|
Lintuja ja ihmisiä
Lapin suuren puheenaiheen innoittamana olen alkanut muistella luonnossa viime vuosina tapaamiani eläinkunnan edustajia. Jotkut ovat harvinaisuuksia, ylivoimaisesti suurin osa esiintyy kuitenkin maakunnassamme. En ole havaintojeni kanssa yksin - esimerkiksi rinkkasatiaisen on havainnut joku toinenkin. Myönnän heti kuitenkin, että eräitä lajeja on edelleen bongaamatta. Näihin kuuluu muiden muassa Homo sapiens lapponicus, josta olen havainnut vain pari jälkeä. Elän kuitenkin toivossa vaikka tämä laji onkin kaikesta päätellen äärimmäisen harvinainen. Yleisimpiä lehdistössä tapaamiani lintuja on ollut Lapinkollottaja (Coprolalicus lapponica). Esiintyy lähes päivittäin ja pesii Lapissa yleisesti. Laulu yksitoikkoinen "vuotos - vuotos - vuotos". Lintu ei näe kunnolla nokkaansa pitemmälle, joten se liikkuessaan törmäilee milloin minnekin. Kummallista kyllä petolinnut eivät piittaa lapinkollottajasta. Selityksenä lienee, etteivät haukat ja pöllöt syö aivan mitä tahansa. Lapinkollottajan läheinen sukulainen on Perinneruikuttaja (Coprolalicus tornedalica). Esiintyy Tornionjoen alajuoksulla melko tiheänä kantana, joskus jopa yhdyskuntina. Linnulle ominaista on kuitenkin, ettei se saa varsinaisesti - jälkeläisiä lukuun ottamatta - mitään aikaan. Poikaset lähtevät äkkiä pesästä ja suunnistavat etelään. Häirittynä täysikasvuinen alueella asuva lintu puhkeaa yksitoikkoiseen huutoon "meän - meän - meän". Töpselikailottajaa (Coprolalicus lapponicus electrica) esiintyy Lapissa myös melko tiheänä. Esiintyy muita lintuja viisaampana, vaikka katselee maailmaa jokseenkin yhtä kapeasti kuin lapinkollottajakin. Töpselikailottajan ääntely ei sanottavasti poikkea edellisten vastaavasta. Lainkuikuilija (Coprolalicus lapponicus sophomanica) kuuluu myös edellä mainittujen ruikuttajalintujen sukuun. Ääntely muistuttaa lapinkollottajan ääntelyä. Linnulle ominaista on pään hakkaaminen seinään.
n n n
Uusia lajeja on havaittu myös niveljalkaisten piirissä. Isorinkkasatiaista (Phthirius savottanicus) esiintyy Lapissa lähes kaikkina vuodenaikoina kaamosaikaa lukuun ottamatta. Laji on alun perin eteläsuomalainen mutta on levinnyt pysyvästi Lappiinkin. Samaa levinneisyysaluetta noudattaa tavallinen rinkkasatiainen (Phthiris fjaellraevenicus ) joka on alkujaan ruotsalaista perua. Molemmille alalajeille on tyypillistä taakkojen raahaaminen selässä samalla pitkiä matkoja kuljeskellen. Käyttäytymiseltään rinkkasatiaiset ovat varsin sosiaalisia, joskin yksinäisiäkin veijareita tapaa toisinaan. Kevättalvisin rinkkasatiaista esiintyy jopa puuttomilla tuntureilla, joskin sen kulkutapa on erikoinen: hyönteinen pitää etujaloissaan tikkuja ja takajaloissaan eräänlaisia säleitä. Tämän käyttäytymisen perusteista on esitetty joitakin teorioita. Rinkkasatiaisten erikoisin ominaisuus on kuitenkin, ettei niiden jäljiltä tavata minkäänlaisia jätöksiä. Edellä mainittuja hyönteisiä ei pidä koskaan sekoittaa Kairanpaskojaan (Geotrupes vulgaris lapponica) , lappilaiseen sontiaislajiin, jolle on tyypillistä olutpurkkien, muoviretaleiden, paperisilppujen ja viinapullojen nakkeleminen sinne tänne. Laji esiintyy Lapissa yleisesti teiden lähettyvillä kesäisin, talvisin myös moottorikelkkareiteillä. Harvinaisempi kiveliöissä ja tiheissä metsissä, tavataan kuitenkin toisinaan tunturissakin. Ajelee joskus sorkkaeläimiä, tosin välinpitämättömästi. Ulostaa minne sattuu eikä hautaa jätöksiään, kuten molemmat rinkkasatiaislajit. Kairanpaskojaa pidetään yleisesti Lapille ominaisena hyönteisenä ja paikallisesti sen väitetään ( kuten muidenkin lappilaisten ) elävän vain luonnon kanssa sopusoinnussa.
n n n
Tämä viimeaikaisista olioista. Valitan syvästi jos latinankieliset päätteet heittävät, mutta sellaistahan se latina on kun vähän on sitä lukenut ja senkin unohtanut. Kaikkia uusia lajeja en tietysti ehtinyt käsitelläkään, viherpiipertäjä ja ekoterroristikin jäivät ruotimatta. Onneksi lappilaisilla on niistä jo tarkat ja varmat tiedot - ainakin jos on luottamista sanomalehtien yleisönosastoihin. Kirjoittelu Vuotos-päätöksestä on ollut niin tökeröä ja hölmöä, etten uskonut moista näkeväni. Kaksi tai kolme älykkäämpää kommenttia ei runsaan moskamassan keskellä paljon ilahduta.
Kirjoittaja on pellolainen terveyskeskuslääkäri. |