Poimin vuoden viimeisen postauksen Lapin Kansan Lyhyesti -palstalta. Uutinen tulee pikkurikollisten maailmasta.

Poliisin ennestään tuntema paikallinen toimija oli luikahtanut Tornion Aarnintien S-Markettiin samalla ovenavauksella maitoja tuoneen jakeluauton kuljettajan kanssa. Maitomiehen poistuttua tarjoutui tilaisuus tutustua kaupan tarjontaan ja tehdä valintoja kaikessa rauhassa.

Viereisen pizzerian henkilökunta sattui näkemään varastosta kantamuksineen poistuvan "asiakkaan" ja ilmoitti havainnostaan poliisille. Poliisipartio seurasi vielä höyryäviä jälkiä ja tavoitti miehen kätkeytyneenä kerrostalon portaikkoon.

Asianomainen pääsi yöksi lämpimään putkaan, mutta ost... otokset takavarikoitiin: 24 tölkkiä olutta ja viisi kiloa tomaatteja.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio epäilee tämän päivän Lapin Kansassa, että "hallitustahot haluavat rangaista saamelaisia Inarin metsäkiistasta jättämällä Saamen kulttuurikeskuksen tarvitsemat rahat pois ensi vuoden budjetista."

Aikion mukaan hyvällä mallilla ollut tilanne muuttui, kun Eero Heinäluoma aloitti valtiovarainministerinä. "Kun Heinäluoma tuli taloon, niin samat virkamiehet olivat yllättäen kaipaamassa hankkeesta lisäselvityksiä."

Aikion turhautuneeseen kiukutteluun on totuttu vuosien varrella. Puheenjohtajan olisi aika myöntää itselleen, että hänen tapansa tehdä saamelaispolitiikkaa herättää ristiriitaisia ajatuksia jopa saamelaisten omassa piirissä, puhumattakaan korkean tason päättäjista.

Pekka Aikion vastaehdokkaana saamelaiskäräjien puheenjohtajavaalissa ollut Irja Seurujärvi-Kari muistutti pyhäinpäivän Helsingin Sanomissa, että harjoitetulle saamelaispolitiikalle on vaihtoehto: "Saamelaiset voisivat jo vaihtaa strategiaa ja miettiä joustavampia toimintatapoja. Saamelaisilla on siihen varaa. Tärkeintä on oman kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen, eivät vain maa- ja elinkeinoasiat."

Eilen julkistetussa susikannan hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen osaan, joista kahdella (Itäinen Suomi ja Läntinen Suomi) on merkittävä rooli suden suojelussa. Poronhoitoalueella on tarkoitus jatkossakin suojella poroja eikä susia.

Suomen luonnonsuojeliliitto antaa suunnitelmasta sekä kiitosta että moitteita. Liiton susiasiantuntija Riku Lumiaron mukaan perinnöllisyystieteellisesti turvalliseen vähimmäiskantaan tarvittaisiin 25 vuosittain lisääntyvää susiparia. Suunnitelman mukaan Suomen oloissa 20 paria riittää edellyttäen, että Suomen susien yhteys itään säilyy nykyisellään. Muussa tapauksessa minimiksi arvioidaan 25 paria (s. 16).

Pdf-muodossa julkaistu Suomen susikannan hoitosuunnitelma on muhkea lukupaketti sudesta kiinnostuneille. Pienenä erikoisuutena voisi mainita, että Sll:n kannanotossa alan johtavaksi tutkijaksi tituleerattua Ian Hunteria ei löydy netistä eikä suunnitemaan sisältyvästä laajasta kirjallisuusluetteloista.

Joulunajan televisiotarjonnan helmeksi nimeän aattoiltana Avaran luonnon ohjelmapaikalla esitetyn norsudokumentin. Paljon kuvattuun aiheeseen oli saatu kirjaimellisestikin uusi näkökulma naamioimalla kamerat lantakasoiksi! Norsut näyttivät olevan täysin tietoisia määrättyjen läjien erityisluonteesta, mutta eivät antaneet asian häiritä askareitaan.

Kohokohdat oli säästetty ohjelman loppuun. Ensin eräs norsu potkaisi tarkasti kuin beckham sopivan kokoisen irtokiven suoraan kameran objektiiviin. Sitten lauman johtajanorsu poimi käynnissä olleen lantakameran varovaisesti kärsänmutkaan, piteli hetken ja luovutti kapistuksen vierellään kulkeneelle pikkunorsulle. Savannin panorointi jatkui taidokkaana ja varmaotteisena.

Sami muistutti talvipäivänseisauksen tarkasta ajankohdasta: se oli eilen klo 20.30. Hetki on merkittävä, vaikka kaamos ei minua pohjoisempanakaan häirinnyt. On vain mukava mennä kevättä kohti.

Ja vakuudeksi aurinko näyttäytyi tänään Ounaskoskella!

Maanantain Hesarin mielipidepalstalla valitettiin Suomen autiotupien heikkoa tasoa. Länsinaapurin täyden palvelun tunturitupiin ihastunut kirjoittaja piti lähestulkoon pöyristyttävänä, että meillä retkeilijät joutuvat nukkumaan (kovilla lavereilla), kuivaamaan varusteensa ja laittamaan ruokansa samassa tilassa. Ainoa plussan Suomen systeemi sai hintatasosta: autiotupien palvelut ovat ilmaisia ja varaustuvilla yöpymisestä joutuu maksamaan 9 euroa yöltä.

Jos kitisijä hengenheimolaisineen ei viihdy Suomen autiotuvilla, me luontoa ja perinteitä arvostavat retkeilijät olemme pelkästään hyvillämme. Huomattava osa autiotuvistamme sijaitsee luonnonsuojelu- ja erämaa-alueilla, missä retkeilijöiden ylenpalttinen hyysääminen ei voi olla tavoite lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä.

Eilen Kemissä vieraillut presidenttiehdokas Heidi Hautala otti kieli keskellä suuta kantaa Ylä-Lapin kiistoihin. Hautalan mielestä suomalaiset ympäristöjärjestöt olisivat toimineet Ylä-Lapissa diplomaattisemmin kuin Greenpeace. "Historian tuntien ei ole etu, jos Saksasta asti tullaan ottamaan kantaa asioihin", Hautala arvioi LK:n mukaan.

Heidi Hautala on aiemmin puoliksi leikillään pohdiskellut, tarvittaisiinko Ylä-Lapissa Martti Ahtisaaren sovittelutaitoja. Täsmennykseksi Hautala kertoi toivovansa, että riita pystyttäisiin ratkaisemaan Lapissa ja ilman Ahtisaarta.

Jääkiekon ystävänä panin tietysti merkille, että Saku ja Mikko Koivu pelasivat viime viikolla ensimmäistä kertaa tosimielellä toisiaan vastaan NHL-ottelussa ja muutenkin. Tänään luin Hockey Blogista, että valmentajat kunnioittivat tapauksen ainutkertaisuutta järjestämällä veljekset nokatusten ottelun ensimmäiseen aloitukseen.

Hockey Blogissa veikataan, millaisella joukkueella Suomi pelaa Torinon olympiaturnauksessa. Joukkue julkistetaan torstaina. Tekisin Risto Pakarisen valintoihin vain yhden muutoksen: jättäisin Jukka Hentusen tällä kertaa kotiin ja ottaisin hänen tilalleen erinomaista kautta Coloradon paidassa pelaavan Antti Laaksosen.

Sanomalehti Kalevan Hyrynsalmella järjestämän petotietoiskun paneelikeskustelussa heiteltiin epäilyksiä ja purettiin paineita. Tilaisuuden viihdearvoa oli omiaan lisäämään esimerkiksi sujuvapuheisen paikallispopulistin arvelu tutkimuksissa käytetystä aputyövoimasta: "Nämä tutkijat ovat nuoria kettutyttöjä, jotka polttavat kynttilöitä ja viettävät muistohetkiä laillisesti kaadettujen susien muistolle."

Altavastaajat olivat odotetut. RKTL:n tutkimuksiin perustuvaa arviota nimenomaan susien määrästä väitettiin rankasti alimitoitetuksi: aktiivisilla maallikoilla on aina ollut mielestään tutkijoita parempi tieto niin petojen kuin riistaeläintenkin määristä, toisaaalta myös ilmeinen intressi tulkita havaintoja tiettyyn suuntaan.

Susikannan hoidosta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sauli Härkönen kommentoi tilannetta puun ja kuoren välistä: "Arvostelijan rooli on helppo, sillä hänen ei tarvitse useinkaan kantaa varsinaista vastuuta. Suden suojelumääräyksien lieventämiseen ei ole EU:ssa poliittista tahtoa." Härkönen muistutti, että ministeriölle ei heru kiitoksia sen paremmin suden suojelijoilta kuin kannan pienentämistä vaativilta.

Ehkäpä juuri tämä on paras kiitos, mitä ministeriö voi asiassa toivoa.

Puut ovat kauniisti kuurassa, mutta päivä toivottoman pimeä. Nyt isokoskelo sukelteli Jätkänkynttilän sulassa lähellä jään reunaa, kaupungin puolella jokea. Otin joitakin kuvia, joista ainakin tämä on kohtuullisen terävä. Käytin yksijalkaista jalustaa ja käänsin herkkyysasetuksen kahdeksaansataan - digikameran mainio mahdollisuus.

Tilasin objektiivin, joka soveltuu lintujen kuvaamiseen tätä nykyisin käytössä olevaa paremmin. Toisin kuin Picalogi kelpuutan kohteekseni muutkin kuin oman pihan siivekkäät. Vähän pakkokin, kerrostalossa kun asun.

Naalin tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Edellisestä pesinnästä Suomen Lapissa on jo kahdeksan vuotta; vuosittain tehdään kymmenkunta havaintoa yksittäisistä eläimistä. Ruotsissa ja Norjassa pesii vielä jokunen naalipari.

Naalin asettumista perinteisille pesäpaikoilleen yritetään helpottaa mm. vähentämällä kettuja, mutta jonkinlaiselta tekohengitykseltä tämäntapainen toiminta kieltämättä tuntuu.

Tämänkertainen työjakso päättyi eilen. Koukkasin työvoimatoimistoon jokirannan kautta ja totesin, että isokoskeloa ei tällä kertaa näkynyt. Kemijoen sula ulottuu Ounaskoskelta Suutarinkorvan sillalle saakka, ehkä kauemmaksikin. Jos lintu on edelleen paikkakunnalla, sillä riittää vielä tilaa uida ja sukeltaa.

Pohjanhovin kohdalla bussista purkautui kypäriin ja kelkkahaalareihin sonnustautuneita matkailijoita. Kelkkailijoita ei vielä päästetä joen jäälle, joten ajoelämykset on hankittava kovalla maalla.

Nyt siirtymäkuljetukset toimivat, mutta Pohjanhovin puistoon pesiytyneen kelkkaparkin sijainnista käydyn kunnallispoliittisen kädenväännön yhteydessä eivät. Citykelkkailun kannattajien mielestä on kerta kaikkiaan mahdotonta kuljettaa asiakkaita bussilla hotellista suorituspaikalle.

Vaihtoehtoiseksi kelkkasafarien lähtöpaikaksi on ehdotettu mm. Ounaspaviljonkia, jonne tulisi matkaa pari kilometriä.

Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä haluan kiittää Helsingin Sanomia Ylä-Lapin maaoikeus- ja metsäkiistan asiallisesta käsittelystä. Tarkennan vielä osoitetta: kiitokset kuuluvat toimittaja Jaakko Tahkolahdelle.

Kiistan tasapuolinen käsittely ei ole suinkaan aina ollut Helsingin Sanomille mikään itsestäänselvyys, päinvastoin. Muutamat puolensa valinneet toimittajat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja tyrkyttäneet valtalehden sivuilla näkemyksiään ainoina oikeina. Osa lukijoista on saattanut niitä sellaisina pitääkin.

Kirjoitin asiasta näillä palstoilla kolme vuotta sitten (1.12.2003). Kiitokset sai sama toimittaja kuin nytkin: "Jaakko Tahkolahti pyrkii käsittelemään (täällä Lapissa) kuumaa saamelaiskysymystä objektiivisesti, mutta XX käyttää Helsingin Sanomia sumeilematta omien saamelaispoliittisten mielipiteidensä äänitorvena.

Keskipäivän hetken molemmin puolin Rovaniemelle laskeutui varmaankin toistakymmentä tilauslentoa. Kaupunki on talvinen mutta ei aivan edustavimmillaan, sillä talven ensimmäisen pakkasjakson aikana puihin kertynyt kuura ehti varista pois. Viikolla pakkasta oli parikymmentä astetta, nyt enää kuusi.

Kiertelin pari tuntia jokirannoilla kuvaamassa ja katselemassa. Ounaskoskella sukelteli isokoskelo.

Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani on syytteessä rahanpesusta. Huippuammattilainen ei tietenkään kiinnostu aivan pikkuhankkeista eikä amatöörimäisestä puuhastelusta: syyttäjän mukaan pestävät rahasummat ovat olleet suuria ja toiminta suunnitelmallista.

Juristien toimenkuvan syvintä olemusta ymmärtämättömänä maallikkona en pysty arvioimaan, onko tapaus asianomaiselle tiedekunnalle hyvää vai huonoa mainosta.

Kerroin runsas kuukausi sitten kuvahuijauksesta, johon Saksassa ilmestyvä Greenpeace Magazin syyllistyi tämän vuoden kuudennessa numerossaan. Kuva talviselta aapasuolta "todisti", kuinka Suomi raiskaa Lapin viimeisiä erämaita. Suomessa virinneen kiinnostuksen vuoksi kuva poistettiin Gp Magazin -lehden nettiversiosta. Lehden paperiversiossa kuva komeilee aukeaman kokoisena.

Tänään huomasin, että poistetun kuvan tilalle oli ilmestynyt kampanjapäällikkö Oliver Salgen ottama uusi kuva, joka esitti siemenpuuasentoon hakattua rinnettä Inarin Paadarskaidissa. Mahtaakohan Greenpeacen saksankieliseen metsäsanastoon kuulua muita käsittelyyn viittaavia termejä kuin nytkin käytetty "Kahlslag". No, onpa ainakin sopivasti tunteisiin vetoava.

Tällä kertaa kuva siis esitti oikeasti hakattua aluetta. Lisäksi toimitus pahoitteli tekemäänsä virhettä. Yhtä merkille pantavaa on se, että tekstissä Ylä-Lapin asioista esitettyjä karkeasti virheellisiä väitteitä ei oikaista.

Myös uusi kuva herättää kysymyksiä: "Kahlslag" näyttää olevan täynnä porojen jälkiä, yhtä kiekeröä. Eikö Saksassa tiedetä, että kampanjaporon talvilaitumia ovat luppometsät, eivät hakkuualueet. Greenpaecan metsävastaava Matti "Max" Liimatainen kirjoittaa Voima -lehdessä 10/2003 asiasta mm. näin:

"Vapaasti laiduntava poro elää ja kasvaa Suomen hienoimmissa maisemissa, kuten Inarin koskemattomissa luonnonmetsissä ja erämaissa."

Pyydän anteeksi, että käsittelen omaan pesään paskovien touhuja näin sopimattomaan aikaan. Mutta kaikesta huolimatta: Juhlallista itsenäisyyspäivää!

Avaran luonnon ohjelmapaikalla eilen esitetty Peura ja paimentolaiset tarjosi ruudun täydeltä kiinnostavaa katsottavaa. Suomalainen pääkuvaaja Jan Henriksson apulaisineen oli tehnyt hyvää työtä. Ei ole kuvaajien vika, jos käsikirjoittaja haamiloi vajaan tunnin ohjelmaan kaiken aiheeseen liittyvän.

Ohjelman eksoottisimmassa jaksossa pingviinit ja porot veljeilivät kaukaisella Etelä Georgian saarella. Maailman eteläisin poropopulaatio syntyi laumasta poroja, jotka kuljetettiin saarelle monipuolistamaan norjalaisten valaan- ja hylkeenpyytäjien yksitoikkoista ruokavaliota.

Toisin kuin oikeassa luonnossa, Avarassa luonnossa kuhisee eläimiä aivan tungokseksi asti. Niin nytkin. Peurojen ja porojen lisäksi esiteltiin niiden "pahimmat viholliset": susi, ahma, kotka ja ilves.

Arktikum-talo Ounasjoen törmällä on vaikuttava ilmestys. Kaamosajan hämärässä sisäistä valoa hehkuva lasituubi ei voi jäädä huomaamatta, jos saapuu kaupunkiin pohjoistesta. Myös rakennuksen sisällä sininen hetki on vaikuttava

Vihreiden eduskuntaryhmä kiirehtii saamelaisten maaoikeuskysymyksen ratkaisua, jotta Suomi voisi ratifioida kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen.

Asiaa koskevan tiedotteen tekstistä saa sellaisen vaikutelman, että vihreiden piirissä halutaan uskoa maaoikeuskysymyksen rarkaisun lykkääntymisen johtuvan pelkästään valtiovallan passiivisuudesta. Näinhän ei ole. Kansanedustaja Johannes Koskinen totesi oikeusministerinä ollessaan, että saamelaispoliitikoiden taktikointi estää ILO-sopimuksen ratifioinnin.

Vihreiden aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja Anni Sinnemäki toteaa Norjan esimerkin osoittavan, että saamelaisten maaoikeuskysymyksen kanssa on täysin mahdollista edetä.

Sinnemäelle lienee uutta tietoa, että saamelaistoimikunnan mietintoon (3.12.2001) sisältyvä Norjan mallia suuresti muistuttava vallanjako ei kelvannut Suomen saamelaisjohdolle edes keskustelun pohjaksi.

Lapin Radion uutisissa kerrotaan, että tykkylumi on aiheuttanut laajoja sähkökatkoksia Rovakairan alueella parin viime päivän aikana.

Lumi kyllä, mutta ei tykkylumi. Oikeasti tykkylumi on olomuodoltaan lähempänä jäätä kuin lunta. Sitä muodostuu talven aikana puihin ja rakenteisiin esimerkiksi Koillismaan vaarojen lakiosissa.

Luonnonkuvaajien erityisesti suosima koristeellisten tykkymetsien kuvauspaikka on Riisitunturin kansallispuisto Posiolla. Tykky putoaa puista normaalivuosina viimeistään maaliskuun alussa.