivan palkaksi. Kaupunkipoluksi luontotyyppejä löytyy ilahduttavan monipuolisesti: avokallioita, monentyyppisiä metsiä ja soita. Maisema Saarenkylän puolelle on vaikuttava.

Alkupään suo-osuuksiin sisältyy lähes tyylipuhdas muurainkorpi. Muuraimet eli hillat punoittivat lupaavasti. Avosoilla poiminta alkaa lähipäivinä.

Hesarissa tänään julkaistu STT:n uutinen Mallan porovälikohtauksesta tuo tapahtumiin uuden näkökulman. Uutisen mukaan biologisen aseman johtaja Antero Järvinen epäilee, että "porot on paimennettu tarkoituksella luonnonpuistoon ruokailemaan".

Järvisen arvio porojen aikaansaannoksista puistossa poikkeaa jyrkästi Metsäntutkimuslaitoksen hyssyttelystä: "Kyllä puisto on kohta mustalla mullalla, jos poroja ei saada pikaisesti häädettyä."

Löysin lehtijutun, jossa tutkijat pohdiskelevat Mallan tilannetta.

Suuri määrä poroja - arviolta yli 4000 - on tunkeutunut Kilpisjärvellä sijaitsevaan Mallan luonnonpuistoon. "Porot tuhoavat muun muassa kasvien ja lintujen tutkimusalueita", Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtaja Antero Järvinen harmittelee.

Mallan luonnonpuiston järjestyssääntö ja puistosta annettu asetus kieltävät porokarjojen päästämisen luonnonpuistoon. Kyseessä on Lapin ainoa laajahko alue, joka on tutkimussyistä pidetty mahdollisimman porovapaana.

Metsäntutkimuslaitoksen tekemä Mallan tilannetta koskeva tutkimus valmistui keväällä. Asiaa koskevan tiedotteen otsikossa todetaan, että "Poronlaidunnus ei uhkaa Mallan luonnonpuiston uhanalaisia eliöitä."

Miten voisikaan uhata, kun alue ei ole normaalin laidunnuksen piirissä? Joukkomitassa porot pääsevät alueelle vain satunnaisesti.

TV1:n lähettämästä Taiteilijaelämää -ohjelmasta on tullut torstai-iltojen odotettu ilo. Arvostetut näyttelijät kertovat työstään ja elämästään, ja mausteena on usein mukavia pikku paljastuksia. Vesa Vierikko paljasti eilen, että hyvin toisensa tuntevat työtoverukset saattavat vetää dialogin ohessa ylimääräistä tasoa, josta katsojilla ei välttämättä ole aavistustakaan. Kuuluu olevan keino testata, onko kaveri leipääntynyt.

Näin kiinnostavia ohjelmia katselisi mielellään talvellakin!

Tämän päivän valokuvaaja on imaistu ennennäkemättömään varustelukierteeseen. Ennen vanhaan kehityksen kelkassa pysymiseen riitti aika-ajoin tapahtuva rungon tai objektiivin nykyaikaistaminen, nyt kuvankäsittelykalusto ja -ohjelmat vanhenevat vielä kameraakin nopeammin.

Uuden tilanteen mukanaan tuomien moninaisten ongelmien ratkaisemista helpottaa mahdollisuus kysyä neuvoa muilta alan harrastajilta, joita päivystää netissä ympärivuorokautisesti. Tosin suurin osa esimerkiksi Digicameran foorumin (rek) asiakkaista näyttää olevan niitä, jotka jaksavat kinastella loputtomiin tämän tai tuon välineen laadusta tai paremmuudesta.

Uskallan epäillä, että vähintään yhdeksällä kymmenestä valokuvauksen harrastajasta hyvien kuvien saaminen ei ole välineistä kiinni. Yritetään siis itse kukin onnistua niin hyvin kuin käytössämme olevilla laitteilla on mahdollista!

Rovaniemen kaupunkikuvassa näkyy nostureita enemmän kuin pitkiin aikoihin: rakenteilla on puolenkymmentä asuinkerrostaloa. Lisäksi kirkon kattoa uusitaan.

LK:n haastattelema urakoitsijan edustaja odottaa kuparikaton käyttöiäksi vähintään 100 vuotta. Kuparia oli entinenkin, mutta se palveli vain reilut puoli vuosisataa.

BirdLife Suomen eilisen tiedotteen mukaan maassamme pesii yli 4000 laulujoutsenparia. Kanta kasvaa n. 11 % vuosivauhtia, mutta täällä Lapissa maksimitaso on saavutettu: sopivat reviirit ovat täynnä, ja pohjoisempana ongelmaksi tulee avovesikauden lyhyys.

Laulujoutsenen maine Lapin lintuna kaipaa tarkistamista, sillä tiheimmät kannat ovat tällä hetkellä Keski-Suomessa, Savossa, Päijät-Hämeessä, Satakunnassa ja Kuusamossa. Itse näin viime kesänä laulujoutsenpoikueen Ahvenanmaalla.

Tunturimittarin toukat syövät Käsivarren tunturikoivikoita lehdettömiksi viime kesän malliin. Jos tuho toistuu monta kertaa samalla alueella, koivikko muuttuu rujonnäköiseksi pökkelömetsäksi.

Tunturimittarituhot ovat luonnollinen, mutta onneksi ohimenevä ilmiö. Luonto huolehtii siitä, että ylitiheä mittarikanta tuhoutuu ennemmin tai myöhemmin, ja koivikko saa tilaisuuden uudistua juurivesoista.

Koivikko voi hävitä lopullisestikin, jos keinotekoisesti (lisäruokinnan ja loislääkityksen avulla) ylitiheänä pidetty porokanta riipii vesat lehdettömiksi. Näin on tapahtunut Utsjoella.

Järvi oli suurempi kuin odotin, sopivan kokoinen, sauna ja uimaranta erinomaiset. Saimme kaksi pientä siikaa pikkuruisilla vaapuilla, jollaisia en ollut aiemmin nähnytkään. Mökiltä löytyneessä vanhassa Erä -lehdessä kerrottiin, että kyseinen vaapputyyppi oli alkujaan tarkoitettu kirjolohelle, mutta osoittautui erinomaiseksi siikavieheeksi.

Perämoottorin käyttö järvellä oli kielletty: vain paarmat pörisivät.

Vesillä liikkuminen - aivan sama millä vehkeellä - on monen suomalaisen intohimo, myös minun. Toinen on veden äärellä saunominen. Ainakin täällä Rovaniemellä mieliteot voi yhdistää ja näin maksimoida nautinnon.

Viikonloppuna kumpaakin herkkua on tarjolla, ei kuitenkaan samanaikaisesti. Lisäksi aion hieman kalastella.

Perinteiset ratapölkyt ja niiden mukana ratapihojen ominaishaju alkaa olla historiaa. Erityisissä kohteissa puisia pölkkyjä kuitenkin vielä käytetään, yhtenä esimerkkinä Ounaskosken vanha silta.

Sillalla liikutaan kahdessa kerroksessa: yläkerrassa kulkevat junat ja niiden alla autot. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on omat kaistansa molemmin puolin. Ennen Jätkänkynttilän valmistumista kapea ajoväylä aiheutti melkoisen liikenneruuhkan kahdesti päivässä; nykyiset liikennemäärät silta vetää hyvin.

Ongelmana on ratapölkyistä tihkuva kyllästysaineena käytetty kreosootti, joka syövyttää autojen maalipintaa. VR-Rata on joutunut maksamaan autoilijoille tuhansien eurojen korvaukset.

Lomapassi oli haukkunut hintansa, joten kolmannen matkapäivän hyödyntämättä jääminen ei pahemmin harmita. Tarjolla olisi ollut matkustamista matkustamisen vuoksi ja se ei näillä helteillä houkutellut.

Rovaniemeltä pääsee junalla kahteen suuntaan, mutta vain toiseen on tapana lähteä. Siellä toisessa suunnassa sijaitsevalle Kemijärvelle saattaa joutua, jos menee pitkäksi kahteen kertaan: ensin ravintolavaunussa ja sitten Rovaniemen asemalla. Perimätieto ei kerro, joutuuko paluukyydistä maksamaan täyden hinnan.

Olen kuullut ja voin kuvitella, että Kemijärven suunnasta saapuvasta junasta nähtynä Rovaniemen kaupunki on edustavimmillaan. Komeita kuviakin voisi saada. Mutta niiden vuoksi pitäisi matkustaa aamulla Kemijärvelle ja pois pääsisi vasta illalla. Siis kokonainen päivä Kemijärvellä! Se on vähän liikaa maisemista, vai onko?

Mainiolla Discovery -kanavalla kerrottiin äskettäin amerikkalaisten yrityksestä tuottaa kilpailija v.1969 ensilentonsa tehneelle Concordelle. Itse asiassa tavoitteena oli superkone, joka löisi Concorden laudalta joka suhteessa.

Presidentti Kennedylle oli erityisen tärkeää, että matkustajat voisivat vaihtaa mannerta parhaimmillaan yli kolme kertaa ääntä nopeammin. Hankkeessa mukana olleen insinöörin mukaan presidentin erityistoiveesta johtuneet materiaaliongelmat kaatoivat lopulta hankkeen.

Jälkikäteen arvioituna myöskään Concorde ei ole kunniaksi suunnittelijoilleen. Rovaniemen taivaalla Concorde oli suhteellisen tuttu näky. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen tapaaminen keskikesällä 1987. Olin kasvimaalla Saarenkylän puolella, kun kummajainen ilmestyi näköpiiriin säädettävä nokka ala-asentoon laskettuna. Ulkonäkö oli vaikuttava, mutta ei mitään ääneen verrattuna: vähääkään liioittelematta sitä lähti kuin neljästä Hornetista.

Valokuvaaja Kari Ennola on tehnyt mittavan työn kiertäessään kameroineen I.K.Inhan (1865-1930) jäljillä. Sakea metsä saartaa monet Inhan löytämistä jalustanpaikoista, mutta myös herkullisia rinnastuksia on löytynyt runsaasti.

Uusimmassa Suomen Luonto -lehdessä julkaistut kuvaparit Laatokan saaristosta kuuluvat niihin: rantakallioilla sinnittelevät yksittäiset puut ovat kasvaneet ja muuttaneet muotoaan runsaan sadan vuoden aikana, mutta itse maisema on entisellään.

Amnestyn pääsihteeri Irene Khan kommentoi Lapin Kansan alakertakirjoituksessaan 29.6. reaktioita, joita Amnestyn vuosiraportti on herättänyt Yhdysvaltain korkeimman johdon lähipiirissä. Vapaan Maailman Esitaistelijat pillastuivat Amnestyn verrattua Guantanamoa Stalinin ajan Neuvostoliiton pakkotyöleireihin.

"Amnesty International ei ole koskaan väittänyt, että Guantanamo ja gulag olisivat saman mittaluokan asioita. Halusimme vain sanoa, monille maailman ihmisille Guantanamon tukikohdasta on tullut ihmisoikeusloukkauksien symboli - aivan kuin gulag oli Stalinin Neuvostoliitossa."

Tilannetta selventävällä Khanilla on suhteellisuuden tajua: puhutaan eri mittaluokan ilmiöistä, mutta sen ilmenemismuodot näyttäisivät olevan samat - epämääräisin perustein tapahtuva vapaudenriisto, asianmukaisen oikeudenkäynnin puuttuminen ja vankien kiduttaminen.

Ihmisoikeuksista on puhuttu myös Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan yhteydessä: MH:n hakkuiden on väitetty loukkaavan saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia. Minun mielestäni syytös on kaukaa haettu. Ketään ei ole vangittu tai kidutettu, ja oikeutta on käyty asian tiimoilta niin Suomessa kuin Genevessäkin yli kymmenen vuoden ajan. Kaiken lisäksi Ylä-Lapin saamelaisporomiehet hakkaavat metsiään kuten muutkin metsänomistajat.

Viime talvena Greenpeacen puuhamiehet esittelivät uudelleen lämmittämänsä ihmisoikeusteeman ikään kuin uutena asiana.

Jutajaiset eivät ole minun juttuni, mutta kävin katsomassa Arktikumin edessä esiintyneitä taiteilijoita. Mittari näyttää Rovaniemellä lähes hellelukemia.

Kävelin keskuskentälle ja ehdin näkemään ottelun viimeiset minuutit. Kotijoukkue kesti MIFK:n loppurynnistyksen ja otti kauden ensimmäisen voittonsa Veikkausliigassa.

Rovaniemen kaupunkilehdistä pirtein, Uusi Rovaniemi nosti viikolla kissan pöydälle: parin vuoden ajan toiminut Lappi-Areena uhkaa kaatua veronmaksajien syliin. Käyttökulut ovat suuret, mutta tapahtumia nihkeästi. Areenan verkkosivujen ajankohtaista -osiossa puhutaan viime marraskuussa järjestetystä konsertista; tulevaa -osio on tyhjä.

Lapin Kansa kertoi tänään, että toimintaa pyörittämään on löydetty uudet yrittäjät. Toivottavasti pian alkaa tapahtua.

Saamelaisjohtaja Pekka Aikion toukokuinen esiintyminen YK:n metsäfoorumissa New Yorkissa aiheuttaa jälkipuheita. Saamelaiskäräjien lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen väittää tänään Lapin Kansan mielipidepalstalla, että lehden 2.6. julkaisema asiaa koskeva uutinen ei pitänyt paikkaansa. Väitettään Hyvärinen perustelee sillä, että Aikio ei todellisuudessa käyttänyt puheenvuoroa.

Syytösten kohteeksi joutunut LK:n toimittaja Veikko Väänänen ilmoittaa tehneensä uutisen jaossa olleen referaatin perusteella, jonka sisällöstä oli myöhemmin keskustellut Aikion kanssa. "Hän (Aikio) kertoi itse kirjoittaneensa puheen ja hioneensa näin sanavalinnat." Sain kyseisen referaatin tuoreeltaan haltuuni ja voin vakuuttaa, että LK:n selostus sen sisällöstä oli lähes sanatarkka ja kaikin puolin korrekti.

Hyvärisen saivartelu kertoo tarpeesta painaa villaisella väitteet, joita ahkerasti maailmalla matkusteleva Pekka Aikio esittää milloin missäkin Suomen saamelaisten asemasta ja ongelmista. Toimittaja Väänänen esittää vastineensa lopuksi toivomuksen, joka toteutuessaan palvelisi kaikkien osapuolten etua:

"Ehkä käräjät voisi toimittaa itse julkisuuteen puheenjohtajan maailmalla pitämät tai pitämättömät puheet. Näin Hyvärinen säästyisi niiden merkityksen jälkivähättelyltä ja kansalaiset - käräjäedustajat mukaan lukien - voisivat tehdä asioista paremmin omia arvioitaan."