Erno Paasilinnan sanoin yksi valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa - jos niin halutaan. Ja kun Greenpeacen Saksaan suunnatusta Ylä-Lappi -propagandasta on kyse, haluja ei ole aihetta epäillä. Eipä silti, uskomatonta tuubaa on Greenpeace Magazin -julkaisun asiaan liittyvä tekstikin.

Vaikuttaa siltä, että Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiista on hiljaisen kauden jälkeen uudelleen kuumenemassa. Samalla on nähtävissä merkkejä jonkinasteisesta irtiotosta.

Keväällä WWF Suomen väitettiin kuuluvan Greenpeacen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja äkkijyrkkien saamelaispiirien muodostamaan yhteisrintamaan. Tulkintaa oli vaikea uskoa silloin ja vielä vaikeampaa se on nyt kun WWF Suomi ehdottaa 19.10.2005 päivätyssä tiedotteessaan varovaisia poimintahakkuita mahdolliseksi osaratkaisuksi Ylä-Lapin kiistaan:

"Ylä-Lapissa porotalouden ja metsätalouden yhteensovittamisessa tärkeä osa ratkaisua voisi olla entistä pehmeämmät hakkuut metsälain 6§ soveltaen. Metsiä kasvatettaisiin jatkuvasti puustopeitteisenä hyvin varovaisin poimintahakkuin, jolloin metsässä säilyisi jäkälän ja lupon kasvun kannalta tärkeä latvuspeittävyys. Samalla arvokasta puustoa saataisiin mm. sahateollisuuden tarpeisiin."

Poimintatyyppisen hakkuun hyvä puoli siemenpuuhakkuuseen verrattuna on metsän säilyminen metsänä. Hyvänä osoituksena tästä ovat viime vuosisadan alkupuoliskolla määrämittahakkuin käsitellyt Inarin metsät. Esimerkiksi jälleen otsikoihin nousseen Kessin alueen hakkuut onnistuivat niin erinomaisesti, että Suomen luonnonsuojeluliitossa aluetta luullaan luonnontilaiseksi: "Kessin alue on Euroopan laajimpia luonnontilaisia mäntymetsäerämaita."

Kokosin viikon edustavimmat lintukuvat sarjaksi saitin puolelle. Kaikki bongatut siivekkäät eivät olleet höyhenpeitteisiä.

Kuten arvata saattoi, norjalaiset kalastuksenvalvojat Huippuvuorten vesiltä Murmanskiin muiluttanut venäläisen kalastusaluksen kapteeni on kotisatamassaan suuri sankari, jota Tromssasta paikan päälle matkustaneet norjalaispoliisit eivät päässeet tapaamaan saati kuulustelemaan. Sen sijaan heille tarjoutui mahdollisuus keskustella välikohtauksesta Murmanskin Norjan pääkonsulin kanssa.

Venäläistroolari Elektron on Norjan rannikkovartioston vanha tuttu, joka on jäänyt monta kertaa kiinni luvattomasta kalastuksesta. Sakoista ja muista sanktioista piittaamatta alus jatkaa valitsemallaan linjalla, ihmettelevät turhautuneet norjalaiset.

Olavi Hoikka kertoo välikohtauksen heikosti sujuneista jälkiselvittelyistä tämän päivän Lapin Kansassa.

Ounasvaaran "kehittäminen" on asia, joka ei jätä täällä Rovaniemellä ketään kylmäksi. Viime päivinä on puhututtanut hiihtokeskuksen uusitun kahvilan nimi: Alpenjäger - Alppijääkäri. Lapin Kansassa kerrotaan, että Vaaran ensimmäiset pujottelukisat järjestettiin sotatalvena 1943 Hitlerin armeijaan kuuluneiden itävaltalaisten alppijääkäreiden raivaamassa rinteessä.

Muutakin tapahtuu: "Ounasvaaralle tulee lisää mökkimajoitusta. Muun muassa kiinteistösijoituksia harjoittava Rahaks Oy rakentaa Ounasvaaran laen tuntumaan kahdeksan uutta lomahuoneistoa." Ounasvaara Rahaks!

Syksyn ja talven ensimmäinen ottelu on nyt päättynyt syksyn ylivoimaiseen pistevoittoon. Vähät lumet ovat hävinneet maisemasta ja lämpötila viisi yksikköä plussan puolella.

Kalajoen vapaasti laiduntavat naudat herättävät lähiseudun asukkaissa ristiriitaisia ajatuksia. "Fakta on, että karkurit hankaloittavat ihmisten elämää monin eri tavoin", kirjoittaa Kaleva tänään

Esimerkiksi pellot ja pihamaat ovat olleet karkulaislauman kiinnostuksen kohteena: "Nurmi oli lommoilla ja lannoitettu liukumiinoin. Lisäksi auton lasia oli joko nuoltu tai hierottu turvalla", eräs lähiseudulla asuva listaa aavistuksen huvittuneena.

Aamun eläinuutinen tulee Kalajoelta. Aitauksestaan aikaa sitten karkuteille päässeet nautaeläimet tuntuvat mieltyneen uuteen asiaintilaan niin perusteellisesti, että kotiolot eivät ole houkutelleet edes yöpakkasten alettua.

Kun Lapissa pari vuotta sitten tarhastaan luvattomasti poistuneet villisiat saatiin kiinni, laumaan oli ilmestynyt porsaita. Myös Kalajoella lienee edellytyksiä lisääntymiseen tai mahdollisesti jopa luonnonvaraisen nautapopulaation syntyyn, sillä Kalevan uutisen mukaan karkulaisryhmään kuuluu yksi sonni ja 11 "emolehmää".

Sompiolaistaiteilija Andreas Alariesto (1900-1989) nousi suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla. Marraskuussa 1984 Alariesto lahjoitti Sodankylän kunnalle 64 maalaustaan siinä toivossa, että kuvat sijoitetaan yhteen paikkaan kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi. Toive toteutui: Alarieston viehättäviä naivistisia lapinkuvia on voinut käydä ihailemassa Sodankylän vanhassa kunnatalossa sijaitsevassa Alariesto-galleriassa.

Nyt toimintaa pyörittänyt säätiö kertoo harkitsevansa gallerian sulkemista talven ajaksi.

Rovaniemellä keskustellaan vaalien jälkitunnelmissa siitä, mikä valtuustoryhmä on keskustan jälkeen toiseksi suurin. Demareilla on valtuustossa yksi paikka enemmän kuin kokoomuksella, mutta kokoomuksen ja kristillisten vaaliliitto kiilaa puolestaan yhdellä demareiden ohi. Asialla on merkitystä puheenjohtajapaikkoja jaettaessa.

Koko aamupäivä meni jokirantoja kierrellessä. Joutsensesonki on juuri nyt kuumimmillaan ja kaupunki edustavimmillaan. Tuo viimeksi mainittu on puhtaasti makuasia; ei tämä paikka maisemiltaan hullumpi ole kesälläkään, puhumattakaan talvesta tai keväästä! Panen muutaman kuvan näytille, kunhan muistikortti sulaa. Aamulla oli 15 astetta pakkasta.

Yön aikana Ounasjoki oli jäätynyt kauttaaltaan ja edellisen päivän lintupaljoudesta oli jäljellä vain pieni parvi harmaalokkeja. Arvasin joutsenten siirtyneen Kemijoen puolelle. Muutamia lintuja näkyi keskellä jokea, mutta sakea sumu peitti näkymät Koivusaaren rantaan. Ounasvaaran lumitykit lähettivät terveisensä kaupungin suuntaan ja tuottivat näyttävän haloilmiön.

Joutsenet löytyivät oletetusta paikasta, kaikkiaan toistasataa yksilöä, joukossa runsaasti tämän vuoden poikasia. Osa linnuista ruokaili tai nukkui, pääosa muuten vain oleskeli. Vähän väliä jokin perhekunta tai pikkuryhmä nousi siivilleen ja teki pienen kierroksen. Sain harjoitella kaverilta lainatun automaattitarkenteisen objektiivin käyttöä.

Olin jo pois lähdössä, kun huomasin liikettä rantapensaikossa. Lopulta sain pikkulinnun näkyviini ja tunnistin lajin: mustapääkerttu. Kumma kyllä, täällä Lapissa lajin tapaa yleensä myöhään syksyllä.

Rovaniemen eilisten kunnallisvaalien ehkä merkittävin tulos oli se, että keskustapuolue ei saanut uuteen valtuustoon monien pelkäämää ehdotonta enemmistöä. Keskusta oli yllättäen vaalien suurin häviäjä, mutta sai silti valtuustopaikkoja ylivoimaisesti eniten 29/75.

Vihreiden tilanne kehittyi kuin valtakunnallisissa vaaleissa tapaa käydä. Ääntenlaskun alkuvaiheissa tarjottiin 1,1 prosenttiyksikön tappiota, mutta kun kaupungin suurten äänestysalueiden äänet saatiin lasketuiksi, tulos olikin 0,4 % plussalla. Valtuustopaikat lisääntyivät yhdellä, neljästä viiteen. Vaalikampanjan ajaksi Australiaan matkustaneen Arjan äänimäärä putosi alle puoleen viimevuotisesta.

Kuntien yhdistyessä Rovaniemen kaupungin alueelle saadaan monia mielenkiintoisia luontokohteita. Yksi hienoimmista on Louevaara vanhoine metsineen ja muinaisrantoineen. Tässä kuva eiliseltä retkeltä.

Lapin Kansa on vielä tänään kirjavanaan vaalimainoksia. Aika moni naama on tullut tutuksi viime päivinä, mutta kuka mahtaa äänestää lehdessä olevan kuvan perusteella?

Lähipiirissä on käynnissä mielenkiintoinen yhteiskunnallinen koe: mitä tapahtuu äänimäärälle, kun vaalityöksi nimitetetty viime hetken näkyminen jää kokonaan pois? Näkymätöntä työtä on toki tehty ahkerasti, perehdytty asioihin ja istuttu kokouksissa. Mutta riittääkö se äänestäjille?

Vaaliuurnalle kävellessäni muistelin sisareni kertomusta edesmenneen isäni viimeiseksi jääneestä äänestyssuorituksesta. Vaalilautakunta ymmärsi tilanteen eikä puuttunut äänestysalueen ikäpresidentin touhuihin. Kenellekään paikallaolijoista ei jäänyt epäselväksi, kenelle isä halusi äänensä antaa.

Vastaavanlaisia tilanteita tulee riittämään, kun suuret ikäluokat alkavat toden teolla dementoitua.

Jalkapallossa erotuomari päättää, onko pelikenttä kelvollisessa kunnossa vai ei. Lumitöiden jälkeen RoPS ja VPS saattoivat aloittaa karsintapelinsä alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Tasuri 1-1 riitti vieraskentällä maalin tehneille vaasalaisille sarjanousuun. Kuva arktisissa oloissa pelatusta ottelusta.

Aamulla maa oli valkoinen ja lisää lunta sateli. Pikkupakkanen takaa, että näkymät pysyvät ainakin hetken talvisina. Kävelin jokirantaa Pohjanhovin kohdalle ja kaupungin halki takaisin kotiin.

Joutsenet eivät ole tänä syksynä kerääntyneet vakiopaikoilleen Ounasjoen suistoon, vaan viihtyvät Paavalniemen suunnalla ja ylempänä Ounasjoella. Kokonaismäärä lienee sadan yksilön paikkeilla. Arktikumin kohdalla näkyi seitsemän aikuista lintua ja kolme poikasta.

Poliitikot availivat ääniään Sampoaukiolla, vaalikampanjan loppurutistus on tänään. Syksyn aikana ahkerasti Rovaniemellä vierailleista vetoavun antajista bongasin tällä kertaa puoluesihteeri Lankian.

Ensilumi tuli odotettuun aikaan, mutta RoPSin toimistolla olisi varmaankin toivottu päivän lykkäystä. Tänään on nimittäin määrä ratkaista, pelataanko Rovaniemellä Veikkausliigaa tulevalla kaudella. Luminen keskuskenttä oli masentava näky.

Lapin Radion tietojen mukaan sekä Ounasvaaran suurmäen että jalkapallostadionin rakentamiseen lähivuosina varaudutaan Rovaniemen kaupungin talousarviossa. Kuusi koulua aiotaan lakkauttaa. En enää ihmettele, miksi budjetista saa keskustella vasta vaalien jälkeen. Vaalipäivä on ensi sunnuntai.

Lintujahdissa teertä ampuneen metsämiehen harhaluoti tuli Sallassa torstaina talon seinästä läpi. Matkaa talosta ampumapaikalle oli noin kaksi kilometriä.

Lapin Kansassa asiaa kommentoinut Sallan riistanhoitoyhdistyksen edustaja ei muista vastaavaa tapahtuneen Lapissa, mutta Etelä-Suomessa joitakin vuosia sitten puolentoista kilometrin etäisyydellä ammuttu luoti osui keittiössään kahvia keittäneen miehen selkään.

Kerroin 5.10. havainneeni, että Rovaniemellä ajetaan valottomilla pyörillä. Samalla kummastelin virkavallan vapaamielistä suhtautumista tilanteeseen. Ennen lumen tuloa elämme Lapissakin vuoden pimeintä aikaa, ja usein vauhdikkaasti ilman valoja liikkuvat pyöräilijät ovat vaaraksi itselleen ja muille.

Keminmaassa asiaan on puututtu. Poliisi tarkkaili aamun liikennettä sillä seurauksella, että 150 pyöräilijää joutui jatkamaan matkaansa ajokkiaan taluttaen.

Rovaniemen suuret rakennushankkeet aiheuttavat odotetusti ristivetoa kunnallisvaaliehdokkaiden piirissä. Lapin Radion kyselyyn vastanneista 40% kannattaa ja sama osuus vastustaa suurmäen rakentamista Ounasvaaralle. Kannatus on yllättävän korkea siihen nähden, että hanketta ei enää voi perustella mahdollisella MM-kisaisännyydellä eikä rahoituksesta liene tarkempaa tietoa.

Sen sijaan jalkapallostadion tuntuisi olevan vastatuulessa, sillä yli puolet vastanneista vastustaa hanketta. Veikkausliigan esittämä uhkavaatimus menettää tehonsa, jos RoPS putoaa liigasta. Asia ratkeaa kaksiosaisessa karsintaottelussa, jonka ensimmäinen koitos pelataan tänään Vaasassa.

Finnmarkin edustalla käynnissä oleva tapahtumasarja sisältää James Bond -tyyppisen poliittisen toimintaelokuvan aineksia: rupisenruosteinen venäläistroolari ottaa panttivangeiksi norjalaiset kalastustarkastajat ja lähtee täyttä vauhtia kohti kohti omia aluevesiään. Perään ilmestyy ryhmä natomaan aluksia, joista osa epäilemättä aseistettuja. Jäämeri raivoaa, aallot vyöryvät jopa 8-9 metrin korkuisina.

Mitä ilmeisimmin oudosti käyttäytyvässä kalastusaluksessa on muutakin salattavaa kuin liian tiheäsilmäinen trooli...

Jalkapallon Veikkausliiga saatiin pakettiin lappilaisittain katsottuna mahdollisimman ikävällä tavalla: Tornio putosi suoraan, RoPS joutuu karsimaan sarjapaikastaan. Edellisellä kerralla RoPS pystyi selviytymään vastaavasta tilanteesta.

Jos RoPS putoaa, lentopallo jatkaa entistäkin selvemmin kaupungin ykköslajina. NaPa näyttää muutaman huonomman vuoden jälkeen pystyvän kyseenalaistamaan PerPon hegemonia-aseman.

RoKin taival kohti jääkiekon Mestistä on pitkä ja kivikkoinen. Lauantaina "kyläjoukkue" EtPo Ylitorniolta kävi hakemassa pisteet RoKin komeasta kotihallista. Nuuskakairan kiekkoväki irvaili, että kyseessä oli ottelu jalat (RoKi) vastaan kädet ja pää (EtPo). Peliä näkemättä tekee mieli yhtyä arvioon: viisaammin pelannut joukkue luultavasti voitti.

Loistavassa puhalluksessa arvostellaan kitkerästi "mediatalojen tarroilla varustettujen trendibloggaajien kyhäelmiä"... "Näyttää siltä, että valtakulttuuri ahmaisee taas kerran alakulttuurin kitaansa. Se on sääli. Yksilöllinen bloggaminen olikin aivan liian hyvää ollakseen totta."

Toimittajien ylläpitämä ryhmäblogi saa osansa Puhaltajan arvostelusta: "Nythän kollektiivit kirjoittavat juttuja yötä päivää, jatkuvassa kolmivuorossa."

Näistä tarroilla varustetuista puhuttaessa olen samoilla linjoilla. Kommentoin Sanomatalon suunnasta noussutta tummaa pilveä 16.9. tekemässäni merkinnässä. "Blogistan tuntuu seonneen onnesta ja innostuksesta: HS:n kuukausiliitteeseen tehdään artikkelia bloggaamisesta. Suuren Ja Mahtavan toimittaja on laskeutunut bloggaajien keskuuteen ja on melkein kuin yksi meistä! Meidät on huomattu!"

Piikki kolmivuorotyönä tuotetusta blogista kohdistuu Apinalaatikkoon, joka on mielestäni aloittanut räväkästi ja on kaikella tavalla aito blogi. Tiheä päivitystahti ei ole vika vaan ansio, varsinkin kun työ ja harrastus on - toisin kuin HS-blogeissa - osattu pitää visusti erillään.

Puolustuspuheenvuorossaan Apinalaatikko vetää selvän rajan oman tyylinsä ja mediatalojen kaupallisten blogien välille. Lisäksi irvaillaan, että bloggaaja vuosimallia 2005 puhuu toimittajista trendibloggaajina kuin paraskin edelläkävijä.

Olen poiminut uusien blogien vyörystä seurantaan muutamia nimikkeitä. Tässä kaksi:

Leppäsen kiekkoblogi käsittelee minulle läheistä aihetta ammattimaisen asiantuntevasti. Jostain syystä kiekkoblogi ei ole mukana listalla ja pyrkii sen vuoksi unohtumaan. Omasta suosikkijoukkueestani Marko Leppänen kirjoitti 13.10 näin: "Jääkiekkojoukkueita on kahdenlaisia: toisissa puhutaan työnteosta ja toisissa tehdään töitä. JYPissä tehdään töitä."

Turhakkeita -blogissa esitellään mitä uskomattomimpia vempaimia, joita kukaan ei ole osannut kaivata. Silti niitä ilmestyy kaupan hyllyille. Onko tähänastinen elämäsi ollut tuskaa ilman sähkökäyttöistä spagettihaarukkaa!

Allaolevaan liittyen olen usein pohdiskellut, millaisia ajatuksia tosiasioita säästeliäästi sisältävä luppo- ja poropropaganda herättää kohdeyleisössä, joka on täysin tietämätön poron ekologiasta ja poronhoidon nykykäytännöistä.

Osuin äskettäin muuta tietoa hakiessani Oikeutta Eläimille -yhdistyksen keskustelufoorumille, missä käytiin yllättävän asiallista keskustelua otsikolla "Pelastakaa porot, Miksi poroja ei suojella?". Topicin aloittaja oli huolissaan porojen asemasta poronhoitoalueen kaakkoiskolkassa, missä susitiheys on selvästi suurempi kuin poronhoitoalueen muissa osissa. Eräs kirjoittaja tuo keskusteluun toisenlaisen näkökulman:

"Poroja uhkaa enemmän metsien hakkuut kuin sudet. Etelä-Suomessa ei enää juurikaan ole vanhoja ikimetsiä, toisin kuin Lapissa. Mutta nyt nämä rahanahneet metsurit ovat pistäneet kyntensä Lapin ikimetsiin, joista porot saavat ruokansa. Poro syö talvella naavaa, jota kasvaa ikimetsissä.

Mitä tapahtuu kun ikimetsät kaadetaan? Poroilla ei ole ruokaa. Niin no voisihan ne kaivaa lumen alta jäkälää, mutta kun avohakkuualueilla lumi on niin kovaa ja paksua, että sieltä ei jäkälää saa kaivettua kirveelläkään, niin saatikka sitten sorkalla.

Metsäteollisuus on tuhonnut poroelinkeinoa lyhyessä ajassa niin paljon, että sudet eivät ole edes satojen vuosien aikana tuhonneet poroja senkään vertaa. Jos ikimetsiä ei suojella Lapissa, on Lappi kohta poroton paikka, ja siihen ei susien oleminen mitenkään vaikuta." Näin siis nimimerkki kissimirri Espoosta (24 v) 3.4.2004.

Kirjoittajan käsitys poron laidunekologiasta lienee peräisin Greenpeacen verkkosivuilta, missä vielä pari vuotta sitten kerrottiin asiasta näin: "Vanhat metsät kasvavat luppoa, jota porot käyttävät ravintonaan kevättalven kovien hankien ja syvän lumen aikaan. Kesäaikaan porot syövät maassa kasvavia jäkäliä."

Kesän ja kevättalven väliin jää puolen vuoden jakso, jona aikana Greenpeacen opeilla vapaasti laiduntava poro ei ilmeisesti tarvitse lainkaan ravintoa!

Viimekeväisen Ylä-Lapin metsäkampanjansa alkajaisiksi Greepeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto järjestivät tammikuussa Helsingissä seminaarin, jossa luppometsät julistettiin "porojen tärkeimmiksi talvikauden laidunmaiksi". Kuten ehkä muistetaan, torjuin absurdin väitteen mm. sillä perusteella, että puissa kasvava luppo ei voi olla kiipeilytaidottoman eläimen pääasiallista ravintoa. Lisäperusteluna viittasin mm. tuoreeseen tutkimustietoon, jonka mukaan porojen ulottuvilla olevan tai talven aikana putoavan lupon määrä on biomassana ilmoitettuna hyvässäkin luppometsässä todella vähäinen. Päivää ja poroa kohti laskettuna annoksen koko jäänee muutamaan grammaan. Poron ruoka kasvaa siis pääosin maassa.

Nyt saamelaispoliitikot vetävät maton liittolaistensa alta todistaessaan, että lupon merkitys poron talviravintona on vielä oletettuakin vähäisempi: "Sodan jälkeen alkanut voimaperäinen metsien uudistaminen on vähentänyt lupon määrän noin 10-20 prosenttiin entisestään. Noin 60-70 prosenttia metsistä on täysin lupottomia."

Arvio sisältyy eilen käsittelemääni saamelaiskäräjien lausuntoon Pohjois-Lapin maakuntakaavaesityksestä. Alkuperäistä tekstiä en ole saanut käsiini, joten joudun luottamaan siteeraamassani paikallislehti Inarilaisen uutisessa esiintyviin tietoihin.

Käsittelen Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan taustoja ja huonosti tunnettua historiaa artikkelissa, joka julkaistiin Luontokuva -lehden numerossa 3/2005. Jos asia kiinnostaa, teksti on luettavissa saitin puolella.

Pohjois-Lapin maakuntakaavaesitystä kommentoinut saamelaiskäräjien hallitus on närkästynyt arvioista, joiden mukaan poronhoidon laidunongelmat ovat itse aiheutettuja ylilukujen ja ylilaiduntamisen vuoksi.

Saamelaiskäräjät löytää laidunongelmien aiheuttajat odotetusti aivan muualta kuin porotalouden omasta toiminnasta: Metsätalous vaikuttaa merkittävästi porojen talviravintonaan käyttämän jäkälän ja lupon määrään. "Nuorissa mäntymetsissä on jäljellä vain puolet varttuneiden metsien jäkälämäärästä ja sodan jälkeen alkanut voimaperäinen metsien uudistaminen on vähentänyt lupon määrän noin 10-20 prosenttiin entisestään. Noin 60-70 prosenttia metsistä on täysin lupottomia. Talvilaitumen puutteen porosaamelaiset joutuvat korvaamaan ostamalla puuttuvan lisärehun, mikä heikentää poronhoidon taloudellista kannattavuutta."

Lausunto lienee tarkoitettu kansainväliseen levitykseen. Täällä Suomessa toki tiedetään, että metsätaloustoiminnan piirissä on vain osa ns. perinteisen saamelaisen poronhoidon toiminta-aluetta, mutta lisäruokintaa harjoitetaan kaikkialla, myös tunturipaliskunnissa ja hakkuilta säästyneillä luonnonsuojelualueilla. Johtopäätelmässä puhutaan porosaamelaisista, vaikka tilanteen kuvaus ja prosenttiluvut viittaavat koko Lappiin.

Saamelaispoliitikot ovat löytäneet maakuntakaavaehdotuksesta paljon muutakin huomautettavaa. Heidän mielestään Lemmenjoen kulta-alue ei ole nykyisin maakunnallisesti merkittävä ja säilyttämisen arvoinen kulttuuriympäristö. "Koneellinen kullankaivuu kansallispuistossa on nykyisin lähinnä ympäristön turmelemista, jolla ei ole paljoa tekemistä kulttuuriympäristön kanssa", saamelaiskäräjien lausunnossa todetaan.

Monikaan luonnonystävä ei ole innostunut kansallispuistossa tapahtuvasta koneellisesta kullankaivuusta. Sen ympäristövaikutukset ovat kieltämättä mittavia, mutta myös kohtuullisen paikallisia. Tasapuolisuuden vuoksi on pakko muistuttaa, että tuoreen kansainvälisen arvioinnin mukaan Lapin suojelualueilla kullankaivuuta pahempi uhka on nykymuotoinen porotalous. Pata soimaa kattilaa.

HS:n tuoreissa käväisi eilen Neloselta lainattu uutinen, jonka mukaan poroisännät vaativat petokannan harventamista ja korvauskäytännön tarkistamista. Uutistekstin mukaan "Vuosittain poron vasoja syntyy noin kymmenentuhatta. Niistä petojen ravinnoksi päätyy noin tuhat."

HS:n uutistoimittajan sähläyksen vuoksi vasojen määrässä on karkea kertaluokkavirhe: todellisuudessa vasoja syntyy vuosittain pitkästi yli 100 000. Lievästi liioiteltuna voidaan pitää arviota, jonka mukaan peräti 10 % vasoista päätyy petojen ruuaksi. Poromiehillä on tapana panna petojen piikkiin kaikki kesän aikana häviavät vasat.

Luvuista päätellen Kainuun-Kuusamon tilanne on virheellisesti yleistetty koskemaan koko poronhoitoaluetta.

Kävin eilen Arktikumin kukkulalla odottelemassa ilmavoimien Hawk-hävittäjien ylilentoa. Tarkoitus oli saada edustava parvi koneita samaan kuvaan Ounasvaaran kanssa. Turhaan odotin, sillä kuuden koneen muodostelma ohitti tähystyspaikan vain kerran Korkalovaran puolelta väärään suuntaan lentäen.

Hawk-harjoitushävittäjät keskitetään Kauhavalle, joten tulevaisuudessa tämä konetyyppi esiintyy Rovaniemen taivaalla vain satunnaisesti. Sain kuvan, mutta kummoinen haukkakuva se ei ole. Kaiken lisäksi se voisi olla mistä tahansa muualta kuin Rovaniemeltä.

Tasan kolme vuotta sitten, Aleksis Kiven päivänä kirjoitin tähän päiväkirjaan seuraavanlaisen merkinnän:

"Aamulla odotin mielenkiinnolla, nouseeko taloyhtiön salkoon lippu. Nousihan se.

Entä jos asuisin omakotitalossa ja minulla olisi oma lippusalko? Liputtaisin säästeliäästi, mutta suurella sydämellä: itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä, juhannuksena ja Aleksis Kiven päivänä.

Näiden päivien ajaksi toivoisin aurinkoista säätä ja sopivaa tuulta, jotta lippu hulmuaisi erityisen uljaana."

Ilmaston lämpeneminen ei tunnu huolettavan Suomen hiihtoliiton johtokuntaa, joka päätti tarjota Lahtea MM-hiihtojen kisaisännäksi. Suorituspaikat ja järjestelykoneisto ovat kunnossa, majoituskapasiteettia riittävästi ja sijainti liikenteellisesti hyvä, mutta hiihtokilpailuissa tarvitaan myös lunta.

Jos Etelä-Suomen talvet muuttuvat vielä nykyistäkin olemattomammiksi, helmikuun sää Lahdessa v. 2013 voi muistuttaa tilannetta Helsingissä tämän vuoden elokuussa. Ilmastollisesti arvioituna Kuusamo olisi ollut varmin valinta.

Suosikkikolumnistini Niemeläinen pohdiskelee uusimmassa Vihreässa langassa, enteileekö euroedustaja Hannu Takkulan irtiotto laajempaa liikehdintää keskustapuolueessa.

Niemeläinen on pannut merkille, että "puolue on jo pitkään ollut melkoisessa aatteellisessa spagaatissa. Toinen jalka ulottuu Pohjanmaan ja Lapin lestadiolaiskulttuuriin, jossa televisiokin edustaa sielunvihollisen juonia, toisen kurottaessa urbaaniin vapaamielisyyteen ja monikulttuurisuuteen."

Omien havaintojeni mukaan Takkula jos kuka on mainitunlaisen spagaatikulttuurin henkilöitymä. Kurottavista jaloista tämä nimenomainen sattuu tällä hetkellä osoittamaan menosuuntaan.

Blogistanin kuumassa ytimessä on vatvottu poikkeuksellisen pitkään ja hartaasti tekijänoikeuslakia. "Lex Karpela" hyväksyttiin eduskunnassa keskiviikkona selvin numeroin 121-34. Monen blogin ylänurkkaan ilmestyneen Olen rikollinen? -bannerin lisäksi on valmistunut toinenkin, jossa kansanedustajat jaetaan äänestyskäyttäytymisen mukaan leijoniin ja lampaisiin. Jaa -nappia painanut kansanedustaja saa tylyn tuomion: "Hän äänesti oikeuksiasi vastaan!" Mistä tahansa syystä äänestyksestä poissa olleita moititaan kiinnostuksen puutteesta.

Pinseri esittelee bannerin blogissaan ja sanoo sen toimivan samalla "kätevänä muistilappuna seuraavia vaaleja silmälläpitäen".
Jos ei halua katsoa erikseen kaikkia bannereita, vähemmällä pääsee tarkistamalla edustajansa käyttäytymisen tältä listalta.

Riitta purkaa pettymystään Pinserin kommenttiosastossa näin: "Surulliseksi minut tekee se, että harvoin mikään asia on politiikassa tällä tavalla päivänselvä. Laki on susi, koska se on valmisteltu ääniteteollisuuden talutusnuorassa. Päättäjillä ei ollut tarpeeksi taitoa/halua/viitseliäisyyttä perehtyä päätettävään asiaan."

Äänestyslista osoittaa, että vihreiden kansanedustajista 8 äänesti lain puolesta, 3 vastaan ja 3 oli poissa. Tulevia vaaleja ajatellen on pakko kysyä: kuinka voin kannattaa puoluetta, jonka kansanedustajien selvä enemmistö ei piittaa vähääkään oikeuksistani eikä osaa, halua tai viitsi perehtyä päätettävään asiaan? Täällä Rovaniemellä kysymys on hyvinkin ajankohtainen.

Vakavammin puhuen: tekijänoikeuslaki on epäilemättä iso juttu, mutta tuskin sentään elämää suurempi. Sinänsä hyvää asiaa ajettaessa populismista ja fanaattisuudesta on pelkkää haittaa.

EU:n susiukaasi on herättänyt odotetusti vilkasta mielipiteenvaihtoa. Tuhannen yksilön susikantaa pidetään jokseenkin yksimielisesti oloihimme ylimitoitettuna. Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro arvelee tämän päivän Kalevassa, että 300-500 suden kanta voisi olla sopiva.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Viik pitää ongelmallisena susien pakkautumista poronhoitoalueen etelärajan tuntumaan Kainuuseen, missä sijaitsevat eteläiset Hallan, Näljängän, Hossan ja Kallioluoman paliskunnat. Viikin mielestä tilanne olisi toinen, jos susi olisi levinnyt tasaisemmin maahamme.

Kalevan julkaisema kartta paljastaa kertasilmäyksellä, missä osassa Suomea susille riittäisi tilaa.

Sodankylässä on kaadettu kaksi hirvisonnia, joilla on ollut korvissa "tekoja" kuin poroilla ikään. Hirviin erikoistunut tutkija Tuire Nygren RKTL:n Ilomantsin riistantutkimuslaitokselta vakuuttaa, että uroshirvillä ilmiö on suhteellisen yleinen: "Eräässä vaiheessa lovikorvia oli jopa 15 prosentilla hirviuroksista."

Nygren pitää todennäköisenä, että syitä lovikorvaisuuteen on useita. Urosten korvat voivat repeytyä kiimataistelussa, mutta osalla hirviä lovikorvaisuus näyttäisi olevan synnynnäistä. "Joka tapauksessa niitä (lovia) on aivan liian paljon, jotta ne voisivat olla ihmisten leikkaamia korvamerkkejä", Nygren tähdentää.

Joskus kuitenkin ovat. Lovikorvahirvet kaatanut metsämies muistaa ampuneensa 13 vuotta sitten Pomokairassa hirven, jonka korvissa oli selvät poromerkit: vasemmassa pykälä päällä, oikeassa pykälä päällä ja pistel alla. Asiasta kertoi Lapin Kansa.

EU:n mielestä 1000 sutta olisi sopiva määrä Suomeen, omille viranomaisillemme nykyiset 200 riittää mainiosti. Komission mukaan sudentappolupia annetaan Suomessa liian heppoisin perustein. "Ministeriö taitelee välimaastossa, haukkuja ja moitteita tulee ylhäältä ja alhaalta", ylitarkastaja Sauli Härkönen tuskailee.

Suomessa sudella on niukasti puolestapuhujia. Esimerkiksi luonnonsuojeluliiton petovastaava Riku Lumiaro julisti viime talvena, että Lapin poronhoitoalueelle saapuvat sudet joutaa tappaa.

Lähdin liikkeelle liigaotteluiden ensimmäisellä erätauolla, ja kiersin siltojen lenkin vaihteeksi vastapäivään. Osa matkaa piti konkoilla puolipimeässä, sillä kaupungin katuvalot eivät toimineet. Kemijärveltä saapuva juna jäi näkemättä, yleensä se on kohissut ohi mutterin mallisen ravintolan kohdalla.

Maailma kirkastui Suutarinkorvan sillalla, kun katuvalot toimivat maalaiskunnan puolella. Kaupungin ja maalaiskunnan vuodenvaihteessa historiaan siirtyvä kunnanraja kulkee keskellä Kemijokea.

Lenkin pimeällä osuudella tapasin puolenkymmentä polkupyörää. Yhdessäkään ollut valoja. Ehkä ei enää tarvitse ollakaan, vai eikö virkavaltaa kiinnosta valvoa asiaa?

Ounasjoen sillalle ehdittyäni peli oli selvä: JYP voitti HIFK:n 2-1.

Kaapelitehtaalla 22-23.10. järjestettävän valokuvatapahtuman julkaisussa kerrotaan, että Suomessa myytiin vuoden 2004 aikana 346 530 digikameraa. Käsittämätön määrä, johon on vielä lisättävä omatoimisesti ulkomailta hankitut kamerat. Alkuvuoden myynti ennakoi tänä vuonna päästävän vieläkin suurempiin lukuihin.

Digijärjestelmäkameroiden osuus kokonaismäärästä oli viime vuonna vain 9 000 kpl, mutta jo pelkästään tämän vuoden alkupuoliskon myynti nousee lähes samalle tasolle.

Suomessa Canon on järjestelmädigien ylivoimainen markkinajohtaja, mutta Ruotsissa Nikon on suosittujen uutuusmalliensa ansiosta kirinyt lyhyessä ajassa rinnalle ellei jopa ohi.

Maailman kovin jääkiekkoliiga, NHL käynnistyy vuoden hiljaiselon jälkeen tällä viikolla. Suomalaispelaajien ylimääräisenä ongelmana taisteltaessa paikasta auringossa on nimien vaikea lausuttavuus. Chicago Blackhawks antaa verkkosivuillaan ohjeita tähän tapaan:

-too-OH-moh ROO-too
-LAZ-ee KOO-kuh-nehn

Aivan oikein, Tuomo Ruutu ja Lasse Kukkonen! Tulevaksi tähtipelaajaksi veikattu Ruutu komistaa saitin aloitussivua, Kukkonen kuuluu Blackhawksin organisaatioon, mutta pelaa Oulun Kärpissä.

HS-kuukausiliitteen karhuseurantajuttujen kirjoittaja tuo julki ilonsa sen johdosta, että Juha-karhusta on nyt saatu kunnollisia kuvia:

"Kauan kesti ennen kuin Juha-karhusta saatiin kunnon potretti, mutta kyllä odottaminen kannatti. Juha on nimittäin tavattoman kaunis karhu."

Kuvat otti Lassi Rautiainen ylläpitämällään kuvaushaaskalla, jonka asiakaskuntaan Juha kuuluu. Toinen asiakas, ranskalainen valokuvaaja oli ensin innoissaan Juhasta, mutta pettyi pahanpäiväisesti huomattuaan Juhan kaulapannan ja korvamerkit.

Kieltämättä harmillinen takaisku, sillä rekvisiitasta ja poikkeavasta ruokavaliosta huolimatta Juha on pesunkestävä erämaan eläjä!

Yritin kannustaa kommentilla bloggaajasiskoa, mutta en onnistunut. Ilmeisesti Blogger on ohjelmoitu ;) hylkimään kotikutoiseen alustaan luottavaa mohikaania! Mutta joka tapauksessa, Kati ja muut lyhenevän päivän ahdistamat:

Murista saa ja synkistellä jos siltä tuntuu, mutta luonnossa lokakuu on hienoa aikaa. Martti Montonen kirjoittaa klassikkoteoksensa Suomen peura eräässä kuvatekstissä: "Lokakuu on voinut saada nimensä vain kuraisilla kyläkujasilla."