Takaisin reaaliaikaan

Suunnitelma Sulaojan lähdeveden kaupallisesta hyödyntämisestä jakaa kuntalaisten mielipiteitä Utsjoella. Hankkeen vastustajat ovat koonneet nimiä kansalaisadressiin, joka annetaan tiedoksi perjantaina kokoontuvalle valtuustolle.

Kunnanhallituksen selvä enemmistö katsoo esiselvitysten osoittavan, että hanke on mahdollista toteuttaa vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta ja vastustajien erityisesti korostamia kulttuurisia arvoja. Esimerkiksi saamelaiskäräjien hallituksen ja museoviraston lausunnoissa hanketta ei suoraan tyrmätä, mutta korostetaan mahdollisimman perusteellisten selvitysten tarpeellisuutta. Hupaisana yksityiskohtana tulkoon mainituksi, että museovirasto puhuu Inarin Sulaojasta.

Utsjoen kunnanhallitus muistuttaa saamelaiskulttuurin säilymisen riippuvan ratkaisevasti siitä, voivatko saamelaiset nuoret elää ja saada toimeentulonsa kotiseudullaan. Yleisesti ymmärretään, että pelkästään porojen varaan tulevaisuutta ei voida rakentaa.

Jaska poikkesi palatessaan pikaretkeltä Urho Kekkosen kansallispuistoon: pitkästi kävelyä, kolme yötä autiotuvilla ja yksi kuusen ns. perseessä. Jäätyneet suot ja vesistöt olivat helpottaneet kulkua, samoin huippukunto ja nastoitetut suunnistuskengät.

Lokakuun lopulla jopa Luirojärvellä saa olla omissa oloissaan, saunoa perusteellisesti ja tutkia kynttilän valossa vieraskirjaa. Jaskan mukaan merkinnät tuovat pahimmillaan mieleen ärhäkkään nettikeskustelun. Ajat muuttuvat erämaassakin - ja tavat.

Lappi ja matkailun luontaiset vetovoimatekijät poro, lumi, tunturit ja luonto hallitsevat tuoreen kyselyn mukaan pääkaupunkiseudulla asuvien mielikuvia Pohjois-Suomesta. Aktiviteeteista laskettelu ja hiihto nousi listalla viidenneksi. Jonkinlaisena yllätyksenä voitaneen pitää sitä, että joulupukki löytyy vasta sijaluvulta 11.

Oulun markkinoiminen modernin teknologian pesäpaikkana ja kulttuurikaupunkina ei näytä tuottaneen toivottua tulosta. Vai eikö Oulun lääni pääkaupunkiseutulaisten mielestä olekaan Pohjois-Suomea?

Veteraanivaikuttajaksi mainittu nimimerkki Niemeläinen käsittelee Vihreän langan kolumnissaan Irakin vaaleja ja Irlannin kansanäänestystä. "Irlannissa äänestettiin Nizzan sopimuksesta jo kerran aiemmin, ja tulos oli kielteinen. Täsmälleen samasta tekstistä äänestettiin nyt toistamiseen, ja kansa olikin muuttanut mielensä."

Kun Irlannin kansa edellisen kerran äänesti väärin, oli Suomen pääministerillä Paavo Lipposella ohjeet valmiina jo samana päivänä. "Aina voidaan järjestää uusi kansanäänestys", muistuttaa Antero Eerola Kansan Uutisissa.

Irlannin menettely ei ole ennenkuulumaton. Viime vuosikymmenen alussa Tanskassa Maastrichtin sopimuksesta järjestetty kansanäänestys jouduttiin uusimaan, koska se tuotti ensimmäisellä yrityksellä "väärän" tuloksen.

"Bagdadin katukahviloissa saatetaan naureskella eurooppalaiselle demokratiakäsitykselle", arvelee Niemeläinen.

Luonto on ihmeellinen - paljon ihmeellisempi kuin esimerkiksi minä ikäni luontoa harrastaneena ex-biologina pystyn kuvittelemaan. Suosikkisarjani Avara luonto vyöryttää kuvaruutuihin uskomattomia kummajaisia maapallon kaikista osista. Monimuotoisuus itsessään kiehtoo, mutta vielä enemmän evoluutio, kaiken "kehittyminen" nykyiselleen.

Luonto ymmärretään usein ankarana kilpakenttänä, missä vain voimakkaimmilla, nopeimmilla tai nokkelimmilla on mahdollisuus menestyä. Onneksi tilanne ei ole näin yksinkertainen.

Eilen esitellyltä laiskiaiselta puuttuvat kaikki edellytykset menestyä perinteisissä lajeissa, mutta omaa ekolokeroaan se hallitsee suvereenisti. Vähäisestä energiantarpeesta johtuen se tulee toimeen kasviravinnolla, josta ei tarvitse kilpailla. Laiskiainen on myös esimerkki siitä, miten loisen ja isäntäeläimen intressit yhdistyvät kumpaakin hyödyttävällä tavalla.

Ylitornion poliisi varoittaa paikallisia asukkaita karhusta, jota ammuttiin etujalkaan hirvenpyynnin yhteydessä perjantaina. Normaalioloissa karhu pelkää ihmistä todennäköisesti enemmän kuin ihminen karhua, mutta haavoitettu karhu tiedetään erityisen vaaralliseksi.
(Haavoittunut karhu ammuttiin seuraavana päivänä.)

Toinen ammuskeluun liittyvä uutinen löytyi Lapin Kansasta. Rovaniemen käräjäoikeus passitti vuodeksi vankilaan miehen, joka vahvasti päihtyneenä ampui haulikolla liikkuvan auton ikkunasta edellään ajavaa autoa. Hauleja osui auton puskuriin ja takakonttiin, sen sijaan autoa ajanut vapaa-aikanaan marjaretkeltä palannut poliisi ja hänen puolisonsa säilyivät vahingoittumattomina.

Ampujan autoa kuljettanut henkilö tuomittiin sakkoihin rattijuopumuksesta ja kortitta ajamisesta. Kolmatta seurueeseen kuulunutta ei syytetty, koska mies oli nukkunut auton takapenkillä autuaan tietämättömänä dramaattisista tapahtumista.

Olen kierrellyt Rovaniemen marketteja vain todetakseni, että sinivalkoisessa pussissa myytävää hämäläistä moniviljatalkkunaa ei löydy. Onko hovihankkijani, tamperelainen Rantasen Mallastehdas ajautunut vaikeuksiin?

Viidennellä yrityksellä tärppäsi. Vasta kotona huomasin, että tuotteen valmistajaksi ilmoitetaan Laihian Mallas Oy. Nyt kysymys kuuluu: osataanko Pohjanmaalla valmistaa aitoa hämäläistä talkkunaa? Vielä en voi vastata, mutta tutkimukset on aloitettu.

Oulussa opiskellessani erehdyin ostamaan pussillisen Lumijoen talkkunaa. Tyrmistykseni oli suuri, kun pussista löytyi hiekan näköistä ainetta, josta kehotettiin keittämään puuroa. Myöhemmin tutustuin talkkunapuuroon erään retkikaverini päättäväisellä avustuksella. Ravitsevaa se kieltämättä oli, mutta samalla uskomattoman raskasta nieltävää.

Helsingin käräjäoikeus on kumonnut kolme viikkoa sitten tekemänsä päätöksen, jolla se kielsi erästä lehtitaloa kirjoittamasta entisen missin yksityiselämästä. Asian saamaa uutta käännettä perustellaan sillä, että alkuperäinen päätös rikkoo perustuslaissa turvattua kansalaisen oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Minun mielestäni on irvokasta yhdistää sananvapaus oikeuteen tehdä bisnestä mutasarjan journalismilla. Useimmilla maailman pelastamista yrittäneillä lienee omakohtaista kokemusta siitä, mitä sananvapauden rajoittaminen oikeasti tarkoittaa.

Hallitus tarkisti eilen maakotkien porotaloudelle aiheuttamista vahingoista maksettavaa korvaussummaa. Paliskuntain yhdistys on tyytymätön vajaan 2 prosentin korotukseen. Toiminnanjohtaja Jouni Filpan mukaan "nykyiset korvaukset ovat puhtaasti laskennallisia, eikä niillä ole mitään tekemistä kotkien tekemien todellisten tuhojen kanssa."

Muista petovahingoista poiketen maakotkan aiheuttama poronvasojen hävikki korvataan paliskunnan alueella pesivien kotkien lukumäärän perusteella. Tällä hetkellä pesäpaikat tiedetään hyvin, ja menetelmään sinänsä on yleisesti ottaen oltu tyytyväisiä. "Laskennallisia" ongelmia aiheuttaa mm. kotkan aiheuttamien vahinkojen suuri vuosittainen vaihtelu.

Erilaiset tuet ja korvaukset ovat keskeinen osa porotalouden tuloa, joten toiminnanjohtaja Filpan heitto kuuluu normaaliin edunvalvontaan.

Opetin eilen skannaamista ja digitaalisen kuvan käsittelyä pitkän linjan valokuvaajalle. Havaintomateriaalina käytettiin asiakkaan kuvia viime vuosituhannelta.

Kaikki mustavalkonegatiivit olivat moitteettomassa kunnossa, mutta useimmat 60- ja 70-luvuilla kuvatut värikuvat kukersivat perin kummallisen näköisinä. Loistavana poikkeuksena on pakko mainita virheettömästi värinsä säilyttänyt 38 vuotta sitten kuvattu Kodachrome-dia.

Missähän jamassa nykyiset kuvaromput mahtavat olla vuonna 2040? Ja valokuvaus ylipäätään?

Harvoin joutuu yhtä pihalle kuin ulkoilmaihmisten saitin keskustelupalstalla. Kysytään muun muassa, mistä mahtaa löytyä Suomen kovin boulder. Huomasin myös, että Levin laskettelukausi alkaa huomenna.

Kuun lopussa päättyvä karhujahti on sujunut kangerrellen: itäisen poronhoitoalueen kiintiöstä on vielä kaatamatta kymmenen karhua. Riistapäällikkö Teuvo Eskola arvelee, että kylmät säät ovat ajaneet karhut talvipesiinsä ennen aikojaan.

Kolttasaamelaiset - vähemmistön vähemmistö - valitsivat eilen toimitetussa vaalissa uuden luottamusmiehen kolmen vuoden toimikaudeksi. Valituksi tuli sevettijärveläinen poromies ja yrittäjä Veikko Feodoroff 151 äänellä. Vastaehdokkaana ollut Sergei Kp. Fofonoff sai 70 ääntä.

Äänioikeutettuja vaalissa oli 496, joista 226 antoi äänensä. Saamelaiskäräjävaalista poiketen vain "paikkakuntalaiset", tässä tapauksessa koltta-alueella asuvat saavat äänestää.

Kesä- ja talviurheilukaudet menevät kiinnostavasti päällekkäin. Jääkiekossa Lapin piirin kakkosdivisioona käynnistyi lokakuun alussa, mutta ilman hallia ja tekojäätä sinnittelevä Mouluskosken Urheilijat pelaa ensimmäisen kotiottelunsa Kittilän Helpinkylän kaukalossa vasta 23.11. Siinä vaiheessa sillä on takanaan jo kuusi vierasottelua.

Jos sääolosuhteet sallivat, jalkapallossa kuluneella kaudella Lapin ykköseksi noussut TP-47 pelaa tänään liigakarsinnan viimeisen kotiottelunsa Torniossa. - Pohjan Stadionin nurmella on nyt jonkin verran lunta, mutta kenttä putsataan viivojen kohdalta ennen pelin alkua, TP-47:n valmentaja Kari Vaalto kertoo.

KooTeePee:n valmentaja Ismo Lius epäilee kentän pelikuntoa. - Minun maalaisjärkeni sanoo, että kenttä ei voi olla kovin hyvässä kunnossa, sillä pakkastahan on Torniossa ollut jo useampia päiviä. Turvallisuuden kannalta olisi todella ikävää, jos kenttä olisi jäässä, Lius toteaa.

Jos luonto ja sen ilmiöt kiinnostavat, Rovaniemi on mukava paikka asua. Kulunut viikko on ollut täynnä tapahtumia.

Maanantaina satoi ensilumen, joka kuitenkin suli pois melkeinpä saman tien. Ounasjoen suistossa vietti aikaansa sataviisikymmentä joutsenta. Seuraavat lumet tulivat keskiviikkona, ja ne ovat edelleen maassa. Torstain vastaisena yönä oli toistakymmentä astetta pakkasta. Joki jäätyi osittain, ja levottomuus joutsenparvessa kasvoi.

Toisen pakkasyön jälkeen sulana oli enää pari virtapaikkaa, joiden ympärille joutsenet olivat ryhmittyneet. Pitkin päivää siivilleen nousi perhekuntia ja pikkuparvia. Osa suuntasi päättäväisesti kohti etelää ja loput siirtyivät Kemijoen puolelle, missä sulaa vettä on vielä runsaasti.

Ilpo soitti puoli viiden aikoihin ja kertoi nähneensä kattohaikaralta näyttäneen linnun lentämässä kaupungin yli pohjoiseen. Tuskin ehdin rantaan, kun puhelin taas pirahti: "Nyt se on tulossa täältä Citymarketin suunnasta teille päin." Siinä samassa lintu ilmestyi näkyviin, kaarteli hetken ja jatkoi matkaansa Jätkänkynttilän suuntaan.

Lauantaina jäälle uskaltautui kauden ensimmäinen pilkkimies.

Kaikelle tänä syksynä tuotetulle poronlihalle ei tahdo löytyä ostajaa. Asiaan vaikuttaa mm. ennätyksellinen hirvijahti, jonka tuloksena lappilaispakastimissa pullistelee kauden päätteeksi yli miljoona kiloa hirvenlihaa. Porotuotteiden menekkiä vähentää myös lihakaupan kummajainen ja hintahäirikkö, Uuden Seelannin saksanhirvi.

Tälle syksylle määrätty kiintiö ja tullimaksu uhkaavat tyrehdyttää poronlihan viennin Norjaan. Samaan aikaan norjalaisen kassilohen polkumyynti sotkee Suomen kalamarkkinoita. Ulkomaankauppaministeri Jari Vilen on asettanut virkamiestyöryhmän etsimään ratkaisua tilanteeseen.

Pohjoisessa rajakaupassa naapurusten välejä hiertävät Kilpisjärvelle ja Nuorgamiin avatut Alkon myymälät, jotka lisäävät entisestään hintatasoltaan edullisen EU-Suomen houkuttelevuutta ostosmatkojen kohdemaana.

Aamun Lapin Kansa kertoo Kankaanpäästä kotoisin olevan pariskunnan kokeneen kauhun hetkiä jouduttuaan suurikokoisen hirvasporon hyökkäyksen kohteeksi suositulla Karhunkierros-vaelluspolulla Kuusamossa. "Se työnsi minut kumoon ja ryhtyi sen jälkeen tökkimään sarvillaan ja iskemään sorkillaan eri puolille vartaloa." Tilanne rauhoittui vasta pariskunnan kiivettyä puuhun.

Muistona patikkaretkestä olivat lukuisat mustelmat, murtunut kylkiluu, tikit sääressä ja riekaleiksi revityt vaatteet. Poron käyminen ihmisen kimppuun on harvinaista, mutta ei ennenkuulumatonta. Nimenomaan syksyn kiima- eli rykimäaikana vastaavanlaisia tapauksia sattuu. Kuluneena syksynä porohirvas hyökkäsi autoilijan kimppuun Inarissa.

"Suomalainen henkirikos sikiää työttömyydestä, alkoholista, asunnottomuudesta, yksinäisyydestä ja yleisestä syrjäytymisestä", kiteyttää tutkija Matti Lehti, jonka tuore tutkimus Henkirikos 1998-2000 julkistettiin tiistaina. HS:n verkkoliite nimeää asiaa käsittelevässä uutisessaan henkirikostilaston synkimmät alueet: Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi.

Pohjoisen medioista esimerkiksi Lapin Kansa käsittelee asiaa pääkirjoituksessaan, mutta jättää tekemättä alueelliset tarkennukset: "Suomi on tilastojen mukaan yksi Euroopan unionin väkivaltaisimmista maista eli meillä tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten henkirikoksia verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan."

Lapin Radion verkkosivuilla tilannetta ei yritetä mitenkään kaunistella: "Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan henkirikokset sattuvat usein maaseudulla, mutta Lapin kaupungeista Kemi ja Rovaniemi ovat myös kymmenen pahimman henkirikoskaupungin joukossa."

Eiliset kuvauspuuhat eivät rajoittuneet pistäytymiseen ensilumen koristelemalla rannalla ja Arktikumin kukkuloilla. Nousimme Jukan kanssa illan kähmässä Ounasvaaran näkötorniin odottamaan kaupungin valojen syttymistä.

Lapin maakuntamuseon uudessa perusnäyttelyssä tarvitaan 18-metrinen jättikuva. Se on tarkoitus yhdistää kolmesta rinnakkain kuvatusta 9x12 cm:n ruudusta.

Kesken valotusten torniin nousseet tytöt seurasivat kiinnostuneina valokuvaajasetien touhuja. Hengittää sai mutta ei liikkua, sillä valotusaika täydellä aukolla (8) oli puoli minuuttia.

Maa on Rovaniemellä lopultakin valkoisena. Kävin ottamassa kuvia ja laskin Ounasjoen suiston joutsenet. Aikuisia lintuja oli alun toistasataa, poikasia viitisenkymmentä.

Muutamat lehdet ovat repäisseet vaatteensa Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä kieltää erästä lehtitaloa pöyhimästä entisen missin yksityiselämää. "Sensuroitu" kiljuu HS:n tuoreimman viikkoliitteen tyhjä etusivu.

Lapin Kansan toimituspäällikkö Jouko Kurppa käsittelee asiaa tämänpäiväisessä kolumnissaan. Aloitus on kerrassaan juhlallinen: "Kansalaisen perusoikeuksien yksi peruspilareista on jo pitkään ollut sanomisen vapaus. Perustuslain mukaan kansalaisilla on vapaa oikeus ilmaista mielipiteensä kenenkään sitä ennalta estämättä."

Jäljempänä selviää, että Kurppa tarkoittaa kansalaisilla toimittajia ja lehtien kustantajia: "Lainoppineet eivät näköjään aina tiedä, mikä on heidän roolinsa. Helsinkiläinen käräjätuomari on kysymättä keneltäkään ryhtynyt käyttämään journalistista valtaa, joka ei kuulu tälle lainkaan."

Vallan olemusta on aihetta miettiä myös toimituksissa. Siis kansanvallan eikä pelkästään journalistisen.

Aamukahvipöydässä keskusteltiin käsialasta. Peruskoulun yläastetta käyvän Jounin kertoman mukaan matematiikan tunnilla tauluun oli ilmestynyt kikerrystä, josta kukaan ei saanut selvää. Opettajalla oli kanttia ja kokemusta todeta, että kurja käsiala ei välttämättä johdu pelkästään oppilaasta itsestään.

Yksi syy oppilaiden huonoon käsialaan on sääntöjen jatkuva ja joskus itsetarkoitukselliselta tuntuva muutteleminen. Opettajan koulu-uran aikana esimerkiksi jakokulman tekotapa on muuttunut jo neljästi. Sitten omien kouluaikojeni jouhevan kauniskaarteisesti etenevä kaunokirjoitus on "kehittynyt" tekstauksen ja kaunokirjoituksen välimuodoksi, joka on pahimmillaan kammottavaa risuaitaa.

Syksy ja syystalvi on poromiehillekin sadonkorjuun aikaa. Erotuksissa valitaan elämään jäävät ja teurastettavat porot. Porojen kokoaminen erotusaitoihin Lapin laajoilta selkosilta on mittava urakka. Porotalouden rakennemuutos ja poromiesten ikääntyminen ovat syynä siihen, että monissa paliskunnissa ettotöistä tuskin selviydyttäisiin ilman ulkopuolista apua.

Lapin Kansa esittelee lauantaisivuillaan 2000-luvun poropaimenen. Juha Kokkonen on jo monen vuoden ajan kiertänyt joka syksy 2-3 kuukauden ajan helpottamassa poromiesten työtä. Kokkonen on helsinkiläinen helikopterilentäjä. Kaksipaikkaisessa helikopterissa on mukana joku hyvin paikat tunteva ja kieputusta kestävä paikallinen poromies.

LK:n esimerkkitapaus Sallan paliskunta on budjetoinut tämän vuoden kopterikuluihin 300000 vanhaa markkaa. Pilottipaimenen apu siis maksaa, mutta niin maksaa myös porojen kokoaminen perinteisemmin menetelmin. Palveluksiaan tarjoava helikopterifirma muistuttaa verkkosivuillaan, että helikopterin käyttö porotöissä säästää Lapin luontoa.

Jääkiekon SM-liiga on tarjonnut mukavia yllätyksiä. Ns. asiantuntijoiden harvinaisen yksimielisesti sarjan hännille veikkaamista joukkueista SaiPa komeilee kakkosena ja Ässät viidentenä.

Myös oma suosikkini on aloittanut lupaavasti. Eilen kaatui kotihallissaan HIFK numeroin 0-3. JYPin voitto perustui tarkkaan ja nöyrään koko joukkueen puolustuspeliin ja teräviin vastaiskuihin. Juuri näillä aseilla voidaan vieraskentällä menestyä, kun vastassa on kaksinkertaisella pelaajabudjetilla operoiva suurseura.

Keskeinen voiton arkkitehti oli Ilveksestä täksi kaudeksi Jyväskylään siirtynyt maalivahti Juha Pitkämäki. Maalivahtien torjuntatilastossa Pitkämäen sijaluku on 5 ja torjuntaprosentti 91.76. IFK:n maalia vartioinut kanadalaisvahti Tom Draper löytyy sijaluvulta 18 (87.88).

Comrad otti esiin jonkinasteisen epäkohdan, joka liittyy personoitavaan päivityslistaan. Pelkästään suosikkejaan seuraava saattaa menettää joukkoomme putkahtavan kiinnostavan uuden tulokkaan. Varsinainen "ongelma" tosin on blogien määrän räjähdysmäinen lisääntyminen: aika tai energia ei tahdo riittää tilanteen seuraamiseen millään menetelmällä.

Itsellänikin on suosikkilista, mutta silti huomaan jostain syystä suosivani massiiviseksi paisunutta Pinserin alkuperäistä aikaansaannosta. Voisikohan sen käyttöä helpottaa ottamalla käyttöön väri- tai muita symboleja? Ainakin vieraskielisille blogeille voisi varata oman värinsä, samoin uusille vaikkapa viikon ajaksi.

Aamulla odotin mielenkiinnolla, nouseeko taloyhtiön salkoon lippu. Nousihan se. Entä jos asuisin omakotitalossa ja minulla olisi oma lippusalko?

Liputtaisin säästeliäästi, mutta suurella sydämellä: itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä, juhannuksena ja Aleksis Kiven päivänä.

Näiden päivien ajaksi toivoisin aurinkoista säätä ja sopivaa tuulta, jotta lippu hulmuaisi erityisen uljaana.

Voima -lehdessä 8/02 Kalervo Palsan näyttelystä kirjoittava Milla Rinne suosittaa vierailua Kiasman nettisivuilla niille näyttelyyn aikoville, joille Palsan työt eivät ole entuudestaan tuttuja. Nähtävillä on sen verran rankkaa tavaraa, että erikoistarjous Testaa itsesi Palsan katsojana on erinomainen ajatus.

Itse testi tökkäsi alkuunsa. En suostu odottamaan tekstin valumista näyttöruutuun k-i-r-j-a-i-n k-e-r-r-a-l-l-a-a-n. Ensimmäinen lause on lyhyt: "Kalervo Palsa syntyy keskelle Lapin kaamosta 12.3.1947 Kittilässä." Vai keskelle kaamosta!

Helsingistä katsottuna Kittilä ei varmaankaan ole häävi paikka, mutta vuodenajat sentään vaihtuvat aivan kuten allakassa kerrotaan. Kaamos kestää viikon eikä ajoitu maalis- vaan joulukuulle; Kallen syntymäpäivän aikoihin päivä ja yö ovat lähestulkoon yhtä pitkiä.

Rovaniemen kaupunginvaltuusto torjui eilisiltaisessa kokouksessaan yleiskaavaan sisältyneen esityksen asuntoalueen rakentamisesta Ounasvaaralle. Äänestyksestä odotettiin tiukkaa, mutta Ounasvaaran suojelijat voittivat lopulta selvin numeroin 30-21.

Ounasvaara on Rovaniemen maamerkki ja arvokas metsäinen virkistysalue keskellä kaupunkia. Järjettömältä vaikuttava ajatus sen nakertamisesta selittyy kateudella. Kun kaupunki ei pysty tarjoamaan edustavia tontteja, varakas väki rakentaa talonsa maalaiskunnan puolelle.

Kaupungille kävellessäni kuulin oudon äänen. Epäilin jonkun tutun viheltäneen minulle liikennevaloihin pysähtyneistä autoista, mutta sitten huomasin siipeään riiputtavan kuovin melkein jaloissani. Tähän aikaan vuodesta kahlaajiin kuuluvan linnun kuuluisi olla jossain aivan muualla kuin Rovaniemellä. Kuoviparan tulevaisuus ei näytä valoisalta.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Seija Tuulentie pohdiskelee Studia Generalia -luennossaan, onko olemassa erityinen luontosuhteen kautta määrittyvä pohjoissuomalainen elämäntapa. Tuulentien mukaan esimerkiksi pohjoisessa esitetty kritiikki "etelän luonnonsuojelijoita" kohtaan lähtee siitä, että pohjoisessa eletään joka tapauksessa lähellä luontoa.

Eletäänpä hyvinkin. Toisaalta omien havaintojeni mukaan lappilaista luontosuhdetta leimaa syvään juurtunut utilismi: ilman välitöntä hyötymistarkoitusta luontoon ei osata tai haluta lähteä. Huvin vuoksi luonnossa liikkuvia turisteja ja retkeilijöitä nimitellään tyhjän kulkijoiksi. Lähellä luontoa eläminen sotketaan usein kykyyn elää sovussa luonnon kanssa. Tästä puolestaan seuraa päätelmä, että etelästä johdettua luonnonsuojelua ei Lapissa tarvita.

Kuuntelin jokin aika sitten radio-ohjelmaa maan eri osissa asuvien nuorten luontoharrastuksista. Etelä-Suomessa asuvat koululaiset katselevat lintuja ja opettelevat tunnistamaan kasveja ja hyönteisiä, mutta heidän lappilaiset ikätoverinsa tarkoittavat luontoharrastuksella metsästystä ja kalastusta. Tuulentie mainitsee, että Lapin läänin asukkaat (3,6% väestöstä) poimivat 27% Suomen luonnonmarjojen kerätystä kokonaissadosta.

Riistan ja marjojen lisäksi lappilaiset hakevat metsistä myös riihikuivaa rahaa. Näkyykö erityinen suhde luontoon lappilaisten omistamien metsien käsittelyssä? Poikkeaako esimerkiksi Pohjois-Lapin yhteismetsien hakkuujälki keskusjohtoisen Metsähallituksen aikaansaannoksista? Mielestäni ei poikkea, ainakaan edukseen.

Rovaniemen seudulla lunta ei ole näkynyt, vaikka etelässä sitä on paikoin kiusaksi asti. Jokasyksyisen kelkkanäyttelyn vetonauloja olivat nelitahtiset mallit ja Janina Frostell. Poimintoja Lapinpojan suosikkilukemistoista:

Nyt huipulle! Tämä menopeli viihtyy syvissä lumissa ja kiihdyttää vauhdikkaasti ylämäkeen. Ja kapasiteettia riittää. Ainoa rajoittava tekijä on kaasupeukalosi. Lynx

Kelkan mieletön pito sekä teho lennättävät sen minkä tahansa rinteen harjalle silmänräpäyksessä. Ei ole mitään parempaa kuin jättää kaverit ihmettelemään rinteen juurelle. Yamaha

Grand Touring esiintyy eleganttina tehopakkauksena, varusteltuna elämää helpottavilla hienouksilla. Ajamisen iloa ja pitkiä retkiä lumikenttien tyyliniekoille. Ski-Doo

Oikeusministeri Johannes Koskinen ilmoitti eilen, että ministeriö ei aio antaa eduskunnalle Ylä-Lapin valtionmaiden hallintaa koskevaa lakiesitystä. Poikkeuksellisen riitaisa lausuntopalaute antoi aihetta päätellä, ettei asian eteenpäin viemiselle ole edellytyksiä. Ministeri Koskisen mukaan "esimerkiksi Saamelaiskäräjien käyttämä taktiikka johtaa siihen, ettei Suomi voi ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimusta."

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio puolestaan väittää (Lapin Kansan mukaan), että "ministeri Koskinen ei ole ehtinyt paneutua asiaan eikä tunne saamelaisten ja muiden paikallisten asukkaiden sekä valtion suhteita."

Ministeri Koskisen puolustukseksi on sanottava, että asiasta voidaan olla Aikion kanssa perustellusti eri mieltä.

Paikallislehti Inarilaisen päätoimittaja Markku Arvelin on suivaantunut iltapäivälehden tyylistä käsitellä tunturikeskusten ruskaturismia.

"Ei voi välttyä mielikuvalta, että etelän toimittajat keskittyvät kirjoittamaan Lappi-tulkintansa enemmänkin omat sepalukset levällään. Kun ajatukset pyörivät valmiiksi navan alapuolella, painottuvat jututkin nokkelasti kaikenlaisiin kaksimielisyyksiin." Arvelin epäilee, että "jutut kertovatkin vain helsinkiläisten lomailusta toisille helsinkiläisille."

Mitä muuta niin kiinnostavaa Lappi voi tarjota, että toimittajan pitäisi siihen ihan omakohtaisesti tutustua? Vastaavantasoista journalismia syntyy paljon halvemmallakin.

Eilisen nettipäivän merkkitapaus oli myrskyn avulla löytynyt Juha Kauniston (CMYK ja Projekti 2.0) lehdistötiedote, jossa kerrotaan weblog-liiketoiminnan supistuksista tulosten osoittauduttua arvioitua heikommiksi. Hienosti tyylissä pysyvä teksti on ajatuksia herättävä puheenvuoro touhun perimmäisistä tavoitteista käytyyn keskusteluun.

Internet pullistelee huippuosaajia, joilta puuttuu kyky markkinoida itseään ja ansaita taidoillaan. Heille blogit ja omat sivustot ovat henkireikä, jota ilman ei ehkä jaksaisi. Aivan sama koskee omaa alaani valokuvausta. Kauniston sanoin: "Internet- ja erityisesti weblog-sektori elää vahvaa murroskautta. Voisi sanoa että kyseessä on eräänlainen pudotuspeli, jossa vain vahvin selviää."

Löysin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (KEPA) sivuilta tiedottaja Janne Sivosen tekemän mielenkiintoisen haastattelun. Haastateltava, "henkeen ja vereen saamelaisaktivisti" Maria Sofia Aikio toimii tällä hetkellä Suomen saamelaisten keskusjärjestön puheenjohtajana.

Pitkähkössä haastattelussa on asiallista asiaakin, mutta sen seulominen erilleen kiihkoilusta ja perustelemattomista väitteistä jää lukijan tehtäväksi. Lainaan luontoa ja luonnonsuojelua käsittelevän kappaleen:

Lapin luontoa suojellaan Aikion mielestä suurelta osin vain matkailijoita ja tutkimusta varten. "Kevon kansallispuiston maasto on paljon kuluneempi kuin suojelemattomat alueet, joilla paikalliset kulkevat. Tosin ihmismäärätkin ovat Kevossa aivan eri luokkaa, muutaman kymmenen paikallisen lisäksi reitin kulkee vuosittain nelisentuhatta turistia. Kaiken lisäksi Kevon vaellusreitti viedään tieten tahtoen kaikkein erikoisimpiin ja eksoottisimpiin paikkoihin, joten käytännössä 'luonnonsuojelu' tuhoaa kauneimman luontomme."

Kevon luonnonpuisto on paljolti tutkimuksen tarpeisiin rauhoitettu luonnonsuojelualue. Kuten luonnonpuistoissa yleensäkin, (muu kuin poronhoitoon kuuluva) liikkuminen sulan maan aikana on sallittua vain merkityillä poluilla. Eli jos "Kevon kansallispuiston maasto on paljon kuluneempi kuin suojelemattomat alueet…", syynä ovat porot ja mahdollisesti ylilaidunnus, eivät suinkaan Aikion parjaamat turistit.

Jokainen Kevolla käynyt tietää, että vaellusreitin linjauksen määrää topografia. Eikä esimerkiksi Fiellujoen putous ole havaintojeni mukaan tuhoutunut, vaikka moni etelästä tullut luonnonystävä on sitä ihaillut.

Aamun Lapin Kansasta löytyy kolme metsästykseen liittyvää tekstiä. Jälkiartikkelissa vaaditaan tiepyyntiä kuriin: aamu- ja iltahämärissä metsäautoteillä jauhinkivivarastojaan täydentävät kanalinnut ovat helppoa saalista niille pyssymiehille, jotka pitävät autosta ampumista arvolleen sopivana. Lapissa tämäntapaista pyyntiä tapahtuu myös keväisin.

Sodankylän aluetoimittaja kertaa kolumnissaan moneen kertaan kuullun "huoltoasematarinan", jonka mukaan tulivoimainen turistimetsästäjäseurue etenee ketjuna ja nitistää armotta jokaisen siivelle nousevan. Metsähallituksen lupapolitiikka ja turistimetsästäjien saaliskiintiöiden heikko valvonta saavat asiaankuuluvaa kritiikkiä.

Kolmas teksti on viikonvaihteessa alkaneeseen hirvijahtiin liittyvä uutinen, jonka mukaan Rovaniemen poliisille oli maanantaina tehty jo "kuusi ilmoitusta haavakoista ja väärässä järjestyksessä ammutuista hirvistä." Ei siis ole kehumista lappilaisissakaan metsästäjissä: ammutaan huonosti ja kaiken lisäksi väärässä järjestyksessä!