Takaisin reaaliaikaan

Tarkoitus oli ja on välttää henkilökohtaisten takaiskujen ja huonojen fiilisten kelaamista tällä palstalla. Tyydyn toteamaan, että juuri tällä hetkellä minulla ei ole byrokraateista hyvää sanottavaa.

Maaherra Hannele Pokka avasi eilen Ounasvaaralla Suomen Sydänliiton retkitapahtuman. Tilaisuuden aikana hänen autonsa takasivulasi oli rikottu ja autosta varastettu käsilaukku ja virkakännykkä.

"Olen uskonut, että Rovaniemellä ei tällaista tapahtuisi", Lapin Kansa kertoo maaherran päivitelleen. Tiedoksi maaherralle ja muillekin: Rovaniemi ei ole lintukoto.

Lapin vaalipiiristä valittavien kansanedustajien määrä vähenee seuraavissa eduskuntavaaleissa kahdeksasta seitsemään. Pienten ryhmien kannalta tilanne on ongelmallinen. Yleisesti ajatellaan äänen menevän hukkaan, jos oman ehdokkaan läpimeno ei ole mahdollista.

Minulle ehdokkaan mielipiteet luonnonsuojelusta ja ympäristöasioista ovat keskeinen valinnan peruste. Mitat täyttävä yksittäinen ehdokas saattaa löytyä melkeinpä minkä tahansa ryhmittymän listoilta. Käytännössä hänelle annettu ääni auttaa eduskuntaan ehdokkaan, jonka kanssa olen eri mieltä useimmista minulle tärkeistä asioista. Vaaliliitoissa tilanne olisi aivan sama.

Mieluummin siis ääni "hukkaan", kuin ydinvoiman tai Vuotoksen altaan kannattajalle. Todellisena vaihtoehtona on äänestämättä jättäminen.

Lapin radion nettisivuilla kerrotaan, että maa- ja metsätalousministeriö on antanut Lapin riistanhoitopiirille valtuuden myöntää luvan kahden suden metsästykseen poronhoitoalueella.

EU:n piirissä Suomen susipolitiikkaa - siis uhanalaisen eläinlajin metsästämistä - ei hyväksytä. Suomen viranomaiset yrittävät epätoivoisesti tasapainoilla EU:n vaatimusten ja kansallisten intohimojen ristipaineissa. Koska suden ja poron yhteiselo ei onnistu, on toivottava poronhoitoalueen eteläpuolisen susikannan vahvistuvan ja levittäytyvän länteen. Viitteitä tästä on havaittu: ensimmäisen kerran sataan vuoteen susi lisääntyi viime kesänä Pohjois-Pohjanmaalla.

Sateenkaarihallitukset ovat unohtaneet aluepolitiikan, luonto ei. Lipposen pitkästä valtakaudesta huolimatta Lapissa vallitsee edelleen kunnon talvi eikä puolen vuoden epämääräinen loska-aika. Toisena saavutettuna etuna ja samalla sääskikompensaationa on pidetty hirvikärpästen puuttumista.

Nyt linjauksen pelätään muuttuneen. Hirvikärpänen levittäytyy kohti pohjoista joidenkin kymmenien kilometrien vuosivauhtia; rintamalinja kulkee Kainuusta Oulun eteläpuolelle. Samaan aikaan vain optimistisimmat jaksavat uskoa kolmanteen sääskettömään kesään.

Lapin Kansan haastattelema yli-intendentti Juhani Itämies Oulun yliopistosta kertoo jännittävänsä, miten porot aikanaan reagoivat hirvikärpäseen: "Saako poroparka tästä nyt syksyisen riesan." Ennustuksia aikataulusta Itämies ei onneksi esitä. Lapin matkailuyrittäjät uskovat yleisesti sääskitilanteen helpottuneen nimenomaan sen vuoksi, että Itämies luopui jokakeväisistä prognooseistaan.

Pitää palata myös eiliseen autojuttuun, koska voittajakunta jäi julkistamatta. Se on Kangaslampi tuloksella 290 autoa tuhatta asukasta kohti. Kangaslampi on "noin 2000 asukkaan ja 299 neliökilometrin kunta Keski-Savossa Mikkelin läänissä Haukiveden pohjoispuolella. Maa- ja metsätaloutta. Yrityksiä 63 kpl."

Seurannassa ollut Keskustapuolueen Lapin piirin jäsenäänestys kansanedustajaehdokkaista tuotti kärjen osalta odotetun tuloksen: hymypoika Hannu Takkula rohmusi kolmasosan äänistä. Kahden ehdolla olleen naisen osuus annetuista äänistä on häpeällisen pieni, runsaat 10%. Tatja Karvonen varmisti ehdokaspaikkansa selviytymällä täpärästi neljänneksi. Ilpo Puoskarin etukäteiskiukuttelu palkittiin sijaluvulla 11.

Eilen vietetyn teemapäivän innostamana päätin selvittää, missä Suomen kunnassa autottomuuden toteuttamisessa on epäonnistuttu kaikkein surkeimmin. Tuorein löytämäni tilasto on vuodelta 2000. Sen mukaan piikkipaikkaa pitää Turun ja Loimaan puolivälissä sijaitseva Karinainen, missä autoja on enemmän kuin ihmisiä: 1050 autoa 1000 asukasta kohti. Entiset ja nykyinen asuinpaikkani sijoittuvat listan keskivaiheille: Oulu 428, Jyväskylä 435, Sodankylä 474 ja Rovaniemi 483. (Helsinki 380)

Hillat, mustikat ja puolukat ovat pakastimissa, mutta yksi sato odottaa vielä korjaamistaan. Lapin ankarissa kasvuoloissa männyt tuottavat hyvälaatuista siementä keskimäärin vain joka kymmenes vuosi. Nyt on sellainen vuosi, ja Pohjois-Suomessa valmistaudutaan käpysavottaan.

Keskustapuolueen Lapin piiri äänestää tänään kansanedustajaehdokkaista. Peli on kovaa jo verryttelyvaiheessa. Sodankylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ilpo Puoskari julisti perjantain LK:n etusivulla, että Tennilää (vas) lukuun ottamatta kaikki Lapin istuvat kansanedustajat joutaisivat kiertoon. Esivaalia Puoskari luonnehti salaseurahenkiseksi.

Puoskari ei potki aisan yli ensimmäistä kertaa. Kunnallisvaalin alla hän julisti, että vanhan vallan aika on ohi. Yleensä oppositio haastaa vallanpitäjät näillä sanoilla, mutta Sodankylässä sekä vanha että uusi valta keskittyy Keskustapuolueeseen. Puoskari keräsi mukavasti ääniä ja valittiin valtuuston puheenjohtajaksi, mutta sitten sukset menivät lopullisesti ristiin. Valtuusto teki kerrankin yksimielisenä historiallisen päätöksen ja erotti puheenjohtajansa. Myöhemmin päätös kumottiin laittomana, ja puheenjohtaja palasi nuijan varteen.

Ehdokkuus on luvattu suoraan neljälle esivaalissa eniten ääniä saaneelle. Sivullista ihmetyttää, että ehdokkuutta tavoittelee 10 miestä ja vain kaksi naista. Oman arvioni mukaan yksi tuhti naisihminen vastaa hyvinkin kahta miehenvätystä, mutta ei kai sentään viittä?

Ranuan eläinpuiston uusimmat asukkaat ovat neljä Belgiasta lennätettyä tunturipöllöä. Pitovaikeuksien vuoksi linnut haluttiin siirtää lähimpään EU-maahan, joka sivuaa tunturipöllön luontaista levinneisyysaluetta.

Suurikokoinen valkea tunturipöllö viettää kesät arktisilla seuduilla, missä pesimäalue vaihtelee vuosittain ravintotilanteesta riippuen. Talvivaellukset voivat ulottua hyvinkin etelään, jopa Helsinkiin asti. Ranualle tuoduista linnuista kaksi oli pelastautunut kalastusalukselle pohjoisella Atlantilla.

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvosteli äskettäin maa- ja metsätalousministeriön tapaa hallinnoida porotaloutta. Ministeriöllä on asiassa kiusallinen kaksoisrooli: sen tulee edistää porotalouselinkeinoa mutta toisaalta myös valvoa, että luonnonvaroja, tässä tapauksessa porojen laitumia hyödynnetään kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. VTV toteaa tarkastuskertomuksessaan, että ministeriön päätöksissä elinkeinopoliittiset intressit ovat vaikuttaneet luonnonvarojen suojelua enemmän.

Kestävän käytön periaatteeseen kuuluu kolmenlainen kestävyys: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen. Porotalouden edustajat ovat viime aikoina tarttuneet nimenomaan tähän viimeksi mainittuun. VTV:n puuttuminen porolaidunasiaan yllättää. Voisi kuvitella, että ekologisesta kestävyydestä huolehtiminen kiinnostaisi aivan muita tahoja, esimerkiksi luonnonsuojelijoita.

Löysin neuvotusta paikasta Pajalan kunnasta paratiisimaisen aarniometsän jättiläismäisine aihkimäntyineen. Toinenkin toiveeni toteutui: kävelin tuntikausia näkemättä edes vanhoja tulipaikkoja, muista ihmisistä puhumattakaan. Suomen puolella tällainen ei ole mahdollista.

Päivän päätteeksi palasin ihmisten maailmaan. Leiripaikka oli kaunis ja käytännöllinen, vesi ja polttopuut käden ulottuvilla, matka louteelta autolle alle sata metriä. Ympäröivää metsää oli aikoinaan varovaisesti hakattu. Kaksi paikallista asukasta kävi laskemassa järven täyteen verkkoja. Heidän poistuttuaan jäin yksin pimenevään iltaan. Lähetin tekstiviestin kotiin, tuijotin tulta - ja kuuntelin Hannu Taanilan päiväkirjaa.

Lämpötila oli käväissyt yöllä pakkasen puolella. Ylä-Lapissa ruska alkaa olla parhaimmillaan, täällä etelämpänäkin värit voimistuvat kaiken aikaa. Suunnittelen lyhyttä, tervaksentuoksuista kuvausretkeä alueelle, missä metsä on vanhaa ja kulkijat harvassa. Kuulin äskettäin, että sellaisia löytyy Ruotsin puolelta.

Ruskatilannetta voi seurata tiehallinnon kelikameroista. Tähän tarkoitukseen rajaukset ovat yleensä riittävän väljiä, mutta kuvan laatu usein valitettavan heikko. Osa kameroista välittää mustavalkoista kuvaa: mitä vaaleammalta koivu näyttää kuvassa, sitä keltaisempi se on luonnossa.

Osallistuin eilen Kuusamossa järjestettyyn metsäpeura-aiheiseen seminaariin, jonka pääesiintyjä oli Suomen peura -kirjan tekijä Martti Montonen. Pidän Montosen v.1974 julkaistua suurtyötä luontokirjallisuutemme ylittämättömänä mestariteoksena.

Ajattelin, että Martti Montosen tapaaminen oli minulle henkilökohtaisesti eilisen päivän ja ehkä koko syksyn merkittävin tapahtuma. Olin väärässä. Sain illalla tiedon äitini kuolemasta. Henkisesti jo aikaa sitten keskuudestamme poistuneen ikäihmisen kuolema ei ollut suru-uutinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta lähiomaisen menettäminen koskettaa aina.

Lapin yliopisto saa runsaasti ilmaista mainosta viime vuodet kansainvälisten suhteiden professorin viransijaisena toimineen Alpo Rusin ponkaistua otsikoihin. Rehtori Esko Riepula kuittaa esitutkintaan edenneet vakoiluepäilyt miehekkäästi luonnehtimalla prosessia kärpäsjahdiksi.

Rusin tapaus ei lappilaisia hetkauta, kävi miten kävi. Paljon pahempi juttu oli aidon lapinjätkän ja paikallisen median lemmikin Jari Isometsän käryäminen. Lapin Kansa tasoitti äskettäin pääkirjoituksessaan hemoheskarpaasien paluuta edustustehtäviin. Mainittakoon, että Isometsä ei ole Lapin yliopiston professori.

Tapasin puolukanpoimintaretkelläni ruisrääkän. Lintu nousi siivilleen ohrapellosta - melkoinen nähtävyys sekin näillä leveyksillä. Suomen mahdollisesti pohjoisin ruisrääkkähavainto on kesäkuulta Kittilästä.

Aamun Lapin Kansasta osui silmiin uutistoimisto TT:n välittämä erikoinen urheilu-uutinen. Öölannin saarella sijaitsevalla Grönhögenin golfkentällä kettu kähvelsi kesken pelin kaksi golfpalloa. Sääntökirjasta ei löytynyt pykälää tämäntapaisen tilanteen varalle, joten kilpailun johtaja joutui toimimaan oman harkintansa mukaan.

Uutisessa tähdennetään, että kettu luuli palloja linnunmuniksi eikä ole aloittamassa uutta harrastusta.

Lohenkalastus on taitolaji, monessakin mielessä. Utsjoella on pantu merkille nopeatempoinen muuttoliike, joka näyttää liittyvän Tenojoen loheen. Joukko kalastuksesta innostuneita etelän variksia tavoittelee kyseenalaisin keinoin paikkakuntalaisille tarkoitettuja kalastuslupia.

Pinserin päivityslistan uskottavuus näyttää parantuneen: aamulla oikeasti päivitetyt johtivat komeasti 7-1! Hienovaraiset vetoomukset eivät auttaneet, mutta pommin (!?) uhka tehosi. Kiitos Tommi, hyvin jurnutettu!

Lähipiirissä viljelty puolileikillinen luonnehdinta pönttöpää on saanut uutta sisältöä, kun Frodo kahistelee näyttävä muovitötterö päässään. Kyseessä on sukupuolenloivennusleikkauksen jälkeinen varotoimi, joka estää asianomaista repimästä auki leikkausarpea.

Operaation toivotaan auttavan ns. yhdenasianmiestä havaitsemaan, että maailmassa on muutakin kuin se yksi asia.

Vaelluskilpailun maalipaikalla näkyi huojentuneita ilmeitä ja onnea onnistumisesta. Erityisseurannassa ollut kilpailupari Jaska ja Markus nousi alustavien tulosten mukaan hienosti toiseksi. (Lopullinen sijoitus 3.)
Ennen kisaa kuntoaan epäillyt Jaska arvioi, että kaikki sijat välillä 2 - 99 ovat mahdollisia, joten myös ennustus osui kohdalleen. Onnitteluni kaikille rankan kisan selvittäneille.

Urheilutapahtumia on sanottu keinoksi panna hullut numerojärjestykseen. Oli miten oli, Rovaniemen ympäristössä kilpaillaan parhaillaan erävaelluksen Suomenmestaruuksista. Avoimen sarjan osanottajat hikoilevat maastossa rinkka selässä kolmen vuorokauden aikana toistasataa kilometriä. Fyysisten ponnistusten lomassa joutuu ratkomaan tietoa, taitoa ja nokkeluutta vaativia tehtäviä.

Miehethän tunnetusti tekevät lappu rinnassa mitä tahansa, mutta kilpailussa on mukana naisiakin!

Tänään alkavien Rovaniemi-päivien runsaaseen ohjelmatarjontaan kuluu yliopiston ja ammattikorkeakoulun välinen kirkkovenein tapahtuva soutukilpailu. Kaupungin läpi virtaava Kemijoki tarjoaa mahtavan näyttämön monenlaisille tapahtumille, joita voitaisiin järjestää nykyistä enemmänkin.

Vuoteen 1991 joella riitti nähtävää koko alkukesäksi, mutta sitten uitto lopetettiin yllättävän vähin äänin. Edellistä jaksoa Rovaniemellä asuessani kävimme usein Maarit-tyttäreni kanssa katselemassa puukansan vaellusta.

Tekee mieli vähän aamutuimaan marmattaa. Kahdeksan aikoihin Pinserin listalle oli ehtinyt jo kymmenen blogia, mutta vain kolme niistä (Digicamera, Pinseri ja Tolvanen) oikeasti päivitettynä. Muut elivät vielä eilistä päivää.

Vetoomus: päivityslistalla riittää säpinää ilman vedätyksiäkin!

Lapin Kansa uutisoi tänään näyttävästi etusivullaan, että Ounasjoelle Arktikumin rantaan valmistuu "maailman ainoa" drive-in-moottorikelkkateatteri.

Matkailijoita vetää Lappiin ennen kaikkea "koskematon" luonto ja sen ilmiöt: kesällä yötön yö, talvella lumi, pakkanen, kaamos ja revontulet. Matkailuelinkeinon haasteellisena tavoitteena on yhdistellä luontaiseduista ja ihmisten keksinnöistä tuotteita, jotka saavat visat vinkumaan. Lopputulokset voivat yllättää, kuten nyt tämä lumen, kulttuurin ja moottoriurheilun yhdistäminen.

Siidan ulkomuseoalueella Inarissa on jo neljänä talvena toiminut lumesta rakennettu teatteri, mutta drive-in -moottorikelkkateatteri lienee todellakin ainutlaatuinen. Drive-in -kauppoja, -pankkeja, -terveyskeskuksia ja -ravintoloita on ollut Lapin maaseudulla yhtä kauan kuin kelkkojakin.

Jokohan kesä loppui? Eilen piti kaivaa esille pitkähihainen paita eikä lämmintä ole tänäänkään, vaikka aurinko paistaa. Eino Leino osui Lapin kesästä runoillessaan asian ytimeen, mutta tarkoitti varmaankin kesiä keskimäärin. Tätä kulunutta aatellessa mieli ei apeudu.

Lisäsin saitille retkijutun Muotkatuntureilta.

Kun elokuva on kotimainen, ohjaaja sympaattinen, aihe kiinnostava ja tapahtumat sijoittuvat Lappiin, tekisi mieli vähän kehaista. Valitettavasti tänään TV 1:llä esitettävä Åke Lindmanin Lapin kullan kimallus tuotti pahan pettymyksen.

Kertomus ei toimi ja tapahtumat junnaavat paikallaan. Kehuttu maisemakuvaus saattaa vedota lapinhulluihin, mutta maisema-alan ammattilaista sekään ei sytyttänyt. Parasta hupia oli bongata tuttuja naamoja amatöörinäyttelijöiden taajasta joukosta.

Minulle olisi kelvannut kultaryntäystä ja perinteisen kaivun menetelmiä käsittelevä näennäisdokumentti, pieteetillä ja ilman dramatiikkaa toteutettuna. Suurta yleisöä sellainen elokuva ei tietenkään miellyttäisi.

Irtiottoon koneelta kuului pitkä kävelylenkki ja pyöräily hallilla katsomassa C-juniorien jääkiekkoa. Aikuisten tasolla Pohjois-Suomen ylpeys Kärpät kävi pääkaupungissa antamassa myrskyvaroituksen: Ensin kaatui Tappara ja sitten Jokerit. Tosipelien alkuun on enää pari viikkoa...