Takaisin reaaliaikaan

Eilisillan (TV1) mainiossa aussileffassa mentiin bussilla ja pitkästi mentiinkin. Yöksi matkustajat komennettiin telttoihin. En ole käynyt Australiassa, mutta bussin ilmapiiri ja karhea junttihuumori tuntui omituisella tavalla tutulta.

Eskeliset ja "postiautot" odottavat etelän junia Rovaniemen rautatieasemalla kuten ennenkin, jälkimmäiset tosin väriä ja firmaa vaihtaneena. Matka vaikkapa Kilpisjärvelle ei ole lyhentynyt, mutta taittuu monta tuntia nopeammin kuin retkeilijänurani alkuaikoina.

Nykyisin bussi pysähtyy ensimmäisen kerran vasta Kittilässä; ennen vanhaan Rovaniemen ja Kittilän välillä pidettiin kunnon kahvitauot Patokoskella ja Kaukosessa. Perille päästiin turhia hosumattakin - eikä välillä tarvinnut yöpyä.

Kittilän Pokassa noteerattiin viime yönä talven pakkasennätys, 38 astetta. Oman mittarini lukema oli aamulla 32.

Pakkasen kanssa pärjää aivan kuten sääskienkin, oikealla asenteella. Asennetta on pukeutua asianmukaisesti. Varsinkin nuoriso palelluttaa päänsä ja paikkansa mieluummin kuin tähän suostuu.

Lapin Kansaan kolumneja kirjoittava inarilainen kirjailija ja elämänpohtija Raimo O. Kojo ei hyväksy puheita nukkuvien puolueesta.

Minuakin vaalikatraan mustien lampaiden summittainen nimittely on aina ärsyttänyt. Läheskään kaikki äänestämättä jättäneet (tai hylätyn äänen antaneet) eivät suinkaan nuku. Jos esimerkiksi Kojon tavoin vaivautuu äänestyskoppiin kirjoittaakseen runon, ei voi olla unessa.

Toisaalta kansalaisvelvollisuuden täyttäminen on joillakin niin verissä, että äänestyslippuun pystyy piirtämään tunnistettavan numeron vaikka unissaan.

Poliisi on pidättänyt kaksi miestä epäiltynä aiemmin raportoimastani Haaparannan moottorikelkka-avusteisesta pankkiryöstöstä. Pidätettyjen kansallisuutta ei tässä vaiheessa haluta tutkinnallisista syistä paljastaa.

Jotain on ehkä pääteltävissä siitä, että pidätys tehtiin Suomessa ja ryöstäjien on kerrottu kommunikoineen suomen kielellä.

Lapin Radion verkkosivuilla kerrotaan, että poromies-isä ja poika on tuomittu kahdenkymmenen päiväsakon rangaistukseen poroaidan rakentamisesta valtionmaalle Käsivarren paliskunnassa Enontekiöllä. Sakkojen lisäksi riidan hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan parituhatta euroa Metsähallituksen oikeudenkäyntikuluja.

Korkeimpaan Oikeuteen asti edennyttä erikoislaatuista jupakkaa käsiteltiin aikanaan näyttävästi television pääuutisissa. Poromiesperhe aitasi laajan alueen laidunmaita omaan käyttöönsä vastoin poronhoitolain mukaan aidoista päättävän paliskunnan kantaa.

KKO:n päätöksellä laittomaksi todetun aidan purkamisesta joudutaan käymään uudet käräjät.

Sodankylän valtuuston kertaalleen tehtävästään erotettu puheenjohtaja Ilpo Puoskari pohdiskelee kunnan talouden kehnoa tilaa LK:n yleisönosastossa (26.11.) mm. tähän tapaan:

"Kunnanhallitus ei uskalla esittää mitään henkilöstömenoihin liittyvää, ja vain sieltä säästöt voisivat löytyä. Seurauksena on, että ongelmat pahenevat vuosi vuodelta. Aivan liian moni keskeinen päättäjä saa itsekin palkkansa kunnasta."

Lapin sippikunnista Utsjoen, Pelkosenniemen ja Savukosken talousahdinkoa Puoskari pitää valtiolähtöisenä, mutta Sodankylän ongelmia itse aiheutettuina.

Kitkerää puhetta henkilöltä, joka näyttäisi ajautuneen umpikujaan oman poliittisen uransa rakentamisessa. Siinä Puoskari epäilemättä on oikeassa, että monen valtuuston vaikutusvaltaisin puolue on Kunnantyöntekijöiden liitto.

Haaparannan keskustassa tapahtui eilen pankkiryöstö. Siinä ei ole mitään yllättävää, että naamioitunut parivaljakko puhui suomea. Erikoiseksi ja maininnan arvoiseksi tapauksen tekee se, että ryöstäjät pakenivat rikospaikalta moottorikelkalla.

Tiedossa on kaikella tavalla lämmin vastaanotto, kun inarilainen teräsnainen Dominick Arduin päättää tuhannen kilometrin hiihtoretkensä. Myös yksinäisyyteen tulee helpotusta, sillä hyvin lämmitetyn saunan lisäksi maantieteellisellä pohjoisnavalla odottaa joukko Ivalosta lennätettyjä toimittajia ja kuvaajia. Retken pääsponsori haluaa tuotteelleen kansainvälistä näkyvyyttä ja tuntuu tietävän, miten sitä saa.

Nykyisin Suomea edustava Dominick Arduin tunnetaan reipashenkisenä ulkoilmaihmisenä. Tähänastisiin saavutuksiin kuuluu mm. hiihto magneettiselle pohjoisnavalle ja kiipeäminen yhdelle Annapurnan huipuista. Ensi keväänä tapahtuvan retken järjestelyistä kerrotaan aamun Lapin Kansassa.

Kohtalaisen hyvä pihlajanmarjasato on pidätellyt varsinkin tilhiä ja rastaita, mutta monia muitakin lintuja pihlajat kiinnostavat. Oma lukunsa on luottavainen taviokuurna, joka nielee marjoista pelkät siemenet. Tuntuu käsittämättömältä, että sellaisella taktiikalla voi selviytyä talven yli.

Ensimmäistä talveaan Lapissa viettävä Tommi seuraa vaikuttuneena päivän lyhenemistä. Rovaniemen seudulla kaamos eli auringoton aika on mahdollisimman lyhyt eikä erityisen mainittava muuallakaan Suomen Lapissa. Monelle selvä pettymys.

Kysyin Huippuvuorilla talvehtineelta ystävältäni, millainen on oikea kaamos. "No semmoinen, että päivällä kahdeltatoista ja yöllä kahdeltatoista on täsmälleen yhtä pimeää", kuului vastaus. Ja tätä putkeen muutama kuukausi!

Lapin Kansan lauantaisivuilla muistellaan Kittilän Lainiojokivarressa leiriään pitäneitä elämäntapaintiaaneja. Ruotsista Sanginjoen kautta Kittilään marraskuussa 1991 saapunut monikansallinen ryhmä ilmoitti tutkivansa luonnonmukaisen elämisen mahdollisuuksia pohjoisen metsissä. Suhtautuminen täällä Lapissa oli aluksi uteliaan hyväntahtoista. Haluttiin nähdä, miten kasvissyöjiksi ilmoittautuneet vieraat selviytyvät talvesta paikallisen luonnon karuilla antimilla.

Vähitellen paljastui, että kaikki ei ollut aivan niin kuin sen sanottiin olevan. Esimerkiksi luonnonmukainen eläminen tarkoittikin sitä, että ruokaa ostettiin Ruotsin puolelta riihikuivalla rahalla, viestintää hoidettiin juppityyliin kännykällä ja suomalaisen yhteistyökumppanin "intiaanien" käyttöön luovuttamissa lomaosakkeissa käytiin lämmittelemässä ja peseytymässä. Leirin johtaja oli Interpolin tuttu, jo seitsemännellä nimellä esiintyvä ammattimainen huijari.

Ryhmä poistui Suomesta Norjan kautta Italiaan marraskuussa 1993.

Lapissa on kuluvan syksyn ja alkutalven aikana tapahtunut jo kaksi kuolemaan johtanutta moottorikelkkaonnettomuutta. Tilastojen mukaan tyypillisin kelkkaonnettomuuden uhri on keski-ikäinen mies, joka joutuu kelkallaan sulaan lähdettyään ajelemaan jäälle hämärissä ja juopuneena.

HS:n eilen välittämä tieto Saksan Greenpeacen uusimmista vaatimuksista noteerattiin painokkaasti täällä pohjoisessa. Metsähallituksen edustajan arvion mukaan UK-kansallispuiston kokoisen alueen lisäsuojelu Pohjois-Suomessa merkitsisi käytännössä metsätalouden loppua.

Saksan Greenpeacen sivuilla taivastellaan, kuinka mitätön osa Suomen metsistä on suojeltu. Etelä-Suomen metsiensuojelun tilanne ei kieltämättä ole kehuttava, mutta pohjoista kohti tilanne paranee. Keski-Lapissa liikutaan jo kymmenen prosentin vaiheilla, saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiö, Utsjoki ja Inari ja osia Sodankylästä) yli puolet metsämaasta on suojeltu. Se on aika paljon maassa ja maakunnassa, jonka hyvinvointi perustuu pitkälti metsävarojen hyödyntämiseen.

Suomen Greenpeace on aiemmin todennut, että se ei vaadi metsätaloustoiminnan lopettamista edes Inarin alueella, puhumattakaan koko Pohjois-Suomesta. Onko mopo karannut käsistä?

Kaunis alkutalven päivä. Aurinko paistaa Ounasjoen jäälle ja vastarannan lumisille vaaroille. Pakkasta on sopivat kaksikymmentä, mutta ilkeä viima tekee kelistä yllättävän kylmän.

Seurasin eilen ruokaa tehdessäni, kuinka täydenkuun punainen reuna kohosi lentokentän takaa. Monta kertaa olen värjötellyt jalustan vieressä odottamassa kuun nousua. Esimerkiksi ottaessani tämän kuvan.

Meneepä junnaamiseksi. Juuri kun arvostelin ulkomaankortilla pelaavia aktivisteja selästä taklaamisesta, Saksasta käsin vaaditaan Suomen metsiensuojelun tuntuvaa tehostamista. Jotta asiat saataisiin Saksan Greenpeacea tyydyttävälle tolalle, Etelä-Suomessa tulee lisäsuojella noin 200 000 metsähehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 300 000.

Täällä paikan päällä vallitsee kohtuullinen yksimielisyys siitä, että metsien lisäsuojelua tarvitaan nimenomaan maan eteläisessä osassa. Mutta mitäpä meistä, kun Saksasta löytyy parempia asiantuntijoita.

HS toteaa, että Saksan Greenpeace käyttää "totuttuun tapaan vaatimusten vipuvartena saksalaisia kustannustaloja". Koskahan Suomeen saadaan yhtä valaistuneita lehdenkustantajia?

Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana kevään MM-kisojen jälkeen aloittava Raimo Summanen arvostaa Hannu Aravirran saavutuksia. "Täytettävät saappaat ovat Lapin läänin kokoiset", kuvailee Summanen Jatkoajan haastattelussa.

Erityisessä seurannassa oleva halliton ja tekojäätön 2. divisioonan jääkiekkojoukkue Mouluskosken Urheilijat Kittilästä pelasi sunnuntaina kauden kuudennen ottelunsa ja hävisi Kemin Lämäreille selvin numeroin 13-1. Tähän asti pelkkiä vieraspelejä tahkonneen joukkueen maaliero on murheellinen 7-93.

Ehkäpä MokU:n kurssi kääntyy, kun se lopultakin pääsee omaan kaukaloonsa esittämään taitojaan. Hyvin kannustava kotiyleisö on kuudes kenttäpelaaja, säänhaltija tässä tapauksessa seitsemäs. Riittääkö sisätiloihin tottuneiden vastustajien pelihuumori tuulessa ja tuiskussa?

Pakko palata eiliseen aiheeseen: MTV3 kertoi AFP:n maailmalle levittämästä haastattelusta, jossa saamelaisjohtaja Pekka Aikio väittää Suomen valtion kannustaneen suomalaisväestön asettumista Ylä-Lappiin samassa tarkoituksessa kuin Israel on perustanut siirtokuntia miehittämilleen palestiinalaisalueille.

AFP:n haastattelussa Aikiota säestää omine väitteineen saamelaisaktivistiksi tituleerattu Rauna Kuokkanen. Kuokkanen on puuhahenkilönä kansainvälisessä vetoomuksessa, jossa kehotetaan Utsjoen kuntaa pitämään näppinsä erossa Sulaojasta. Saamelaispolitiikasta tuttuun argumentointiin perustuvassa vetoomustekstissä "unohdetaan" kertoa, että huomattava osa paikallisesta saamelaisväestöstä kannattaa Sulaojan lähdeveden pullotushanketta.

Osatotuuksien viljely ja mielikuvapolitikointi näyttää kuuluvan eri alojen aktivistien harjoittamaan ulkomaankortilla pelaamiseen. Luotetaan siihen, että valmiiksi samanmielinen kohderyhmä uskoo esitetyt väitteet sellaisinaan eikä vaivaudu perehtymään asian taustoihin.

Tyypillinen esimerkki "uskovaisten" vedättämisestä on Pekka Aikion herkistely Greenpeacen sivuilla. Edes kaikki suomalaiset luonnonystävät eivät tiedä (tai halua tietää), että saamelaisporomiehet hakkaavat nykyisin metsiään aivan samoin menetelmin ja samasta syystä kuin muutkin metsänomistajat. Kauniit puheet eivät muuta miksikään sitä tosiasiaa, että elintasolla on hintansa.

"Saamelaisia toimittajia tarvitaan sekä saamelaisten omissa että valtaväestön viestimissä. Valtaväestön viestimissä yhä vain toistuu sellainen kuva saamelaisista, että he ovat poronhoitajakansaa, joikuvat aina joutessaan ja kuluttavat aikaa laavussa. Eiköhän olisi jo aika monipuolistaa tätä kuvaa," pohdiskelee tämänvuotisen Israel Ruong -palkinnon saanut Kaarina Vuolab-Lohi tulevaisuuden haasteita. (LK 17.11.2002) Palkinto myönnetään saamen kielen hyväksi tehdystä työstä.

Minun mielestäni toimittajat on syytä valita ammattitaidon eikä syntyperän perusteella. Pidän kriittisyyttä ja kykyä asioiden tasapuoliseen käsittelyyn hyvän toimittajan tunnusmerkkeinä eikä jääviys yleensä edistä kumpaakaan.

Saamelaiskuvasta ovat vastuussa muutkin tahot kuin valtaväestön viestimet. Kuinkahan totuudenmukaista tietoa tämän päivän saamelaisten oloista ja oikeuksista välittävät ahkerasti maailmalla matkustelevat saamelaispoliitikot, -tutkijat ja muut asianharrastajat?

Esimerkiksi "oman" järjestöni Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen väitti 30.8. Johannesburgissa ilmeisen vakavissaan, että Suomen saamelaiset saavat toimeentulonsa poronhoidosta.

Ajan tasalla olevaa tietoa saamelaisista löytyy esim. saamelaistoimikunnan mietinnön selvitysosasta.

Entisessä kotikunnassani tapahtuu harvoin mitään niin merkittävää, että siitä kannattaisi kertoa kaikille suomalaisille. Nyt valtakunnallinen uutiskynnys on ylittynyt: kolme sodankyläläistä poliisia on rikosepäilyjen vuoksi virasta pidätettynä. Sodankylän poliisilaitoksella on 12 vakinaista virkaa, joten osuus on huomattava.

Lapin lääninpoliisineuvos Pentti Saira on vaitonainen yksityiskohdista: tapaukset eivät liity toisiinsa, niitä ole tehty virantoimituksessa eivätkä ne ole sillä tavoin kuohuttavia, että olisivat vaatineet asiasta tiedottamista.

"Kyse on yleisinhimilliseen elämään liittyvistä asioista", Saira suostuu täsmentämään Lapin Kansan haastattelussa.

Lapin Kansan toimituksessa riittää ymmärtämystä kovia kokeneille dopinghiihtäjille. Hiihtoliiton eilistä päätöstä käsitellessään LK myötäilee lappilaislähtöisen Jari Isometsän viiltävää analyysiä, jonka mukaan ongelman ydin löytyy vuonojen maasta.

Jotta asia tulisi lukijoille riittävän selväksi, norjalaisten veemäisyys todistetaan yhtäpitävästi kolmen toimittajan voimin.

Valokuva.netin kuvaajaesittelyssä arvostetuimpiin luontokuvaajiimme kuuluva Antti Leinonen.

Olen pitänyt digiscopingia - kaukoputken läpi kuvaamista - lähinnä keinolta varmistaa harvinaisesta linnusta tehty lajinmääritys. Kuvasta on hyötyä erityisesti siinä tapauksessa, että havainto käsitellään rariteettikomiteassa.

Digikameran vihjeestä suoritettu visiitti Arto Juvosen asiaa käsittelevälle sivustolle tuotti positiivisen yllätyksen: esimerkkikuvat ovat hämmästyttävän laadukkaita. Huippuvälineillä ja Photoshopin täysimittaisella hyödyntämisellä lopputulosta on mahdollista vielä jossain määrin parantaa.

Kustannukset kyllä hirvittävät: tarkoituksenmukainen välineistö maksaa parituhatta euroa. Mutta jos kaukoputki ja digikamera kuuluvat joka tapauksessa varustukseen, laitteiden ajoittainen yhdistäminen on erinomaisen järkevää.

Joukko Rovaniemellä toimivia liikunta- ja urheilujärjestöjä esittäytyi Ounashallilla. Lajien kirjo ulottui ralliautoilusta tikanheittoon. Esittelytehtävissä oli tuttujakin: Aino-Maria eritasonojapuilla ja Pauliina tatamilla. Vuosien harjoittelu näkyi kummankin taidokkaissa suorituksissa.

Itse kokeilin jousiammuntaa. Lyhyen ampumamatkan ja hyvien ohjeiden ansiosta kaikki nuolet osuivat keskelle taulua. Ajattelin, että lajista olisi helppo innostua.

Olipa unohtua eilen tehty lintuhavainto. Kaupungilta tullessani ylitseni lensi pähkinähakki. Pohjoisessa tavattavat hakit pesivät Siperiassa, mistä ne vaeltavat ajoittain länteen. Mikään superharvinaisuus tai elämänpinna ei ole kyseessä, mutta kaiken kaikkiaan vasta kolmas havaintoni lajista.

Muitakin kiertolaisia on liikkeellä: Picalogi kertoi nähneensä pihallaan kuusitiaisen.

Lapin Radion nettisivuilla kerrotaan metsästysrikollisuuden rehottavan Itä-Lapissa. Tällä jahtikaudella on tehty metsästysrikoksia laidasta laitaan luvattomista kaadoista maantieltä metsästämiseen ja haaskalle ampumiseen saakka.

Poliisipäällikkö Seppo Kinnusen mukaan syy alueen korkeisiin metsästysrikoslukuihin löytyy paikallisesta kulttuurista.

Kerroin sunnuntaina ravihevosen putoamisesta jäihin Ounasjoella. Eräs silminnäkijä on pyytänyt poliisia selvittämään, liittyykö tapaukseen eläinrääkkäyksen tunnusmerkkejä. Huono-onninen ohjastaja saa tukea kollegaltaan Lapin Kansan yleisönosastossa. "Arveliko tutkintapyynnön esittäjä, että ohjastaja ajoi hevosen tahallaan sulaan", kirjoittaja kysyy.

Ei varmasti ajanut. Yhtä varmaa on, että hevonen ei lähtenyt oma-aloitteisesti heikoksi osoittautuneelle jäälle.

Pohjolan Sanomien vuosittaisen kalakilpailun suurin kala oli Tornionjoella vaappuun iskenyt lohi, jolla oli painoa 23.8 kg ja pituutta 130 cm. Melkoinen porsas! Suurin hauki painoi "vain" 13.4 kg, vaikka mittaa oli sillekin kertynyt sievoiset 126 cm.

Isänpäivän muistamisten lisäksi eilisen mainittavat kohokohdat liittyvät kulttuuriin ja urheiluun.

TV2 jatkoi puolilta päivin ansiokasta Buster Keaton -sarjaa. Esitysvuorossa oli yhteistyönä Clyde Bruckmanin kanssa tehty v.1927 valmistunut Kenraali. Lukuisat katselukerrat eivät ole hiukkaakaan vähentäneet elokuvan vaikuttavuutta.

Yleensä elokuvan seuraaminen kotisohvalta ei ole kummoinen kulttuuriteko. Siltä se tällä kertaa kuitenkin tuntui: Jouni istui vieressä, katsoi keskittyneesti ja näytti nauttivan aivan yhtä paljon kuin minäkin. On lohdullista nähdä, että hyvin tehty viestiltään moniulotteinen mykkä mustavalkoelokuva 75 vuoden takaa menee täysillä jakeluun tämän päivän 14-vuotiaalle.

Illalla Suomi peittosi Ruotsin 5-3 ja otti turnausvoiton vakuuttavien esitysten jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa!

Muistutus syysjäiden petollisuudesta saatiin perjantaina Rovaniemellä, kun treenilenkillä ollut ravihevonen putosi jäihin Ounasjoella vastapäätä Arktikumia. Tapaus nähtiin rannalta, ja hevonen kärryineen autettiin nopeasti kuiville. Ohjastaja pääsi avannosta omin voimin.

Kirjailija Hannu Raittila kertoo aasin putoamisesta jäihin romaanissaan Canal Grande. Tottumattomat venetsialaiset tuskin olisivat pystyneet eläintä pelastamaan, mutta sattumalta paikalle osunut rivakka suomalaisryhmä selvitti tilanteen.

Juha Suonpää oli alun alkaenkin erikoislaatuinen tapaus luontovalokuvaajien joukossa. Kun muu porukka hakeutui "koskemattomaan" luontoon kuvaamaan uljaita ja harvinaisia eläimiä, Juhaa kiinnostivat kaatopaikat. Viisas mies mutta vähän outo, monet ajattelivat. Kyllä minäkin ihmettelin, kun Juha yhteisellä retkellämme ilmoitti tavoittelevansa epäterävää kuvaa jäniksestä.

Jatkossa kuvaaminen jäi vähemmälle ja Juha keskittyi pohdiskelemaan suomalaisen luontokuvan kirjoittamattomia sääntöjä ja yhteiskunnallista merkitystä. Tänään tarkastettavaa väitöskirjaansa Petokuvan raadollisuus. Luontokuvan yhteiskunnallisten merkitysten metsästys Juha luonnehtii pitkiksi jäähyväisiksi luontokuvaajataustalle.

"Minulla on takanani tulevaisuus luontokuvaajana", Juha sanoo Vihreän langan (45/02) haastattelussa ja jatkaa: "Kuvia, joita minä haluan ottaa, ei kukaan halua ostaa."

Lämpimät onnitteluni tohtorille!

Hallitus muutti lehtojensuojeluasetusta siten, että Yllästunturin ns. maisematie voidaan rakentaa. Päätöksestä kuultuaan Kolarin kunnanvaltuusto intoutui antamaan kiitokseksi taputukset ympäristöministeriölle ja valtioneuvostolle. Noin 4 miljoonaa euroa maksava tiehanke on tarkoitus rahoittaa puoliksi EU-tuella.

Äkäslompolon ja Ylläsjärven turistirysät yhdistävää tietä on puuhattu pitkään. Takavuosien kuningasajatus oli Yllästunturin läpi puhkaistava tunneli, jonka yhteyteen kaavailtiin elämysmatkailua palvelevaa infrastruktuuria. Tunnelihanke kaatui rahan puutteeseen ja ympäristöministeriön vastustukseen.

Ehkä aika olisi nyt ollut kypsä tunnelihankkeelle. Ympäristöministeriön asenteet ovat lientyneet, ja EU-rahaa lienee myönnetty hullumpiinkin hankkeisiin.

Moottorikelkkailukausi on alkamassa, samoin keskustelu tästä elämää suuremmasta kysymyksestä. Lainsäädäntö erottaa toisistaan työ- ja huvikelkkailun, mutta monet lappilaiset pitävät jakoa keinotekoisena ja perusoikeuksia loukkaavana. Täällä vapaan kelkkailun katsotaan kuuluvan paikallisen väestön ylimuistoisiin nautintoihin. Turistit ovat asia erikseen.

Enontekiön kunnalle kelkkailureittisuunnitelmista antamassaan lausunnossa Lapin luonnonsuojelupiiri suosittaa uusien reittien sijoittamista maanteiden läheisyyteen. Erityisesti luonnonsuojelupiiri vastustaa ehdotusta merkitä Haltille moottorikelkkailureitti. Kilpisjärvi-Halti on retkeilijöiden suosima erämaareitti niin talvi- kuin kesäkautena. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan huoltokelkat voivat luvanvaraisesti liikkua huoltoreitillä voi luonnonsuojelupiirin mielestä jatkua.

Jyrkimmillään jako kahteen näkyy retki.netin keskustelussa. Lihasvoimin erämaissa liikkuva "talebaani" kehottaa ilmoittamaan poliisille luvalliselta reitiltä poikenneista huvikelkkailijoista. Jos poliisi ei ehdi paikalle, vaihtoehtoisena menettelynä on polttoaineen manipuloiminen.

Naalilla menee huonosti. Ylä-Lapin alueella tiedossa olevat n. 150 pesäpaikkaa ovat jo monen vuoden ajan jääneet vaille asukkaita. Naalikannan romahtamisen syistä ei osata sanoa mitään varmaa. Ainakin kettujen lisääntymisen ja ravintotilanteen heikentymisen arvioidaan vaikuttaneen tilanteeseen. Muita mahdollisia syitä ovat taudit ja geneettinen rappeutuminen.

Kittilällä on jostain syystä erityinen asema lappilaisessa kuvataiteessa, eikä pelkästään Kalervo Palsan ansiosta. Edesmenneistä tekijöistä maineikkaimpia ovat Einari Junttila ja Reidar Särestöniemi, aktiivitaiteilijoista Reijo Raekallio. Raekallion töitä on esillä Rovaniemellä Varjo-galleriassa.

Reijo Raekallio nauttii alan ihmisten arvostusta ja elää työllään. Kateellisten puheet kaupallisuudesta Raekallio kuittaa näyttelyn esitteessä näin: "Taulujen myyminen ei tee taiteilijasta kaupallista, vaan se että laskelmoi tekevänsä myyntitaulun."

"Palsan Kalle sanoi, että Siperiassa on sinisiä tiikereitä", tekijä kommentoi Lapin Kansan puffijutussa esiintyvän tiikerin yllättävää väriä.

Aleksi Hihnavaara (1882-1938) oli kuuluisa mies jo eläessään: oman aikansa ja alueensa mahtimies, pororikas ja K.M.Walleniuksen oikea käsi monenlaisilla retkillä. Nyt Mosku on legenda. Sakari Kännö julkaisi erinomaisen, dokumenttiromaaniksi luonnehtimansa kirjan Moskusta v.1992; elokuvaa viimeistellään parhaillaan.

Kaikki eivät pidä siitä, että ristiriitainen persoona nostetaan muiden yläpuolelle, kirjan ja elokuvan päähenkilöksi. Lauri Hihnavaara kertoo Lapin Kansan yleisönosastossa, mitä Kännö oli vastannut eräälle Moskun sijaiseksi tarjoutuneelle korvenraivaajalle: "…on varmaankin raivaajia, mutta suuri yleisö ei näistä kiven nostajista ole kiinnostunut."

Vain osa Lapin Kansan haastattelemista saamelaispaliskuntien poroisännistä kannattaa Pekka Aikion pyrkimystä siirtää saamelaisalueen porotalous maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriön alaisuuteen. Samassa yhteydessä paliskuntien omaksi kattojärjestöksi tulisi saamelaiskäräjät nykyisen Paliskuntain Yhdistyksen asemesta. Aikion mukaan "positiivisen erityiskohtelun ja erityisten oikeuksien turvaamisen sijasta maa- ja metsätalousministeriö syrjii saamelaisia perinteisten elinkeinojensa harjoittajina".

Saamelaispolitiikkaa viimeisen vuosikymmenen ajan leimannut systemaattinen rettelöinti kiristää suhteita valtiovaltaan ja valtaväestöön ja jakaa mielipiteitä myös saamelaisyhteisön sisällä. Esimerkiksi Paistunturin paliskunnan poroisäntä Antti Piera Vallen mukaan "porotalous on pärjännyt pohjoisessa valtion kanssa ja muutenkin sen verran hyvin, ettei mitään riita-asioita pidä ruveta tyhjästä kehittämään."

Perinteikkään Tampereen Ilveksen syksy jääkiekon SM-liigassa on ollut tuskaista taaperrusta. Eilisen jälkeen Ilves on tahkonnut ilman voittoa peräti 13 ottelun putken.

Valmentajan vaihtaminen ei näytä tuoneen pysyvää suunnanmuutosta. Uusi valmentaja tunnusti eilen, että kuntopohja ei riitä täysiaikaisiin ja -vauhtisiin peleihin. Aika erikoista "ammattilaisista" puhuttaessa.

Tänään Hockey Night -ottelussa Kärpät vastaan HPK. Odotan vauhdikasta peliä ja kotivoittoa, joka nostaisi Kärpät sarjakakkoseksi.

Kommentit pelistä:
-Taso ei kehuttava
-HPKn jatkoaikavoitto ansaittu, varsinkin ykköskenttä vahva
-Tuomari (Simo Saarinen) hyvä, huutojäähyjä ei nähty
-Tenkrat vakuuttava, Ton varjo entisestä

Soneran nettiyhteysasiakas terhensi yleisönosastossa, että hänen tietoturvattu koneensa oli saanut virustartunnan ja jatkanut ansiokkaasti taudin levittämistä. Hätkähdin aika tavalla, sillä asensin kuukausi sitten omalle koneelleni kyseisen automaattisesti päivittyvän virusohjelman. Minun tapauksessani ohjelma haukkui jo kertaalleen hintansa epidemian riehuessa pahimmillaan.

Hieman rauhoituttuaan kirjoittaja paljasti tulkinneensa tilausvahvistuksen ja laskutuksen alkamisen niin, että asia oli järjestyksessä. Itse ohjelma jäi asentamatta.

Tilanne on mielestäni enemmän traaginen kuin koominen. Meitä lähes vastaavia tumpeloita lienee kymmeniin prosentteihin nouseva osuus tietokoneen omistajista. Vaikka ohjelmia osattaisiinkin käyttää, vähänkin vaativammat manööverit tuottavat ylipääsemättömiä vaikeuksia.

Minäkin mainostan: Valokuva.net avattu! Matille kiitos vihjeestä.

Talvi vaikuttaa pysyvältä, pakkasta parikymmentä ja lunta sopivasti. Kaupassa käydessäni tähyilin, vieläkö Kemijoella näkyy joutsenia. Ei näkynyt, mutta ilokseni huomasin rantajäällä saukon jäljet. Viiksiveikiö oli tullut Ounasjoelta päin, ylittänyt nelostien ja pulahtanut jään reunalta takaisin veteen. Suunta vei kohti Ounasvaaran hyppyrimäkiä, joista on jo parin viikon ajan hypitty lumelta.

Saukko laskee mäkeä itsekin. Jos keli on hyvä, liukuminen onnistuu myös tasamaalla.