Takaisin reaaliaikaan

Pian päättyvän vuoden mieleenpainuvimmaksi ikkunahavainnoksi jäänee marraskuun ensimmäisenä päivänä nähty merikotka. Kaupungissa vieraili noihin aikoihin kaksikin merikotkaa, joita onnekkaimmat pääsivät ihailemaan samanaikaisesti.

Ornitologisesti kiintoisimman havainnon tein kesäkuussa. Kaksi pähkinähakkia lensi Arktikumin yli Ounasvaaralle päin. Hetkeä aikaisemmin olin tarkkaillut samoja lintuja lähietäisyydeltä ja todennut ne tämän vuoden poikasiksi. Havaintoja siperialaisen alalajin hakkien pesinnästä Suomessa ei tietääkseni ole monta.

Lapin läänin maaherra Hannele Pokka on päättänyt, että perinteistä uudenvuoden vastaanottoa ei järjestetä. Sen sijaan Lapin lääninhallitus osoittaa varoja Kaakkois-Aasian tuhotulvan uhrien auttamiseen. Vastaanotto oli määrä järjestää Simossa.

Tammikuun aikana selviää, joutuvatko omatoimiset kiljuhanhen suojelijat syytteeseen toiminnastaan. Viime kesänä Enontekiöllä vapautettiin luontoon kolme tahassa kasvatettua uhanalaisen kiljuhanhen poikasta. Rikosilmoitukseen johtanut istutus näyttää siinä mielessä onnistuneen, että yksi linnuista tavattiin joulukuussa Hollannissa sijaisvanhempina toimineiden valkoposkihanhien seurassa. Suomen "omat" kiljuhanhet muuttavat kaakkoon.

Norjalla on pääosin öljytuloista koostuva vararahasto, jonka arvo on tällä hetkellä hulppeat biljoona kruunua. Asukasta kohti tämä tekee 220 000 kr. Arkielämässä kansakunnan varallisuus ei näy mitenkään: monet valtiovallan myöntämät määrärahat ja avustukset ovat viime vuosina paremminkin supistuneet.

Minua suututtaa upporikkaan Norjan tyyli panna satunnaiset kulkijat maksamaan silta- ja tietulleja. Naapurin erikoislaatuisesta sukanvarsisäästämisestä kertoo Finnmarkin ääni Olavi Hoikka tämän päivän Lapin Kansassa (rek).

Päivälleen 20 vuotta sitten Inarijärven jäälle putosi yläilmoista esine, joka löydettiin vasta kuukautta myöhemmin ja tunnistettiin neuvostoliittolaiseksi maaliohjukseksi. Sekä Norjan että Suomen ilmavalvonta oli havainnut ohjuksen lähestymisen koillisen suunnasta. Suomessa asiasta ei haluttu tehdä suurta numeroa, mutta muutamia päiviä odoteltuaan norjalaiset uutisoivat tapauksen. Uutiskynnyksen ylittymistä auttoi tulkinta, jonka mukaan kyseessä oli harhautunut ristelyohjus. Kaukainen maan ääri oli hetken aikaa kansainvälisen kiinnostuksen keskipisteenä.

Lapin Kansassa muistutetaan, että joulupaperi ei kuulu normaalin keräyspaperin joukkoon. Painovärejä on poikkeuksellisen runsaasti, samoin tarroja ja teippejä. Parasta olisi taitella paperit ja panna talteen vuoden kuluttua uudelleen käytettäväksi.

Lapin maakuntamuseon joulunäyttely keskittyy tällä kertaa joulupapereihin otsikolla Hetken taide. Vanhojen papereiden lisäksi nähtävänä on Lapin yliopiston taideopiskelijoiden suunnittelemia tulevaisuuden kuoseja.

Urheiluakaan ei unohdeta Erno Paasilinnan kiintoisissa ja vetävästi kirjoitetuissa Petsamo-muisteluksissa, joita olen ratokseni lueskellut. Paasilinna nimeää Petsamon ainoksi syntyperäiseksi huippu-urheilijaksi koltta Vasko Feodotoffin, jonka lajeja olivat hiihto, mäkihyppy ja yhdistetty. Vaskon kerrotaan leiskauttaneen kotitunturinsa luonnonhyppyristä lähes sadan metrin siivun. Ymmärrettävistä syistä tulos ei ole ennätyskelpoinen.

Varmaa ja virallista tietoa sen sijaan on, että Vasko osallistui muutamia kertoja Ounasvaaran talvikisoihin hyvällä menestyksellä. Suorituksen arvoa lisää se, että ainakin vuonna 1928 hän saapui kilpailuihin hiihtämällä kotoaan Petsamosta.

Joulupukki onnistui yllättämään monin tavoin, suuret kiitokset!

Uskottavuuteni tietokonenysvärinä toivottavasti palautuu, nyt kun minullakin on usbipulikka. Kapasiteetti ei ole tuoteperheen ennätystasoa, mutta moninkertainen ensimmäisen tietokoneemme kovalevyyn verrattuna. Pukin ällistyttävää sisäpiiritietämystä osoitti myös rautaisannos, joka koostuu kokispullosta ja sen kylkeen teipatusta pikkubacardista.

Muiden saamista kirjalahjoista tartuin ensimmäiseksi runokokoelmaan. Heli Laaksonen tarjosi hauskan ja avartavan lukuelämyksen. Häpeäkseni joudun tunnustamaan palkitun runoilijan murtautuneen tietoisuuteeni vasta äskettäin, kun hän esiintyi Suuret Suomalaiset -kilpailuun liittyvässä tv-ohjelmassa. Siinäpä vasta metka epeli, ajattelin hetken kuunneltuani.

Joulunajan tv-tarjonnan helmiä on tänään klo 21.45 ykköskanavalla esitettävä Berlevågin mieskuorosta kertova dokumentti. Vuonna 2001 valmistunutta norjalaiselokuvaa esitettiin aikanaan Suomen elokuvateattereissa nimellä Kiihkeät ja innokkaat, joka on suora käännös sen norjankieleisestä nimestä. Osa katsojista pettyi, koska oli odottanut näkevänsä pornoa. Englantia puhuvissa maissa kiertäneen version nimi Cool and Crazy vastaa hyvin elokuvan erikoisia tunnelmia.

Cool and Crazy esitettiin heti valmistuttuaan Sodankylän filmifestareilla. Vastaanotto oli niin hyvä, että elokuva valittiin juhlat perinteisesti päättäväksi toiveuusinnaksi Lapinsuuhun. Näin sen silloin ja olin aivan myyty.

Lumi oli yön aikana lisääntynyt parikymmentä senttiä. Aamukone Helsinkiin ei päässyt nousemaan, vaan jäi odottamaan tuulen tyyntymistä. Helsingistä Rovaniemelle matkustaneet käännytettiin Ouluun. Kuin ihmeen kaupalla talvimyrskyt eivät toistaiseksi ole ajoittuneet joulumatkailun vilkkaimpiin sesonkipäiviin. Siitähän soppa syntyisi.

Tuuli on päivän aikana voimistunut, mutta myrskystä voidaan puhua vasta merialueilla (Utö 23 m/s) ja Kilpisjärvellä (22 m/s). Lumi lentää Ropinsalmen kelikamerakuvassa siihen malliin, että autoilijoilla on taatusti vaikeuksia. Muuallakin ajo-olosuhteet ovat kurjat.

Varmana tietona uutisoitu jääkiekkomaajoukkueen kaksiosainen harjoitusmaaottelu Latviaa vastaan Lappi Areenalla ei toteudukaan. Rovaniemellä havaittiin vasta tarjouksen jättämisen jälkeen, että jääkiekkoliitolle sopivana aikana hallilla onkin muuta käyttöä.

Aivan lopullinen mm-joukkue ei olisi Rovaniemellä pelannut, mutta ennennäkemättämän kova ryhmä kuitenkin. Tämäntapaisen harmillisen ja nolon takaiskun voi välttää, kun pitää varauskirjan ja kalenterin käsillä tarjouksia tehdessään. Lapin Kansa (rek).

Vuoden lyhyintä päivää juhlistaakseni kävin ottamassa muutamia kuvia, joista yhden panen näytille. Ei puhettakaan kaamoksesta, Rovaniemellä paistaa aurinko!

Aki Kaurismäen eilen esitetty Mies vailla menneisyyttä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Maalainen moittii kökköä dialogia, joka minua lähinnä huvittaa. Haluttaisi kuitenkin tietää, miten kieltä ymmärtämätön katsoja sen kokee. Kotikatsomossa kannettiin huolta siitä, millaisen kuvan Suomesta tämä ja muut Kaurismäen elokuvat antavat.

Näyttelijät ovat mainioita mukaan lukien Matti Wuori, jonka tosin ei tarvitse näytellä. Pelastusarmeijan upseerina esiintyvän Peter von Baghin pitäisi, mutta hän puhuu kuin esittelisi alkamassa olevaa klassikkoelokuvaa.

Kaksi Lapin yliopiston sosiologia ottaa tämän päivän Lapin Kansassa (rek) kantaa Ylä-Lapin metsäkiistaan tavalla, joka panee ihmettelemään heidän rooliaan asiassa ja tieteen kentässä ylipäätään.

Otsikolla Metsäkiista ja valtion moraali julkaistun kirjoituksen keskeinen pointti kiteytyy seuraavaan lainaukseen: "Ratkaisua metsä- ja porotalouden ongelmiin on haettu tutkimuksilla, paikallisella sovittelukäytönnöllä sekä erilaisilla selvityskäytännöillä. Mutta kuten nähdään, tuloksetta. Väitämme, ettei ratkaisua asiassa synnykään, ennen kuin huomioidaan se tosiasia, että metsäkiistan ratkaisussa ei ole kyse vain tiedosta, menetelmistä tai laskelmista, vaan ennen kaikkea poliittisesta halusta tai moraalista."

Kirjoittajat haluavat kaiketi nähdä metsäkiistan keskeisten toimijoiden, Greenpeacen ja sen kanssa liittoutuneiden saamelaisporomiesten ja -poliitikkojen asiaan liittyvät perusargumentit eräänlaisina uskonkappaleina, joita ei sovi epäillä. Minun mielestäni lausahdukset "Hakkuut tuhoavat porotalouden edellytykset" ja "Metsähallituksen hakkuut estävät saamelaisporonhoitajia harjoittamasta kulttuuriinsa kuuluvaa perinteistä elinkeinoa" ovat nimenomaan väitteitä, joiden todenperäisyyttä pitää arvioida tieteen lähtökohdista ja tieteen keinoin. On sosiologien oma ongelma, jos he eivät tähän pysty.

On mielenkiintoista, että kirjoittajat peräänkuuluttavat moraalia vain kiistan toiselta osapuolelta. Ylä-Lapin metsäkiistaa tarkemmin seuranneet tietävät, että sekä saamelaispoliitikot että Greenpeace ovat mielikuvakampanjoissaan sortuneet virheellisen tiedon levittämiseen ja ylilyönteihin. Valehdella ilmeisesti saa, jos on "oikealla asialla".

Paikallinen RoKi päätti eilen syyskautensa suurinumeroisella 12-1 voitolla. Kuuden joukkueen nelinkertaisen sarjan puuduttavuus näkyy yleisökatona, johon tosin osaltaan vaikutti heti pelin päätyttyä alkanut televisiointi Moskovan kiekkoturnauksesta.

Aftonbladet kauhistelee monisanaisesti venäläisen Ilja Kovalchukin hyökkäystä ruotsalaispuolustajan kimppuun Venäjän ja Ruotsin ottelun loppuhetkillä. Suomi-Tsekki -pelin maalintekijät kuitataan lyhyesti:

"Jokinen gjorde alla fem målen då Finland hämtade in 1-4 till 5-4 i sudden mot Tjeckien i går. Jussi gjorde två, Södertäljes Olli tre. Nej, de är inte släkt."

Tänään lienee Rovaniemen kansainvälisen joulumatkailun vilkkain päivä. Sen vuoksi soisi, että kaupunki olisi talvinen ja edustava. Mutta ei: sataa silkkaa vettä jo toista päivää. Vesisade kuuluu talveen Lapissakin.

Pikkupoikana sain nauttia kunnon talvista huomattavasti etelämpänä. Katukiekkokausi Jyväskylän Sopukadulla kesti yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta, usein kauemminkin. Vasta jonakin maaliskuun lopun päivänä lämpötila nousi niin reilusti plussalle, että talven aikana pakkautunut polanne muuttui läpipääsemättömäksi sohjoksi. Oli aika vaihtaa maila kiikariin ja lähteä Mattilanniemeen ottamaan vastaan ensimmäisiä muuttolintuja.

Eilen postaamani käräjäuutinen on herättänyt Tommin päässä yllättävän kysymyksen: "Onko kukaan tutkinut onko poromiehillä jotenkin tavallista useammin rikosrekisteri?"

Tutkimuksista en tiedä, mutta mutupohjalta vastaan että ei ole. Jos metsästysrikosten toteennäyttäminen olisi vähänkin nykyistä helpompaa, tilanne voisi olla toinen. Aivan samaa voi sanoa vaikkapa liikemiehistä ja talousrikoksista.

Lapissa ajatellaan yleisesti, että hirven salakaato ei ole rikos laisinkaan ja ahman lynksaaminenkin vain siinä tapauksessa, että jää kiinni. Taitavasti harmaalla alueella operoiva voi nousta legendaksi jo eläessään. Naltio-humpassa lauletaan Olavista, joka "tuiskun kiinni saanut on ja sillä ratsastaa..."

Sodankylän käräjäoikeudessa luettiin lakia kahdelle rauhoitusaikana hirven ampuneelle poromiehelle. Kaato oli tehty erotusaidan läheisyydessä ja lavastettu ns. syömäporon otoksi. Lihojen kuljetuksessa käytetty reki jäi kuitenkin puhdistamatta, ja tapausta tutkineet poliisit saivat verinäytteen.

Syytetyt eivät myöntäneet mitään, mutta eivät toisaalta pystyneet uskottavasti selittämään, miten hirven veri oli joutunut poron suoniin ja edelleen toisen syytetyn rekeen. Määritys perustui dna-analyysiin. Asiasta kerrotaan aamun Lapin Kansassa (rek).

Siidan ulkomuseoalueella Inarissa toimii jo seitsemättä talvea kokonaan lumesta muotoiltu 120-paikkainen auditorio. Elokuvien ja diojen katsominen lumiteatterissa tähtitaivaan alla on vaikuttava elämys. Oli sitä aikanaan itsellenikin, ulkomaanelävistä puhumattakaan.

Tämänkertainen pätkätyöjakso on päättymässä, mutta putoan turvaverkkoon kuten useimmat muutkin samassa asemassa olevat suomalaiset. Toisin oli vielä kaksi vuotta sitten. Paikallisen työvoimatoimikunnan tulkinnan mukaan työllistyin osittain omistamassani kuvatoimistossa enkä ollut työtön työnhakija. Se ei vaikuttanut ratkaisuun mitenkään, että omien havaintojeni mukaan kuvatoimisto ei työllistänyt eikä tuottanut, saati elättänyt.

Työvoimatoimistosta saaduista neuvoista paras oli tämä: "Sinun pitää päästä töihin, että pääset työttömäksi." Siis oikealla tavalla työttömäksi. Onni potkaisikin ja olin töissä koko viime vuoden. Se riitti viranomaisille todisteeksi siitä, että olen työmarkkinoiden käytettävissä. Omasta mielestäni se myös osoitti takautuvasti, että työvoimatoimikunnan aiempi tulkinta tilanteestani oli virheellinen ja mielivaltainen. Korvausta kivusta, särystä ja nöyryytyksestä en kuitenkaan ole hakenut. Mahtaisikohan kannattaa?

Ulkoinen kovalevy temppuilee. "Ominaisuuksien" piirakkakuvio kertoo dataa - pääasiassa kuvatiedostoja - olevan liki sata gigatavua, mutta ruudulla näkyy vain yksi puolen gigan kansio. Kaikenlaista on jo yritetty, mutta turhaan. Nyt vein laitteen pajalle siinä toivossa, että tiedostot saadaan jonkin ohjelman avulla pelastetuksi.

Lapin Kansan toimittaja Seija Lappalainen tunnustaa kuuluvansa siihen kännykänkäyttäjien joukkoon, joka ei säntäile tarjousten perässä operaattorilta toiselle. Miten operaattori muistaa toiveasiakastaan? Ei mitenkään:

"Tällä alalla palkitaan sellainen asiakas, joka ei ole vielä yhtään euroa tuonut taloon. (...) Joululahja, joka kuuluisi minulle, annetaan toisen operaattorin entiselle asiakkaalle", kirjoittaa Lappalainen.

Ruotsalainen NHL-kiekkoilija Michael Nylander pelasi Oulun Kärpissä 23 ottelua tehoilla 5+15. Huominen ottelu kuului sopimukseen, mutta polvivammainen tähti sai seurajohdolta luvan matkustaa ennen aikojaan Chicagossa asuvan perheensä pariin.

Kun JYP ja Kärpät syyskuussa kilpailivat Nylanderin palveluksista, ruotsinkielisen koulun sanottiin ratkaisseen valinnan. Oulusta sellainen löytyy, Jyväskylästä ei. Toisaalta Nyllen tyttöystävä piti Oulua Jyväskylää houkuttelevampana kaupunkina. Osa faneista otti selitykset todesta.

"Nylanderista jäi voittopuolisesti positiiviset fiilikset", kiittelee toimitusjohtaja Junno.

Lapin Kansassa muistutetaan, että päivälleen 50 vuotta sitten maalaisliitto valitsi presidenttiehdokkaakseen pääministeri Urho Kekkosen.

Äskettäin ratkenneessa Suuret Suomalaiset -kilpailussa Kekkonen joutui päästämään edelleen kaksi ex-presidenttiä, Mannerheimin ja Rytin. Neljänneksi sijoittunut kenraali Adolf Ehrnroot kiteytti ajan hengen osuvasti toteamalla Kekkosesta puhuttaessa suunnilleen näin: Kekkonen torrrjui rrryssää rrryyppymalja kädessään.

Oltiinpa Kekkosen menestyksestä itärintamalla mitä mieltä hyvänsä, kotimaan kommunistit hän riisui aseista suvereeniin tapaan. Ryyppymaljaa ehkä tarvittiin siinäkin projektissa.

Lapin jouluturismi painii vaikean yhtälön kanssa: asiakkaat lisääntyvät, mutta joulupukit eivät, ainakaan merkittävästi. Lapset jaksavat jonottaa tavatakseen joulupukin, mutta aikuisilla tekee tiukkaa. Kaiken huipuksi matkan kohokohta yritettiin skandaalimaisesti perua osalta Saariselälle lauantaina matkustaneita brittituristeja.

"Sen jälkeen helvetti pääsi irti. Ihmiset huusivat, lapset nyyhkyttivät. Se oli kuin pieni mellakka", 65-vuotias isoäiti Hilary Hughes kuvailee koettelemusta tämän päivän Iltalehdessä.

Osassa Lappia eletään auringotonta aikaa, mutta lumen ansiosta valoa silti riittää. Finnmarkin kaamosta voi käydä katsomassa puolilta päivin Alta-postenin sivuilla web-kameroiden välittämänä.

Photoshopin kiehtovimpia komentoja on Auto Levels, joka palauttaa lähes taianomaisesti valokuvan kulahtaneet värit jokseenkin kohdalleen.

Asia tuli mieleen Albert Edelfeltin näyttelyä katsellessa. Muutaman maalauksen värit poikkeavat jyrkästi yleisestä linjasta. Esimerkiksi kuuluisan Ruumissaaton (vuodelta 1879) värit ovat raikkaat ja luonnolliset, mutta vuotta myöhemmin valmistuneessa rinnakkaistyössä Ristiäissaatto Edelfelt palaa - anteeksi vain - värimaailmaan, joka on kuin pilalliselta filmiltä peräisin. Selityksenä on, että ensin mainittu on maalattu ulkoilmassa.

Helsingissä käydessäni tapanani on kävellä rannoilla, vähintäänkin Kauppatorilta Ruoholahteen. Niin tein eilenkin, vaikka sää oli kurja. Muutama muukin kulkija tuntui miettivän, joko Helsingin talvi oli ja meni.

Onnittelut Maaritille valkolakin johdosta!

Niukkuutta jaettaessa on valitettavan tavallista, että kulttuuri ja liikunta pannaan vastakkain. Siksi ehdin ilahtua Kalevan otsikosta: "Kajaanissa marssitaan teatterin ja palloilun puolesta ". Itse uutisesta selvisi, että mielenosoitus ei olekaan yhteinen. Pallohallin puolustajat marssivat keskiviikkona ja teatteriväki perjantaina.

Sähköistetty rataosuus Oulusta Rovaniemelle otettiin käyttöön tänään. Mainittakoon, että Ruotsissa vastaava kehitys tapahtui "hieman" aikaisemmin. Esimerkiksi malmirata Kiirunasta Narvikiin sähköistettiin pian valmistumisensa jälkeen eli noin sata vuotta sitten.

Aspenista Coloradosta eilen kotiinsa Rovaniemelle palannut Tanja Poutiainen ei suunnittele muuttamista Monacoon, vaikka sikäläinen verotus monia hyvin ansaitsevia urheilijatähtiä houkutteleekin. Maailmancupviikonlopun jälkeen Tanjan suunnitelmissa on hetki lepoa, saunomista, murtomaahiihtoa ja punttitreeniä.