"Suomalaisessa kirjastossa pyrin ohittamaan aakkosissa s-kirjaimen jälkipään, mutta täällä pitää se kohta tarkistaa. Perintö ja Hopeakoukku löytyvät ja niiden vierestä Jaakko-veljen Kertomuksia radan varresta. Kirjastoissa, toisin kuin yksityisessä kokoealmessa, ei vaikuta oikein hyvältä, jos koko tuotanto on hyllyssä. On mukavampi ajatella, että kirjat ovat lainassa."

Lainaus on Juhani Syrjän kirjasta Matkalla Ruijassa: 17 teosta julkaissut kirjailija tarkistaa tilanteen Vesisaaren kirjastossa.

Eilen Ivalossa vieraillut pääministeri Matti Vanhanen pani jäitä hattuun niille, jotka haluaisivat Suomen ratifioivan ensi tilassa ILO-sopimuksen. Vanhasen mukaan asiassa ei ole syytä hätiköidä.

Saamelaiskysymyksestä Vanhanen totesi (LK:n mukaan) mm. seuraavaa: "Pohjoisessa Lapissa pitää olla kaikilla Suomen kansalaisilla oikeus työntekoon, elämään ja asumiseen. (...) Saamelaisten kulttuuri-identiteettiä täytyy ymmärtää, arvostaa ja tukea, mutta mitään ryhmää ei pidä asettaa toisten edelle."

Vanhanen näyttää olevan saamelaisasiassa kanssani samoilla linjoilla. Oma kantani löytyy 26.11. tekemäni postauksen kolmannesta kappaleesta.

Kävin kaverilta saadun vihjeen perusteella kirjastossa lukemassa uusimman Suomen Kuvalehden pääkirjoituksen, (jota ei valitettavasti löydy lehden verkkosivuilta). Ylä-Lapin maaoikeus- ja metsäkiistaa käsitellään rakentavasti ja paikallisten toimijoiden yhteistyötä peräänkuuluttaen.

Sarjaan iloisia yllätyksiä kuuluu myös Helsingin Sanomien 18.11. julkaisema pääkirjoitus samasta aiheesta. Jo pelkkä otsikko on paljon puhuva: "Kaukaa on helppo julistaa mikä on Ylä-Lapissa oikein."

Kuusamon ja Rovaniemen maine talvikaupunkeina oli hiuskarvan varassa. Rukan maailmancupista eilen kaikkialle Eurooppaan välittyneet tv-kuvat eivät paljastaneet, että maisemat olivat muuttuneet lumisiksi vasta hetkeä aikaisemmin.

Rovaniemellä taisi käydä niin, että kauden ensimmäinen airbussillinen lunta ja joulupukkia katsomaan tulleita pääsi omakohtaisesti todistamaan talventulon ihmettä. Juuri nyt Rovaniemellä on kahdeksan astetta pakkasta, maa valkoisena ja puut kuurassa. Viiden päivän ennuste lupaa tilanteen jatkuvan.

Eilisillan a-studiossa näytettiin, miten ihmisoikeuksien käyttäminen saamelaispolitiikan välineenä näkyy inarilaisen pikkukylän elämässä. Älyttömyyksiin ollaan menossa tai jo menty, kun saamelaisveljekset leimataan ja karsinoidaan ammatin perusteella oikeuksiltaan A ja B -luokan kansalaisiksi.

Professori Martin Scheinin pitää tämän päivän Lapin Kansassa itsestään selvänä, että "poromiesten työpaikat ovat ihmisoikeusmielessä laadullisesti tärkeämpiä kuin metsureiden työpaikat".

Itse olen sillä kannalla, että suomalaista yhteiskuntaa kehitettäessä tavoitteena tulee olla kansalaisten yhdenvertaisuus - ei yhden ryhmän nostaminen muiden yläpuolelle. Saamelaisten asemaa on parannettava ja oikeuksia lisättävä - siltä osin kun heidän asemansa on huonompi tai oikeutensa vähäisemmät kuin muulla väestöllä.

Tämänkertainen työjaksoni näyttää ainakin aluksi painottuvan valokuvien skannaamiseen. Tänään en juuri muuta tehnytkään, vietin skannerin ääressä kuusi ja puoli tuntia. Työtehtävä ei ehkä kuulosta kehuttavalta tai varsinkaan kadehdittavalta. Mutta jos skannattavat kuvat ovat hyviä ja kiinnostavia, se on kumpaakin: työn tekijä voi pitää itseään etuoikeutettuna.

Minulla on ilo ja kunnia skannata K.M. Walleniuksen alkuperäisnegatiiveja. Wallenius oli elämänsä aikana monessa mukana, mutta minulle hän on ennen muuta kirjailija ja valokuvaaja.

Ylä-Lapista tulee vaihteeksi hyviä uutisia. Tiistaina koolla olleessa Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun yhteistyöryhmässä sovittiin, että Mh laskee vuotuisen hakkuumääränsä nykyisestä 135 000 kuutiosta 110 000 kuutioon kolmen vuoden ajaksi. Kompromissilla pyritään takaamaan normaali työrauha sekä metsätalouteen että porotalouteen. Myös Metlan tutkimus Ylä-Lapin metsien kestävästä käytöstä valmistunee määräajan kuluessa.

Kun ulkopuoliset riidanlietsojat eivät olleet paikalla, keskustelua on kaikesta päätellen käyty hyvässä ja rakentavassa hengessä.

Sm-liigajoukkueiden hinta-laatusuhdelistan kärkipaikalla komeileva JYP ja kakkoseksi rankattu HPK todistavat, että pelkkä raha ei takaa menestystä. Listan jumbo ei yllätä: kovimman hinnan sarjapisteistään tässä vaiheessa kautta on maksanut Jokerit.

Tänään tiedotettiin, että JYP on jatkanut valmennustiiminsä sopimuksia kevääseen 2008. Päävalmentajana neljättä kautta toimiva Matti Alatalo on noussut täydestä tuntemattomuudesta arvostetuimpien liigavalmentajien joukkoon ja ottajia olisi taatusti riittänyt monessa suunnassa. Tämä on ilon päivä meille jyppiläisille.

Tarkistin tämänpäiväistä luentoani varten, mitä Inarin metsissä tapahtui maailmansotien välisenä aikana. Tapio Tynyksen toimittamassa v. 2000 julkaistussa kirjassa Vätsäri -erämaa järven takana kerrotaan mm. seuraavaa:

Norjalais-englantilainen Atif osti v.1915 konsessiokauppana metsähallitukselta Inarin Paatsjoen vesistöalueelta 2 miljoonaa tukkia, jotka oli hakattava 15 vuoden aikana. Kessin alue tuli näiden hakkuiden piiriin talvella 1929-30. Muistona massiivisesta savotasta ovat kymmenet kämpänrauniot ja kannot, jotka Inarin ilmastossa säilyvät yllättävän pitkään. Määrämittaharsinta jätti myös Kessin metsäkuvaan pysyvät merkkinsä, ja huomattava osa alueen järeistä keloista kaadettiin polttopuiksi.

Kessin vanhoista hakkuista puhuttiin paljon 1980-luvun lopulla. Metsäväki rinnasti poimintahakkuut nykyaikaisiin siemenpuuhakkuisiin tarkoituksenaan vähätellä alueen suojeluarvoa. Nyt asiassa on menty toiseen äärimmäisyyteen.

Suomen luonnonsuojeluliitto julistaa tiedotteessaan, että "Kessin alue on Euroopan laajimpia luonnontilaisia mäntymetsäerämaita. Tiedemaailmassa arvostettu, mutta Ylä-Lapin historiaa ja paikallisia oloja ilmeisen huonosti tunteva professori Ilkka Hanski väittää Greenpeacen Saksassa levittämässä tiedotteessa, että laajamittaiset metsänhakkuut alkoivat Lapissa vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Luontojärjestöjen taktiikkapalavereissako metsän luonnontilaisuus nykyisin määritellään?
.

Käsittelin 17.11. professori Martin Scheininin roolia Ylä-Lapin maaoikeus- ja metsäkiistassa ja ihmettelin, että hän esiintyy sujuvasti erotuomarina omassa ottelussaan. Kansanedustaja Seppo Lahtela kirjoittaa tämän päivän LK:n mielipidesivulla epäilevänsä, että hakkuut pysäyttänyt YK:n komitean suositus on Scheininin itsensä muotoilema. Näin Lahtela: "Omat käsitykseni ovat vain vahvistuneet, että hän nimenomaan on itse kirjoittanut YK:n ihmisoikeuskomitean nyt antaman "suosituksen".

Joka tapauksessa Scheinin tuli asiassa julkisuuteen niin itsevarman oloisena, että hänellä saattoi hyvinkin olla ensi käden tietoa.

Tänään alkaa kolmen viikon työjakso, jonka aikana teen merkinnät vasta illalla. Täysi taukokin saattaisi tehdä hyvää, mutta ei taida yli kolmen vuoden lähes päivittäisen bloggaamisen jälkeen enää onnistua.

Omalla nimellään blogilistalla esiintyvän Jukka Kemppisen muistelukset ovat hauskaan sävyyn kirjoitettua ja mielenkiintoista luettavaa.

Omasta henkilöhistoriastaan v.1944 syntynyt Kemppinen kertoo mm. seuraavaa: "En kuulu Vanhan valtaajien veljeskuntaan, koska valmistuin 1967 ja olin töissä ja naimisissa ja isä ja toinen lapsi tulossa ja lisäksi vilustunut, kun ylioppilaat jättivät valomerkin noudattamatta ja syntyi suuri kertomus Vanhan valtauksesta. Siksi muistelen tässä vanhoja pahoja aikoja, jotka muuttuivat 1970-luvulla vielä pahemmiksi."

Hovioikeuden esittelijänä toimiessaan Kemppinen tunsi tarvetta perehtyä Helsingin yöelämään poliisin ja erinäisten ammattiauttajien näkökulmasta. Havainnoista kerrotaan mainiossa Messuhallin putkassa -lastussa. Kemppinen tuli myös kysäisseeksi poliisien arviota hankalimmasta asiakkaastaan.

"Yksimielinen käsitys oli, että vaivalloisin asiakastyyppi on keski-ikäinen naispuolinen valtiotieteen tohtori."

Oma aloitteisesti poliisit muistelivat tähtihetkeään eli Finlandia-talon avajaisia: "oli tarjottu niin paljon tiukkaa viinaa, että Hietalahden piirissäkin putkat olivat lopulta täyttyneet frakki- ja juhlapukuisista asiakkaista."

Keskiviikkona julkistettu ehdotus pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi ei herättänyt täällä Lapissa mainittavampia intohimoja. Sopimus ei voimaan tultuaankaan muuta mitään vuodessa tai kahdessa; lisäksi se näyttäisi takaavan mukana oleville maille laajat oikeudet edetä asiassa omista lähtökohdistaan käsin.

Pekka Aikio on ehtinyt tuoda julki pettymyksensä siitä, että kiistelty maaoikeuskysymys jää sopimuksessa yleisluontoisten toteamusten asteelle: "saamelaisilla on oikeuksia sellaisiin maa- ja vesialueisiin, joita he ovat perinteisesti käyttäneet". Ja että "valtioilla olisi velvollisuus määritellä ne maa-alueet, joihin saamelaisilla on omistus- tai käyttöoikeus".

Tuo viimeksi mainittu hieman ihmetyttää, sillä omien havaintojeni mukaan hautausmaita ja muita aidattuja alueita lukuun ottamatta koko Ylä-Lappi on jo tällä hetkellä ns. perinteisen saamelaisen poronhoidon tehokkaassa käytössä. Esimerkiksi luonnonsuojelualueilla käyttöoikeus on niin vahva, että Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN on toistuvasti kiinnittänyt huomiota poronhoidon mukanaan tuomiin kielteisiin lieveilmiöihin. Saamelaisten asemaa voitaneen tältä osin parantaa ja oikeuksia vahvistaa vain suhteessa Ylä-Lapin muiden asukkaiden oikeuksiin.

Pitkällä aikavälillä tavoitteena on saamelaisalueen poronhoidon muuttaminen saamelaisten yksinoikeudeksi Ruotsin ja Norjan käytännön mukaisesti.

Kalajoen vapaasti laiduntava nautatokka jatkaa seikkailuaan. Naudat oli tarkoitus ottaa kiinni ensilumen tultua, mutta suunnitelmasta on jouduttu luopumaan. Paikallisten asiantuntijoiden mukaan "jahdille ei ole edellytyksiä, sillä eläimet ovat äärimmäisen arkoja".

Uusi suunnitelma perustuu nautojen luottamuksen voittamiseen. Junnikkalan sahan lähimaastoon perustetaan ruokinta-asema ja makuukatos. Karkulaisten totuttua tukikohtaansa ympärille rakennetaan aita. "Kun naudat ovat tarpeeksi kesyjä, voimme laittaa aitauksen portin kiinni", eläimet Kalajoelle maisemointitöihin vuokrannut Heikki Isopahkala paljastaa.

Kainuusta Suomenselän alueelle siirtoistutetut villit metsäpeurat pyydystettiin aikoinaan jokseenkin samalla menetelmällä!

Talvi tuntuu lopultakin vakiinnuttaneen otteensa. Jossain vaiheessa viikonlopuksi ennustettiin lauhtuvaa, mutta uusi ennuste lupaa pakkasen jatkuvan.

Joutsenet lähtivät maanantaina: aamuhämärissä linnut lentelivät levottomina ja kun myöhemmin päivällä kävin jokirannassa, näin vain kaksi lintua. Ounasjoki oli täynnä suppojääta ja oleskeleminen siellä mahdotonta, mutta ei näkynyt joutsenia Kemijoellakaan.

Tässä elinen näkymä Arktikumin rannasta joen yli.

Professori Martin Scheininista on hyvää vauhtia kehittymässä saamelaisasioiden MacGyver - ihmemies ja Ylä-Lapin hakkuiden pysäyttäjä.

Suosituksen hakkuiden keskeyttämisestä toistaiseksi antoi YK:n ihmisoikeuskomitea, jonka jäsenenä Scheinin toimi vuodesta 1997 vuoteen 2004. Komiteassa Scheinin jääväsi itsensä käsiteltäessä Ylä-Lapin hakkuukiistoja.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minun tietääkseni nimenomaan Scheinin keksi vastustaa Mh:n hakkuita Ylä-Lapissa väittämällä niiden loukkaavan saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia. Joka tapauksessa Scheinin toimi 23.12.1994 vireille pannussa Mirhaminmaan - Kariselän hakkuita koskeneessa käräjäjutussa kanteen nostaneiden saamelaisporomiesten asianajajana. Juristien kapulakielellä ilmaistuna käräjöinnin tavoitteena oli "väliaikaikaisesti turvata saamelaisten mahdollinen omaisuus valtion metsämaan alueella." (Saamelaisvaltuuskunnan muistio eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle 20.9.1995, s.8)

Tätä taustaa vasten tuntuu kummallisesta, että Scheinin ylipäätään on voinut kuulua YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Komitean jäseniltä edellytetään asiantuntemuksen lisäksi myös riippumattomuutta. Komitean omin sanoin: The Human Rights Committee is composed of 18 "independent experts". Aivan samaa lienee lupa vaatia Scheininiltä myös nykyisessä tilanteessa, jos hän haluaa eräänlaisena ylituomarina tulkita YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksiä.

Minulla on Scheininistä omakohtaistakin kokemusta. Kymmenkunta vuotta sitten hän pyysi Ylä-Lapin metsäkysymykseen liittyviä valokuviani käytettäväksi todistusaineistona metsäkäräjillä. Ensimmäiseen pyyntöön suhtauduin positiivisesti, lähetin joitakin kuvia ja kirjoitin saatteeksi ajatuksiani siitä, millaisia seikkoja niiden yhteydessä kannattaisi tuoda esiin. Jatkossa metsäkäräjien saamelaispoliittinen luonne kävi niin ilmiselväksi, että en halunnut jatkaa yhteistyötä.

Tänä päivänä tuntuu hupaisalta ja ehkä uskomattomaltakin, että minua pyydettiin Inarin metsäkäräjille saamelaisosapuolen todistajaksi. Mutta niin vain tapahtui, pyytäjä ei kylläkään ollut Scheinin.

Joulun alla lentäen Lappiin tehtävien pikamatkojen vetovoima näyttää hiipuneen. Tämänhetkisten tietojen mukaan Lapin lentokentille odotetaan 450 tilauskonetta, mikä on lähes sata viimevuotista vähemmän.

Ennen alullaan olevaa sesonkia joulupukkimatkailun suosio oli jatkanut kasvuaan yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan.

Lapin kansanedustajat tuomitsevat Greenpeacen tyylin vaikuttaa asioihin Ylä-Lapissa ja pitävät sitä epävarmuutta ja eripuraa lietsovana. "Sovittelun eri osapuolten kesken tulee perustua demokraattisiin toimintatapoihin, ei minkään osapuolen saneluun", kansanedustajat toteavat (LK:n mukaan) yhteisessä kannanotossaan.

Eduskunnasta löytyy myös Greenpeacen ystäviä ja järjestön toimintaan täysin kritiikittömästi suhtautuvia kansanedustajia. Tämä paljastui viime keväänä, kun asiaa kysyttiin suoraan Vihreän liiton puheenjohtajaksi pyrkineiltä neljältä kansanedustajalta. Ehkäpä vihreidenkin piirissä olisi syytä seurata nykyistä tarkemmin, millaista soopaa Suomen ja Ylä-Lapin asioista Greenpeace levittää erityisesti Saksassa.

Kuluvana syksynä joutsenten suosikkipaikat Ounasjoen suistossa ovat poikenneet aikaisemmista. Elämiseni laatua tämä on heikentänyt sillä tavoin, että lintuja ei ole pystynyt ihailemaan eikä tilannetta seuraamaan olohuoneen ikkunasta! Ääntelyä on toki kuulunut monena iltana.

Perjantaina Sittarissa käydessäni näin arviolta sadan yksilön parven saaren katveessa lähellä joen itärantaa. Oma tulkintani asiasta on se, että normaalia korkeammalla oleva vesi pakottaa puolisukellustekniikalla ruokansa hankkivat linnut uusiin ratkaisuihin.

Viime syksynä joutsenet lähtivät Rovaniemeltä 14.11. Tällä kertaa lähtö saattaa lykkääntyä ennätyksellisen myöhäiseksi.

Yksi kausi RoKin kausikorttilaisena riitti minulle. Kotijoukkueen ylivoimaisuus Suomi-sarjan pohjoislohkossa teki otteluista yllätyksettömiä maali-iloitteluja, joiden päätteeksi valotaululla saattoivat komeilla esimerkiksi numerot 11-7. Tuollainen lopputulos ei kuulu siihen jääkiekkoon, jota minä haluan seurata.

Kun eilen pitkästä aikaa istuin Lappi Areenan katsomossa, syynä oli C-nuorten valtakunnallisen 1-divisioonan karsintaottelu RoKi vastaan EtPo. EtPo Ylitorniolta on perinteikäs lappilainen kiekkoseura, jonka kasvatteja nähdään liigatasolla asti. Juniorijoukkueiden menestyksellä mitattuna EtPo peittoaa RoKin mennen tullen: Rovaniemen palloiluperinteet ja osaaminen löytyvät jalkapallon ja lentopallon puolelta.

Ensimmäisen erän jälkeen vieraat johtivat 1-0. Maali syntyi alivoimalla kesken kotijoukkueen hurjan painostuksen. Erätauolla sulattelin näkemääni ja olin varma, että parempi liike kääntää ottelun jatkossa RoKin eduksi. Juuri näin tapahtui. Toisen erän jälkeen kotijoukkue johti jo 6-1 ja voitti lopulta 9-1. Kotijoukkueen pelissä oli paljon hyvää ja vahän huonoa. Ennen kaikkea se herätti toiveita valoisammasta tulevaisuudesta.

Kiinnostukseni jääkiekkoa kohtaan on kestävää ja kokonaisvaltaista. Edes vuodet täällä kiekkoilun periferiassa eivät ole sammuttaneet jo pikkupoikana syttynyttä liekkiä. Sodankylässä asuessani olin monta vuotta aktiivisesti mukana sikäläisissä jääkiekkoympyröissä. Se oli hienoa aikaa!

Olin siinä mielessä "huono" jääkiekkomies, että pelifilosofiani mukaan oli parempi hävitä hyvällä pelillä kuin voittaa huonolla. Junnuista puhuttaessa pelin taso kiteytyy pitkälti siinä, kuinka hyvin pojat muistavat ennalta sovitut asiat jäälle päästyään. Huippukiekossa pelataan tietysti voitosta, joka varsinkin oman suosikkijoukkueen saavuttamana maistuu vaikka tulisikin yksilösuorituksilla tai onnenkantamoisilla.

Ihailen kanadalaista jääkiekkokulttuuria, mutta en sikäläistä tapaa hakea voittoa keinolla millä hyvänsä. En hyväksy roisto- tai rottamaisia temppuja siinäkään tapauksessa, että niihin syyllistyy oman joukkueen pelaaja.

Viikonloppuisin Iltalehdessä pakinoitseva Aarno Laitinen on sitä mieltä, että rikostutkinta puuhastee aika-ajoin verrattain vähäpätöisiltä vaikuttavien tapahtumien kimpussa. Yhtenä esimerkkinä Lapin lääninhallitus:

"Keskusrikospoliisi epäilee myös, että Kurola joi itse kaksi pulloa lappilaista tilaviiniä, jotka hän osti testattavaksi. Yksi kansliapäällikön virhe oli, että hän osti lääninhallitukseen kalliit verhot, vaikka halvempiakin oli tarjolla. Tässä kansliapäällikkö Kurola syyllistyi samantasoiseen rikokseen kuin keskusrikospoliisin tutkijan vaimo kotihankinnoissaan."

Erityisesti näyttävästi raportoiduissa suurta yleisöä kiinnostavissa tapauksissa tuomiovalta uhkaa liukua oikeuslaitokselta medialle. Näin Laitinen: "Useimpien mielestä verohallituksen pääjohtaja Jukka Tammi oli lurjus, kun hän oli osakkaana lankojensa omistamassa Nostokonepalvelussa. Tammi vapautettiin kaikista syytteistä. Vain median tuomio jäi voimaan."

Palaan vielä Ounaskosken ranta-alueen suunnittelukilpailuun. Tänään luin Lapin Kansasta, että voittaneeseen ehdotukseen sisältyy kylpylähotellin lisäksi toinenkin jokimaisemaa perin kyseenalaisella tavalla rikastuttava elementti: rivi kerrostaloja Ounasjoen suistossa sijaitsevaan Koivusaareen.

Kerrostalot tulisivat alueelle, missä kuvasin joutsenia tämän syksyn pakkaskauden aikana. Onneksi ehdotuksen toteutuminen näyttää tältä osin epätodennäköiseltä. Koivusaari kuuluu kokonaisuudessaan valtioneuvoston päätöksellä v.1998 muodostettuun Natura-alueeseen.

Paljon puhuttu Natura ei "museoi" luontoa, mutta estää kaikkein älyttömimmät hankkeet.

Täällä Rovaniemellä tutkitaan sääkarttoja kulmat kurtussa. Marraskuu on pitkällä, mutta lumi puuttuu. Ounasvaaralla järjestettävien ensilumenkisojen perumisesta uhkaa tulla perinne. Viime vuonna oikea talvi alkoi heti peruntuneen kisaviikonlopun jälkeen; toivottavasti nyt käy samoin.

Vuosi vuodelta kasvanut alkutalven matkailijavirta joulupukin kaupunkiin uhkaa tällä menolla tyrehtyä. Joulukoordinaattori Ahti Ahonen ehdottaa tämän päivän Lapin Kansassa jouluilmeen varmistamiseksi lumetusjärjestelmän rakentamista Rovaniemen keskustaan. Rohkenen epäillä, että joulupukki keinolumikulisseissa ei riitä matkailijoille.

Ounaskosken ranta-alueen suunnittelukilpailun voitti ehdotus, jossa tyhjälle ns. Valion tontille on sijoitettu kylpylähotelli. Lapin Radion nettisivuilla kysytään vähintäänkin aiheellisesti, sopiiko jäävuorta muistuttava rakennus jokimaisemaan.

Janne Saijets moittii toimittaja Veikko Väänästä tämän päivän Lapin Kansassa asenteellisesta kirjoittelusta ja epäasiallisista toimintatavoista. Yhtenä esimerkkinä Saijets mainitsee Väänäsen tekemän uutisen Greenpeace Magazin -lehden (6/05) kohuartikkelista.

Saijets kirjoittaa: "Saksan GP-lehdessä olleita toimittaja Ritva Torikka-Gelencserin väittämiä Väänänen esitteli tarkistamatta mikä on Torikka-Gelencserin näkemystä ja mikä yli-innokkaiden GP-toimittajien liioittelua. Torikka-Gelencser ei ollut kirjoittanut juttua vaan oli haastateltavana. Nimien esittely syyllistämisen yhteydessä on arveluttavaa."

Täällä Suomessa on tapana toimia siten, että asiantuntijan ominaisuudessa haastateltu tarkistaa itse ennen tekstin julkaisemista oman osuutensa oikeellisuuden. Se ei todellakaan ole painettua artikkelia siteeraavan tai kommentoivan toimittajan tehtävä, kuten Saijets olettaa. On sinänsä positiivista, että Saijets pystyy näkemään Gp:n artikkelissa jonkinasteista liioittelua.

Tämä puheena oleva ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun saamelaisten asemasta syötetään ulkomaille väärää tietoa. Paljolti mielikuvilla käytävässä metsäsodassa on houkuttelevaa liioitella poronhoidosta elantonsa saavien saamelaisten määrää tai jopa väittää, että poronhoito on edelleen Suomen saamelaisten pääelinkeino.

Greenpeace perusteli Kemissä järjestämäänsä touhutuokiota mm. sillä, että se pitää Ylä-Lapissa jatkuvia hakkuita laittomina. Gp tulkitsee Metsähallituksen toimivan perustuslain, poronhoitolain ja kansainvälisten sopimusten vastaisesti.

Vastaavanlaisia väitteitä kuultiin ensi kertaa jo 1990-luvun alussa, jolloin saamelaispolitiikan taustalla vaikuttaneiden oikeusoppineiden kirjoittamia kanteita ryhdyttiin testaamaan suomalaisissa käräjäsaleissa ja lopuksi YK:n ihmisoikeuskomiteassa.

Toistaiseksi kiville mennyttä käräjä- ja valitusprosessia pyörittävät saamelaispoliitikot ovat saaneet väsymättämän apulaisen ja kuuluvan äänitorven. Greenpeace luottaa tapansa mukaan siihen, että propagandan kohderyhmä ei ole selvillä asian aiemmista vaiheista. Ja lienee valitettavasti oikeassa. Kiinnostavuudesta kilpailtaessa atakki voittaa helposti asiakirjan.

Irja Seurujärvi-Kari muistuttaa pyhäinpäivän Hesarissa otsikolla Mitä saamelaisista pitää tietää? julkaistussa artikkelissa, että Suomessa harjoitetulle saamelaispolitiikalle on olemassa paremmin nykyaikaan sopivia vaihtoehtoja: "Saamelaiset voisivat jo vaihtaa strategiaa ja miettiä joustavampia toimintatapoja. Saamelaisilla on siihen varaa. Tärkeintä on oman kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen, eivät vain maa- ja elinkeinoasiat."

Helsingin yliopistossa saamen kielen lehtorina toimiva Seurujärvi-Kari oli Saamelaiskäräjien puheenjohtajavaalissa Pekka Aikion vastaehdokkaana. Äänestyksessä Aikio sai 12 ääntä, Seurujärvi-Kari 8 ja Nilla Tapiola yhden äänen. Pekka Aikion jyrkistä lausunnoista ja järkähtämättömistä linjauksista voisi päätellä, että hänellä on takanaan saamelaispoliitikkojen yksimielinen tuki. Näin ei todellakaan ole.

Seurujärvi-Karin mainitsemat maaoikeus- ja elinkeinoasiat pysyvät saamelaispolitiikan ehdottomana ykkösasiana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaikka ns. perinteisestä poronhoidosta saa toimeentulonsa enää arviolta viisi prosenttia Suomen saamelaisista.

Kirjoitin 6.10. Sodankylässä ammutusta hirvestä, jolla oli korvissaan samantapaisia merkkejä kuin poroilla. Asian johdosta haastatellun hirvitutkija Tuire Nygrenin mukaan lovikorvaisia hirviä tavataan varsin usein. Tutkija piti myös selvänä, että merkit syntyvät yleensä ilman puukkoa.

Täällä Lapissa lovien synnystä on toisenlaista tietoa. Kittilä -lehden haastattelema poromies tietää hirviä leikatun, mutta sitä on harrastettu lähinnä urheilumielessä.

Läheskään kaikki bloggaajat eivät ole iloinneet HS-toimittajien rynnistyksestä toimintaympäristöömme. Asiassa sinänsä ei tietenkään ole mitään pahaa: toimittajat ovat täysivaltaisia "asiakkaita" siinä kuin entinen norsu lasikaupassa, mutta tyylipisteitä tästäkään suorituksesta ei heru.

Voisi kuvitella, että nimen komeileminen HS-verkkoliitteen avaussivulla riittäisi työntöavuksi aloitteleville bloggaajille. Mutta ei, lisäksi lasitalon bloggaajat perustivat Blogistaniin oman kultapossukerhonsa, jonka jäsenet erottaa meistä muista blogin nimeen kuuluva etuliite HS.fi:

Bloggaajayhteisön sähäkän sissiliikkeen vastaisku oli nerokkaan yksinkertainen: HS.fi: -sertifioidut blogit saivat rinnalleen nopeasti kasvavan joukon kilpailijoita tyyliin HS: Keitetty Kumiperuna, HS: Piilomainontablogi ja HS: Masturbaatioblogi. Tuo viimeksi mainittu ilmoittaa kuuluvansa luokkiin Erkko, SanomaWSOY ja Seksi!

Tässä vaiheessa fiksuimmat ja pelinlukutaitoisimmat sanomalaiset erosivat vapaaehtoisesti kultapossukerhosta. Myös osa sissiliikkeeseen osallistuneista on jo palauttanut bloginsa nimen alkuperäiseen muotoon.

Kaiken kaikkiaan HS sai mitä tilasi. Kiitos, Jude Vihervaara ja vastaiskuun osallistuneet.

Poikkeuksellisen lämpimästä syksystä huolimatta Juha ja muut RKTL:n seurannassa olevat satelliittipantakarhut ovat vetäytyneet talviunille normaaliin aikaan, enemmistö itänaapurin rauhallisten nukkumakorpien kätköihin.

Rajan tuntumassa asuvat karhut hyödyntävät kummankin valtakunnan erikoistarjouksia taidolla, jota kaksijalkaiset kuningaskuluttajat voivat vain ihailla ja kadehtia.

Iistä palatessamme poikkesimme Kemin taidemuseoon katsomaan rovaniemeläisen ympäristö- ja tilataiteilija Kaija Kiurun vasta avattua näyttelyä. Pidin näyttelystä enkä vähiten siksi, että se oli hauskalla ja yllättävällä tavalla retkeilyaiheinen.

Karhunmetsästyskausi päättyi kuun vaihteessa. Poronhoitoalueella 27 yksilön kiintiöstä jäi kaatamatta kaksi karhua. Näyttää siis siltä, että vaatimuksille kiintiön korottamisesta ei ole perusteita. Karhukanta ei ole "räjähdysmäisesti kasvanut" kuten usein kuulee väitettävän.

Kerroin eilen törkeän harhaanjohtavasta valokuvan käytöstä, johon Saksan Greenpeace syyllistyi Greenpeace Magazin -julkaisussaan. Kuvatekstissä (josta netissä ei saanut selvää) väitetään, että kuvassa on avohakkuualue Peurakairaseen rannalla. Todellisuudessa kuva esitti avosuota ja taustalla oli järvi. Ei kuitenkaan Peurakairanjärvi, koska sellaista ei ole olemassa.

Toimituksessa tapauksen Suomessa herättämä kiinnostus koettiin ilmeisesti kiusallisena, sillä tänään klo 17 jälkeen sivulla käydessäni kuva oli poistettu. Lehden paperiversiossa kuvahuijaus kuitenkin on tallessa, samoin täällä blogissa.

Ylä-Lapin maaoikeuskiistaa valottaneen eilisillan MOT-ohjelman ehkä parasta antia oli osapuolijaon selkiyttäminen. Ohjelman katsoneet tietävät viimeistään nyt, että kiista ei ole pelkästään valtiovallan ja saamelaisten välinen. Kolmatta osapuolta tosin nimitettiin koko ajan virheellisesti lappilaisiksi.

Ohjelmassa mukana olleilla Inarin lappalaissukujen edustajilla on esitettävänään laaja asiakirjanäyttö omistuksistaan ja nautinta-alueistaan. Saamelaiset puolestaan haluaisivat, että maaoikeuskiistat ratkaistaisiin poliittisella päätöksellä. Kumpikin osapuoli vetoaa oikeusvaltion uskottavuuteen.